Sota- ja pula-ajan paikallisyhteisöllisyys pohjalaisten kotirintamanaisten kertomana.

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella sota- ja pula-aikaista paikallisyhteisöllisyyttä pohjalaiskylissä. Ajallisesti tutkielma rajautuu vuosiin 1938-1950. Keskeisimpiä tutkimuskysymyksiä on, miten paikallisyhteisö auttoi ja tuki vaikeana aikana. Tavoitteena on selvittää mahdollisimman laaja-alaisesti, millainen oli sota- ja pula-ajan paikallisyhteisö Pohjanmaalla ja millaisia olivat sen yhteisölliset piirteet ja sosiaaliset verkostot. Tutkielma on rajautunut kolmella tavalla: ajallisesti, paikallisesti ja haastateltavien suhteen, mikä on otattava huomioon tutkielman tuloksia tulkittaessa.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto muodostuu yhteensä viidentoista kotirintamanaisen haastattelusta. Haastattelut ovat osa laajempaa kotirintamanaisten elämää koskevaa tutkimusprojektia, joka on saanut alkunsa Vastuun Naiset ry:n aloitteesta ja toteutetaan yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon sekä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa. Haastattelut on suoritettu vapaaehtoisten haastattelijoiden toimesta ja teemahaastattelun periaatteita mukaillen. Haastattelutilanteissa on käytetty apuna teemarunkoa. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä viidestätoista kotirintamanaisen haastattelusta. Metodologisina taustoina tutkielmassa ovat toimineet elämäkerrallisuus ja narratiivisuus, joiden välityksellä on tarkasteltu muun muassa aineiston suhdetta todellisuuteen. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teemoittelua. Aineisto on ensin jäsennetty neljään laajaan yhteisöllisyyttä käsittelevään yläteemaan, joiden alla on kerätty tarkentavia alateemoja. Teemoittelussa on pyritty noudattamaan mahdollisimman aineistolähtöistä lähestymistapaa.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että sota- ja pula-ajan yhteisöllisyys pohjalaiskylissä oli vahvasti toiminnallista. Toiminnallinen yhteisöllisyys näyttäytyy talkoina, naapuriapuna, perheen ja suvun keskinäisenä apuna, erilaisina kursseina ja kylän yhteisinä tapahtumina, kuten äitienpäiväjuhlina. Vaikeana sota- ja pula-aikana apua sai omalta perheeltä ja suvulta sekä naapureilta. Paikallisyhteisön apu koettiin hyvin merkittävänä, sillä naisten, lasten ja vanhusten oli selviydyttävä arjen haasteista miesten ollessa rintamalla. Myös yhteishenki näyttää tutkielman tulosten perusteella olleen sota- ja pula-ajan paikallisyhteisössä vahva. Yhteishenki konkretisoitui yhteisenä ponnisteluna, kuten esimerkiksi rukiinkylvötalkoina.

Sota- ja pula-ajan poikkeukselliset olosuhteet asettivat erityisvaatimuksia arjessa selviytymiselle, mikä puolestaan korostaa paikallisyhteisön avun tärkeyttä. Kiinnostavaa olisi selvittää, muuttuiko paikallisyhteisön merkitys jollain tapaa sota- ja pula-ajan jälkeen.

Asiasanat: yhteisöllisyys, paikallisyhteisö, kotirintama, elämäkerrallisuus, narratiivisuus