Sosiaalityöntekijän paikka vieraskentällä. Ammatillisen aseman varaan rakentuneet sosiaalityöntekijän identiteetit Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
PALOMÄKI, SUSANNA (2004)
2004
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12901
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12901
Sisällysluettelo
1 JOHDANTO...................................................................4 2 TUTKIMUSKOHTEENA TAMPEREEN YLIOPISTOLLISEN SAIRAALAN PIONEERISOSIAALITYÖNTEKIJÄT..................................................7 2.1 Tutkimusongelman määrittelyä.............................................7 2.2 Terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiden koulutus ennen ja nyt............8 2.3 Terveydenhuollon sosiaalityö käsitteenä..................................9 2.4 Moniammatillinen tiimityö laadun takeena................................11 2.5 Ammatti-identiteetti ammatillisen aseman varaan rakentuvana tekijänä....13 3 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA...................................................16 4 TUTKIELMAN TEOREETTISET JA METODOLOGISET LÄHTÖKOHDAT......................20 4.1 Havaintojen tuottamista ja selittämistä laadullisen tutkimusmenetelmän keinoin.....................................................................20 4.2 Teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä..............................20 4.3 Institutionaalisena kehyksenä Tampereen yliopistollinen sairaala........22 4.4 Jäsenkategorisoinnin analyysi...........................................25 5 AINEISTON ANALYYSI........................................................32 5.1 Organisaation sisäiset ja ulkoiset sosiaalityöntekijän identiteetit.....32 5.2 Asiakkaan lähimmäinen ja rinnalla kulkija...............................33 5.3 Ammattilainen ammattilaisten joukossa...................................39 5.4 Näkyvä yhteiskunnallinen vaikuttaja.....................................50 5.5 Opiskelijoiden ohjaaja..................................................57 6 EMPIIRISEN OSION JOHTOPÄÄTÖKSET..........................................61 7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET..............................................72 LÄHTEET.....................................................................84 LIITTEET LIITE 1:Saatekirje haastateltaville LIITE 2:Teemahaastattelurunko saatekirjeen yhteydessä LIITE 3:Teemahaastattelukysymykset
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii vastaamaan kysymykseen: Minkälaista sosiaalityöntekijän identiteettiä sosiaalityöntekijät puhuvat itselleen kertoessaan näkemyksistään ja kokemuksistaan sosiaalityön ammattikuntana ja yksittäisinä sosiaalityöntekijöinä TAYS:ssa. Tutkielman tavoitteena on myös selvittää, miten sosiaalityöntekijä löytää paikkansa sosiaalityölle tavoitteiltaan vieraassa ympäristössä, sairaalamaailmassa.
Tutkimuskohteena on yhdeksän TAYS:n entistä ja osin nykyistäkin sosiaalityöntekijää, jotka ovat aloittaneet työnsä TAYS:n palveluksessa pääsääntöisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Aineisto on kerätty alun perin TAYS:n sosiaalityön juhlajulkaisua varten kevättalvella 2003 teemahaastattelumetodin avulla. Teemahaastattelun aihepiirejä valittaessa pyrittiin sosiaalityötä huomioimaan hyvin kokonaisvaltaiseksi. Keskeisimmiksi teema-alueiksi valikoituivat asiakkuus, keskeiset murrosvaiheet sosiaalityöntekijän työnkuvaan liittyen, moniammatillisuus, opiskelijoiden ohjaus sekä näkemys tämän päivän sosiaalityöstä terveydenhuollossa. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä pyydettiin kertomaan jokin työhistoriaansa liittyvä tärkeä tai mieleenpainunut muisto.
Aineiston analyysissä nojaudutaan Harvey Sacksin kehittämään jäsenkategorisoinnin analyysiin (MCD), joka edustaa kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Jäsenkategorisoinnin analyysi sopii hyvin keskeisimmän tutkimuskysymyksen jäsentämiseen eli erilaisten aineistossa esiintyvien sosiaali-työntekijän identiteettien löytämiseen ja tulkitsemiseen. Aineiston analyysissä pitäydytään MCD:n peruskäsitteissä: jäsenkategoria, vakiopari ja kategoriapiirre.
Aineisto jakautuu kahteen pääluokkaan: organisaation sisäisiin ja organisaation ulkoisiin sosiaalityöntekijän identiteetteihin. Organisaation sisällä sosiaalityöntekijä näyttäytyy asiakkaansa lähimmäisenä ja rinnalla kulkijana sekä sosiaalityön ammattilaisena muiden alojen ammattilaisten joukossa. Ammattilaisten välinen yhteistyö on jaettu neljään osakategoriaan lähinnä vakioparien mukaan. Sosiaalityöntekijä voidaan tällöin nähdä kollegojensa tukijana ja työnohjaajana, lääkärin alaisena, moniammatillisen tiimin jäsenenä sekä erityistyöntekijänä. Ulkoisilla sosiaalityöntekijän identiteeteillä kuvataan sosiaalityöntekijän yhteyksiä sairaalan ulkopuolelle. Organisaation ulkopuolella sosiaalityöntekijä näyttäytyy opiskelijoiden ohjaajana sekä näkyvänä yhteiskunnallisena vaikuttajana, johon liittyy asiakkaan asianajajana toimiminen. Näkyvän yhteiskunnallisen vaikuttajan osakategoriassa sosiaalityöntekijä voidaan nähdä myös korkeasti koulutettuna henkilönä. Organisaation sisäisten identiteettien kohdalla kritiikki sairaalan hierarkia-suhteita kohtaa oli huomattavasti runsaampaa kuin organisaation ulkoisten identiteettien kohdalla.
