Sukupuolten väliset eläke-erot lakisääteisissä vanhuuseläkkeissä pohjoismaisen hyvinvointimallin maissa.
AALTONEN, HANNELE (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2004
Vakuutustiede - Insurance
Hyväksymispäivämäärä
2004-04-14Tiivistelmä
Avainsanat: kansainvälinen vertailu, pohjoismainen hyvinvointimalli, sukupuolierot, työeläkkeet, vanhuuseläketurva, vähimmäiseläkkeet
Tutkielman tavoitteena on verrata Pohjoismaiden lakisääteisiä vanhuuseläkkeitä ja eläketurvajärjestelmiä naisten ja miesten välisten eläke-erojen kannalta. Vanhuuseläkkeiden tasossa ja kattavuudessa olevien sukupuolten välisten erojen lisäksi selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat sukupuolten välisten eläke-erojen syntyyn ja kuinka eläkejärjestelmät huomioivat nämä tekijät ja pyrkivät ehkäisemään eläke-eroja. Tutkielman tavoitteena on antaa myös yleiskuva Pohjoismaiden lakisääteisen eläketurvan rakenteesta hahmottelemalla eläketurvajärjestelmien keskeiset ominaisuudet eri Pohjoismaissa. Aineistojen analysoinnilla ja Pohjoismaiden vertailulla selvitetään siten pohjoismaisen lakisääteisen eläketurvan ominaislaatua ja sukupuolten asemaa lakisääteisessä vanhuuseläketurvassa eri Pohjoismaissa.
Tutkielma perustuu kirjallisen aineiston analyysiin. Tilastollista aineistoa käytetään havainnollistamaan sukupuolten työmarkkina-asemia ja eläke-eroja. Tutkielmassa on käytetty aiheeseen liittyvää kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta ja artikkeleita sekä eri maiden sosiaaliturvalaitosten ja tilastokeskusten ylläpitämiä internet-sivuja, joista on saatavilla ajan-kohtaista tietoa. Tutkimusote on sekä vertaileva (komparatiivinen) että kuvaileva (deskriptiivinen). Painopiste on kuitenkin vertailevassa tutkimuksessa.
Tutkielman teoreettisena perustana toimii pohjoismainen hyvinvointimalli, joka valaisee Pohjoismaiden sosiaaliturvan, työmarkkinoiden ja sukupuolimallien erityispiirteitä ja rakenteita. Sukupuolten välisten eläke-erojen nähdään tutkielmassa liittyvän työnjaon eriytymiseen työmarkkinoilla ja perheessä. Sukupuolten erilaisia tilanteita kuvataan tilastojen ja kirjallisen aineiston avulla tarkastelemalla naisten ja miesten työvoimaan kuuluvuutta, työhön osallistumisen muotoja, aloittaista sijoittumista sekä palkkaeroja. Työmarkkina-aseman ja eläketurvan välisiä kytkentöjä lähestytään tarkastelemalla työeläkkeiden määräytymisperiaatteita ja työeläkeoikeuteen vaikuttavia tekijöitä eri Pohjoismaissa. Eläkelainsäädännön avulla tarkastellaan keinoja, joilla eläkejärjestelmät pyrkivät tasaamaan ja ehkäisemään naisten ja miesten eläke-eroja.
Tutkielman tuloksena on, että sukupuoli on yksi keskeinen eläke-eroja selittävä tekijä Pohjoismaissa. Naisten asema lakisääteisessä kokonaiseläketurvassa on pääsääntöisesti heikompi kuin miesten, koska naisten työeläkkeet ovat matalampia kuin miesten. Vähimmäiseläke täydentää naisten eläketurvaa ja kaventaa sukupuolten välisiä eläke-eroja, mutta ei poista niitä. Maiden välillä on eroja sukupuolten välisissä eläke-eroissa, mutta kaikissa vertailtavissa Pohjoismaissa on havaittavissa samat piirteet naisten ja miesten asemassa eläketurvassa. Lähes kaikki miehet ovat oikeutettuja lakisääteiseen työeläkkeeseen, kun puolestaan naiset ovat yliedustettuina pelkän vähimmäiseläkkeen saajissa.
