Erityisien poliisivaltuuksien antaminen yksityiselle.
KUJALA, KIRSI (2004)
KUJALA, KIRSI
2004
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-04-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12919
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12919
Tiivistelmä
Poliisilain säännös erityisistä poliisivaltuuksista (PolL 8) antaa sisäasiainministeriölle ja lääninhallituksille toimivallan luovuttaa
poliisilain mukaisia poliisin toimivaltuuksia myös yksityiselle henkilölle. Erityiset poliisivaltuudet eivät kuitenkaan luo poliisimiehen asemaa. Tällaisia valtuuksia on annettu mm. vartioimisliikkeiden vartijoille poliisin tiloissa tapahtuvaa säilöönotettujen, kiinniotettujen ja pidätettyjen vartiointia varten.
Poliisivaltuuksien käyttäminen on julkisen vallan käyttämistä, minkä luovuttamista yksityiselle rajoittaa ja sääntelee perustuslain 124 §.
Tutkielman alussa käsitellään julkisten hallintotehtävien luovuttamista säänteleviä lainalaisuusperiaatetta ja virkamieshallintoperiaatetta. Periaatteita tarkastellaan sekä oikeuskirjallisuuden että perustuslakivaliokunnan lausuntojen kautta.
Periaatteiden pohjalta syntyneen PeL124 §:n tarkoituksen on rajoittaa ja asettaa edellytyksiä julkista valtaa sisältävien tehtävien luovuttamiselle. Säännöksessä keskeistä on, että merkittävää julkista valtaa ei voi antaa viranomaisen ulkopuolelle. Julkisten hallintotehtävien siirtäminen yksityiselle edellyttää lakitasoista sääntelyä ja tehtävän siirtämisen tarkoituksenmukaisuutta. Lisäedellytyksenä on, että tehtävän antaminen ei loukkaa oikeusturvaa tai hyvän hallinnon perusteita. Tutkielmassa selvitetään lähinnä perustuslakivaliokunnan lausuntojen kautta, mitä PeL 124 § rajoitukset ja edellytykset ovat. Erityisesti julkinen valta - ja merkittävä julkinen valta käsitteet ovat keskeisessä asemassa.
Tutkielman yhtenä tehtävänä on selvittää, mikä on erityisien poliisivaltuuksien perusteella toimivan toimivalta ja miten se eroaa poliisin toimivallasta. Poliisivaltuuksien antajan näkökulmasta tarkastellaan, miten poliisilain säännöstä tulisi tulkita, kun huomioidaan perustuslain julkisen hallintotehtävän siirtämiselle asettamat edellytykset. Kun merkittävää julkisen vallan käyttämistä ei perustuslain mukaan voida luovuttaa muulle kuin viranomaiselle, rajoittaa tämä myös poliisilain sanamuodon mukaista tulkintaa. Lain tasolla sääntelemättömän vartiointitehtävän antaminen erityisien poliisivaltuuksien perusteella toimivalle yksityiselle ei kaikilta osin täytä niitä edellytyksiä, joita perusoikeuksiin puuttuvalle toiminnalle laissa asetetaan.
Lopussa tarkastellaan julkista valtaa käyttävän sidonnaisuutta uuden hallintolain hyvän hallinnon perusteisiin ja erityisiä poliisivaltuuksia käyttävän vastuukysymyksiä pääpiirteittäin. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen, jonka kysymyksenasettelu on noussut käytännöstä.
poliisilain mukaisia poliisin toimivaltuuksia myös yksityiselle henkilölle. Erityiset poliisivaltuudet eivät kuitenkaan luo poliisimiehen asemaa. Tällaisia valtuuksia on annettu mm. vartioimisliikkeiden vartijoille poliisin tiloissa tapahtuvaa säilöönotettujen, kiinniotettujen ja pidätettyjen vartiointia varten.
Poliisivaltuuksien käyttäminen on julkisen vallan käyttämistä, minkä luovuttamista yksityiselle rajoittaa ja sääntelee perustuslain 124 §.
Tutkielman alussa käsitellään julkisten hallintotehtävien luovuttamista säänteleviä lainalaisuusperiaatetta ja virkamieshallintoperiaatetta. Periaatteita tarkastellaan sekä oikeuskirjallisuuden että perustuslakivaliokunnan lausuntojen kautta.
Periaatteiden pohjalta syntyneen PeL124 §:n tarkoituksen on rajoittaa ja asettaa edellytyksiä julkista valtaa sisältävien tehtävien luovuttamiselle. Säännöksessä keskeistä on, että merkittävää julkista valtaa ei voi antaa viranomaisen ulkopuolelle. Julkisten hallintotehtävien siirtäminen yksityiselle edellyttää lakitasoista sääntelyä ja tehtävän siirtämisen tarkoituksenmukaisuutta. Lisäedellytyksenä on, että tehtävän antaminen ei loukkaa oikeusturvaa tai hyvän hallinnon perusteita. Tutkielmassa selvitetään lähinnä perustuslakivaliokunnan lausuntojen kautta, mitä PeL 124 § rajoitukset ja edellytykset ovat. Erityisesti julkinen valta - ja merkittävä julkinen valta käsitteet ovat keskeisessä asemassa.
Tutkielman yhtenä tehtävänä on selvittää, mikä on erityisien poliisivaltuuksien perusteella toimivan toimivalta ja miten se eroaa poliisin toimivallasta. Poliisivaltuuksien antajan näkökulmasta tarkastellaan, miten poliisilain säännöstä tulisi tulkita, kun huomioidaan perustuslain julkisen hallintotehtävän siirtämiselle asettamat edellytykset. Kun merkittävää julkisen vallan käyttämistä ei perustuslain mukaan voida luovuttaa muulle kuin viranomaiselle, rajoittaa tämä myös poliisilain sanamuodon mukaista tulkintaa. Lain tasolla sääntelemättömän vartiointitehtävän antaminen erityisien poliisivaltuuksien perusteella toimivalle yksityiselle ei kaikilta osin täytä niitä edellytyksiä, joita perusoikeuksiin puuttuvalle toiminnalle laissa asetetaan.
Lopussa tarkastellaan julkista valtaa käyttävän sidonnaisuutta uuden hallintolain hyvän hallinnon perusteisiin ja erityisiä poliisivaltuuksia käyttävän vastuukysymyksiä pääpiirteittäin. Tutkielma on metodiltaan oikeusdogmaattinen, jonka kysymyksenasettelu on noussut käytännöstä.