Koulutuksen ja työn ulkopuolella.17-24-vuotiaiden vailla ammattia ja työtä olevien nuorten kertomuksia elämänkulustaan.

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella 17 - 24-vuotiaiden ammattikouluttamattomien ja työttömien nuorten elämänpolkua peruskoulun jälkeisinä vuosina. Mitä nuoret arvostavat elämässään ja mistä heidän elämänsä koostuu? Nuorten kertomien tarinoiden avulla olen pyrkinyt selvittämään nuorten tapaa kertoa elämästään, tekemistään valinnoista ja niiden merkityksestä. Kertomuksista ja tarinoista etsitään myös nuorten antamia merkityksiä työlle, koulutukselle ja sosiaaliselle verkostolle tämän hetkisestä elämäntilanteestaan katsottuna. Teoreettisessa osuudessa olen perustellut marginaalikäsitteen käyttöä ja taustoittanut aikaisempien tutkimuksien avulla sekä sosiaalisen verkoston merkitystä nuorille että nuorten käsityksiä työttömyydestä ja koulutuksesta. Lisäksi teoreettisessa osuudessa olen selventänyt tutkimukseeni oleellisesti liittyviä käsitteitä, kuten elämänkulkua ja tarinallisuutta.

Aineistoni koostuu kahdeksan 17 - 24-vuotiaan nuoren elämänkerrallisesta teemahaastattelusta. Haastattelua olen käyttänyt tutkimuksessani, koska sen avulla nuorten mielipiteet tulivat mielestäni parhaiten esille. Menetelmän avulla nuorille oli mahdollista antaa vapaus kertoa elämästään ja heille tärkeistä asioista ilman, että rajasin heidän kertomuksiaan tarpeettomasti. Haastatteluissa apuna käytin valmiiksi tekemääni haastattelurunkoa, joka auttoi lähinnä etukäteen mietittyjen teemojen muistamisessa. Haastatteluiden aikana kävimme lävitse teemoja, jotka olivat erityisesti vaikuttaneet nuorten elämänpolun muotoutumiseen peruskoulun jälkeisinä vuosina. Näitä teemoja olen myös käyttänyt empiirisen osion jäsentämisessä.

Nuoret kertovat elämästään äärimmäisen positiivisesti. He eivät ole lannistuneet kokemistaan vastoinkäymisistä vaan suhtautuvat tulevaisuuteen luottavaisesti. Omaan itseensä ei olla tyytyväisiä, koska paljon tärkeitä asioita on jäänyt saavuttamatta. Tärkeänä nuoret kokevat jatkossa oman itsensä hyväksymisen ja kehittymisen ihmisenä. Tulevaisuuteen positiivisesti suhtautuminen nousee osittain nuorten tiiviistä tukiverkostosta. Nuoret kokevat perheen ja ystävät äärimmäisen tärkeinä tukijoina ja auttajina. Työttömyyden pitkittyessä ja vapaa-ajan runsaudesta johtuen tukiverkoston rooli on entisestään korostunut. Tukiverkosto ei kuitenkaan pysty korvaamaan nuorille työn ja koulutuksen antamaa tyydytystä. Nuoret arvostavat koulutusta ja työtä ja ymmärtävät näiden yhteyden. Koulutusta nuoret pitävät tärkeänä välivaiheena tulevaisuuden suunnitelmien toteuttamiseksi, joista tärkeimpänä on työpaikan saaminen. Elämänpolkuaan rakentaessaan nuoret ovat kokeneet ongelmalliseksi valintatilanteiden vaikeuden. Ollaan hyvin epävarmoja omista tavoitteista ja suunnitelmista ja etenkin niiden toteuttamisesta. Oikean elämänpolun löytyminen on tuntunut nuorista vaikealta.