Tutkielman tavoitteena on verrata Pohjoismaiden lakisääteisiä vanhuuseläkkeitä ja eläketurvajärjestelmiä naisten ja miesten välisten eläke-erojen kannalta. Vanhuuseläkkeiden tasossa ja kattavuudessa olevien sukupuolten välisten erojen lisäksi selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat sukupuolten välisten eläke-erojen syntyyn ja kuinka eläkejärjestelmät huomioivat nämä tekijät ja pyrkivät ehkäisemään eläke-eroja. Tutkielman tavoitteena on antaa myös yleiskuva Pohjoismaiden lakisääteisen eläketurvan rakenteesta hahmottelemalla eläketurvajärjestelmien keskeiset ominaisuudet eri Pohjoismaissa. Aineistojen analysoinnilla ja Pohjoismaiden vertailulla selvitetään siten pohjoismaisen lakisääteisen eläketurvan ominaislaatua ja sukupuolten asemaa lakisääteisessä vanhuuseläketurvassa eri Pohjoismaissa.
Tutkielma perustuu kirjallisen aineiston analyysiin. Tilastollista aineistoa käytetään havainnollistamaan sukupuolten työmarkkina-asemia ja eläke-eroja. Tutkielmassa on käytetty aiheeseen liittyvää kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta ja artikkeleita sekä eri maiden sosiaaliturvalaitosten ja tilastokeskusten ylläpitämiä internet-sivuja, joista on saatavilla ajan-kohtaista tietoa. Tutkimusote on sekä vertaileva (komparatiivinen) että kuvaileva (deskriptiivinen). Painopiste on kuitenkin vertailevassa tutkimuksessa.
Tutkielman teoreettisena perustana toimii pohjoismainen hyvinvointimalli, joka valaisee Pohjoismaiden sosiaaliturvan, työmarkkinoiden ja sukupuolimallien erityispiirteitä ja rakenteita. Sukupuolten välisten eläke-erojen nähdään tutkielmassa liittyvän työnjaon eriytymiseen työmarkkinoilla ja perheessä. Sukupuolten erilaisia tilanteita kuvataan tilastojen ja kirjallisen aineiston avulla tarkastelemalla naisten ja miesten työvoimaan kuuluvuutta, työhön osallistumisen muotoja, aloittaista sijoittumista sekä palkkaeroja. Työmarkkina-aseman ja eläketurvan välisiä kytkentöjä lähestytään tarkastelemalla työeläkkeiden määräytymisperiaatteita ja työeläkeoikeuteen vaikuttavia tekijöitä eri Pohjoismaissa. Eläkelainsäädännön avulla tarkastellaan keinoja, joilla eläkejärjestelmät pyrkivät tasaamaan ja ehkäisemään naisten ja miesten eläke-eroja.
Tutkielman tuloksena on, että sukupuoli on yksi keskeinen eläke-eroja selittävä tekijä Pohjoismaissa. Naisten asema lakisääteisessä kokonaiseläketurvassa on pääsääntöisesti heikompi kuin miesten, koska naisten työeläkkeet ovat matalampia kuin miesten. Vähimmäiseläke täydentää naisten eläketurvaa ja kaventaa sukupuolten välisiä eläke-eroja, mutta ei poista niitä. Maiden välillä on eroja sukupuolten välisissä eläke-eroissa, mutta kaikissa vertailtavissa Pohjoismaissa on havaittavissa samat piirteet naisten ja miesten asemassa eläketurvassa. Lähes kaikki miehet ovat oikeutettuja lakisääteiseen työeläkkeeseen, kun puolestaan naiset ovat yliedustettuina pelkän vähimmäiseläkkeen saajissa.