Tutkimustuloksista tehtyjä päätelmiä esitellään seuraavaksi lyhyesti aihepiireittäin. Lähes yksimielisesti haastateltavat ryhmittelivät tyypilliset asiakkaansa ensin sairauksien mukaan ja vasta tämän jälkeen käsiteltiin asiakkaiden sosiaalisia ongelmia. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että sosiaalityöntekijöillä on sairaalassa omat vastuualueensa, joihin asiakkaat valikoituvat tiettyjen sairauksien tai vammojen seurauksena. Sosiaalityöntekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta kuvattiin kiinteäksi ja siihen oleellisesti liittyi sosiaalityöntekijöiden toimiminen toistensa tukijoina ja työnohjaajina. Kollegojen keskinäinen tuki nähtiinkin yhtenä työn voimavaroista.
Sosiaalityöntekijöiden ammatillisen identiteetin ja ammatillisen aseman vahvistumisen kannalta keskeisimmäksi asiaksi nousi ensimmäisen johtavan sosiaalityöntekijän nimeäminen vuonna 1988. Moniammatillisen tiimin toiminnassa sosiaalityöntekijöiden kyvyt ja taidot eivät pääse parhaalla mahdollisella tavalla esille, vaikka tiimin toimintaan oltiin yleisesti tyytyväisiä. Sairaalan sosiaalityöntekijällä on erityistyöntekijänä toimiessaan kokonaisnäkemys sairaalan toiminnasta ja asiakkaan tilanteesta. Erityistyöntekijän asemaan liittyy myös oma varjopuolensa. Jos tulee taloudellisia vaikeuksia, silloin karsitaan erityistyöntekijöitä, jotka eivät ole sairaalan perustehtävän toteutumisen kannalta välttämättömiä.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen nähtiin olevan erityisen tärkeää yliopistosairaalan sosiaalityöntekijän työssä. Erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet sosiaalityöntekijät korostavat omaa yhteiskunnallista koulutustaan ja heille työn kokeminen mielekkääksi ja haasteelliseksi on tärkeää. Sosiaalityöntekijän asemaa sairaalassa pidettiin tärkeänä ja korvaamattomana, mutta muiden ammattikuntien sosiaalityötä kohtaan tuntemasta arvostuksesta oli epävarmuutta. Sosiaalityön opiskelijoiden harjoittelujaksot sairaalassa nähdään erikoistumisena sairaalan sosiaalityöhön. Opiskelijoita ohjatessaan sosiaalityöntekijät joutuvat punnitsemaan omia työtapojaan ja eettisiä periaatteitaan.
Tutkielman tulokset saattaisivat olla hyvin erilaisia, jos haastateltavina olisivat olleet esimerkiksi työuransa alkuvaiheessa olevat sosiaalityöntekijät. Lopuksi todettakoon, että ne sosiaalityöntekijät, jotka löytävät paikkansa sairaalamaailmassa, myös viihtyvät siellä hyvin. Sairaalamaailmaan sopeutumista edesauttaa työn mielekkyys, oman aseman kokeminen tärkeäksi sekä oman henkilökohtaisen ideologian löytäminen.
AVAINSANAT: Identiteetti, ammatti-identiteetti, ammatillinen asema, terveydenhuollon sosiaalityö, moniammatillisuus, jäsenkategorisoinnin analyysi
Tutkimuskohteena on yhdeksän TAYS:n entistä ja osin nykyistäkin sosiaalityöntekijää, jotka ovat aloittaneet työnsä TAYS:n palveluksessa pääsääntöisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Aineisto on kerätty alun perin TAYS:n sosiaalityön juhlajulkaisua varten kevättalvella 2003 teemahaastattelumetodin avulla. Teemahaastattelun aihepiirejä valittaessa pyrittiin sosiaalityötä huomioimaan hyvin kokonaisvaltaiseksi. Keskeisimmiksi teema-alueiksi valikoituivat asiakkuus, keskeiset murrosvaiheet sosiaalityöntekijän työnkuvaan liittyen, moniammatillisuus, opiskelijoiden ohjaus sekä näkemys tämän päivän sosiaalityöstä terveydenhuollossa. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä pyydettiin kertomaan jokin työhistoriaansa liittyvä tärkeä tai mieleenpainunut muisto.
Aineiston analyysissä nojaudutaan Harvey Sacksin kehittämään jäsenkategorisoinnin analyysiin (MCD), joka edustaa kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Jäsenkategorisoinnin analyysi sopii hyvin keskeisimmän tutkimuskysymyksen jäsentämiseen eli erilaisten aineistossa esiintyvien sosiaali-työntekijän identiteettien löytämiseen ja tulkitsemiseen. Aineiston analyysissä pitäydytään MCD:n peruskäsitteissä: jäsenkategoria, vakiopari ja kategoriapiirre.
Aineisto jakautuu kahteen pääluokkaan: organisaation sisäisiin ja organisaation ulkoisiin sosiaalityöntekijän identiteetteihin. Organisaation sisällä sosiaalityöntekijä näyttäytyy asiakkaansa lähimmäisenä ja rinnalla kulkijana sekä sosiaalityön ammattilaisena muiden alojen ammattilaisten joukossa. Ammattilaisten välinen yhteistyö on jaettu neljään osakategoriaan lähinnä vakioparien mukaan. Sosiaalityöntekijä voidaan tällöin nähdä kollegojensa tukijana ja työnohjaajana, lääkärin alaisena, moniammatillisen tiimin jäsenenä sekä erityistyöntekijänä. Ulkoisilla sosiaalityöntekijän identiteeteillä kuvataan sosiaalityöntekijän yhteyksiä sairaalan ulkopuolelle. Organisaation ulkopuolella sosiaalityöntekijä näyttäytyy opiskelijoiden ohjaajana sekä näkyvänä yhteiskunnallisena vaikuttajana, johon liittyy asiakkaan asianajajana toimiminen. Näkyvän yhteiskunnallisen vaikuttajan osakategoriassa sosiaalityöntekijä voidaan nähdä myös korkeasti koulutettuna henkilönä. Organisaation sisäisten identiteettien kohdalla kritiikki sairaalan hierarkia-suhteita kohtaa oli huomattavasti runsaampaa kuin organisaation ulkoisten identiteettien kohdalla.
Tutkimustuloksista tehtyjä päätelmiä esitellään seuraavaksi lyhyesti aihepiireittäin. Lähes yksimielisesti haastateltavat ryhmittelivät tyypilliset asiakkaansa ensin sairauksien mukaan ja vasta tämän jälkeen käsiteltiin asiakkaiden sosiaalisia ongelmia. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että sosiaalityöntekijöillä on sairaalassa omat vastuualueensa, joihin asiakkaat valikoituvat tiettyjen sairauksien tai vammojen seurauksena. Sosiaalityöntekijöiden keskinäistä vuorovaikutusta kuvattiin kiinteäksi ja siihen oleellisesti liittyi sosiaalityöntekijöiden toimiminen toistensa tukijoina ja työnohjaajina. Kollegojen keskinäinen tuki nähtiinkin yhtenä työn voimavaroista.
Sosiaalityöntekijöiden ammatillisen identiteetin ja ammatillisen aseman vahvistumisen kannalta keskeisimmäksi asiaksi nousi ensimmäisen johtavan sosiaalityöntekijän nimeäminen vuonna 1988. Moniammatillisen tiimin toiminnassa sosiaalityöntekijöiden kyvyt ja taidot eivät pääse parhaalla mahdollisella tavalla esille, vaikka tiimin toimintaan oltiin yleisesti tyytyväisiä. Sairaalan sosiaalityöntekijällä on erityistyöntekijänä toimiessaan kokonaisnäkemys sairaalan toiminnasta ja asiakkaan tilanteesta. Erityistyöntekijän asemaan liittyy myös oma varjopuolensa. Jos tulee taloudellisia vaikeuksia, silloin karsitaan erityistyöntekijöitä, jotka eivät ole sairaalan perustehtävän toteutumisen kannalta välttämättömiä.
Yhteiskunnallisen vaikuttamisen nähtiin olevan erityisen tärkeää yliopistosairaalan sosiaalityöntekijän työssä. Erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet sosiaalityöntekijät korostavat omaa yhteiskunnallista koulutustaan ja heille työn kokeminen mielekkääksi ja haasteelliseksi on tärkeää. Sosiaalityöntekijän asemaa sairaalassa pidettiin tärkeänä ja korvaamattomana, mutta muiden ammattikuntien sosiaalityötä kohtaan tuntemasta arvostuksesta oli epävarmuutta. Sosiaalityön opiskelijoiden harjoittelujaksot sairaalassa nähdään erikoistumisena sairaalan sosiaalityöhön. Opiskelijoita ohjatessaan sosiaalityöntekijät joutuvat punnitsemaan omia työtapojaan ja eettisiä periaatteitaan.
Tutkielman tulokset saattaisivat olla hyvin erilaisia, jos haastateltavina olisivat olleet esimerkiksi työuransa alkuvaiheessa olevat sosiaalityöntekijät. Lopuksi todettakoon, että ne sosiaalityöntekijät, jotka löytävät paikkansa sairaalamaailmassa, myös viihtyvät siellä hyvin. Sairaalamaailmaan sopeutumista edesauttaa työn mielekkyys, oman aseman kokeminen tärkeäksi sekä oman henkilökohtaisen ideologian löytäminen.
AVAINSANAT: Identiteetti, ammatti-identiteetti, ammatillinen asema, terveydenhuollon sosiaalityö, moniammatillisuus, jäsenkategorisoinnin analyysi