Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusnäkemys: Kenen turvallisuutta, kenen turvattomuutta?
ISOMÄKI, RIIKKA (2004)
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-04-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12897
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12897
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee YK:n turvallisuusnäkemystä. Tutkielman aineistona ovat YK:n julkaisemat peruskirja ja vuosituhatjulistus. Tutkielman tarkoituksena on tutkimuskysymysten kautta tuoda esiin YK:n turvallisuusnäkemyksen sisältö, tämän näkemyksen mahdollinen muutos aineistojen välillä sekä järjestön turvallisuuden tuottaja. Tutkielma pyrkii vastaamaan myös siihen, kenen turvallisuutta YK:n turvallisuus edustaa. Onko YK:n turvallisuusnäkemys riittävä vastaamaan maailmanlaajuiseen turvattomuuteen?
Teoreettinen viitekehys korostaa toimijoiden kommunikaatiossa rakentamaa sosiaalista todellisuutta ja perustuu Peter Bergerin & Thomas Luckmannin sekä Jürgen Habermasin teorioihin. Lisäksi teoreettinen viitekehys osoittaa näiden teorioiden kommunikatiivisen toimijan olevan maskuliininen sekä länsimainen. Tämän seurauksena tutkielma pyrkii tuomaan esiin sosiaalisen todellisuuden ylläpitämän toimijuuden emansipoitumisen tarpeen. Käsitteen rakentumisen kohdalla tutkielma tuo esiin Cynthia Weberin näkemyksen käsitteen ymmärtämisestä avoimena kysymyksenä.
Metodologinen ajatus perustuu John R. Searlen teoriaan institutionaalisen sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta. Turvallisuutta tarkastellaan tutkielmassa tämän institutionaalisen todellisuuden instituutiona, johon liittyviä institutionaalisia tosiasioita, turvallisuuden totuutta, tutkielma tuo esiin aineistoista. Tällöin ajatuksena tutkielmassa on, että valitut aineistot esittävät YK:n turvallisuutta Searlen puheaktin sekä turvallistamisen teorioiden osoittamalla tavalla. Teoreettisen viitekehyksen tavoin myös työn metodologinen ajatus korostaa toimijoissa, todellisuuden havainnoitsijoissa, syntyvää todellisuuden merkitystä. Lisäksi tutkielma tuo esiin vallan rakenteet todellisuutta kuvaavan toimijan taustalla sekä osoittaa todellisuutta kuvaavan toimijan olevan maskuliininen ja länsimainen.
Tutkielman aineiston analyysi perustuu teoreettis-metodologisiin ajatuksiin todellisuuden rakentumisesta, tämän kuvaamisesta puheessa sekä feministiseen ja post-kolonialistiseen kritiikkiin. Aineiston tutkimus tuo esiin, että YK:n turvallisuusnäkemys on molemmissa aineistoissa rauhaan pyrkivää sekä valtiollista suvereniteettia ja sotilaallista turvallisuutta korostavaa. Tutkielma myös huomioi tämän turvallisuusnäkemyksen maskuliinisuuden ja länsimaisuuden. Tällöin tutkielma osoittaa YK:n turvallisuuden edustavan maskuliinisen ja länsimaisen toimijan turvallisuutta sekä jättävän turvallisuuden ulkopuolelle kaikkien muiden ihmisten kokeman turvattomuuden. Lisäksi tutkimustulokset tuovat esiin kuinka YK:n järjestelmä aiheuttaa jopa turvattomuutta poissulkemiensa ihmisten keskuudessa. Näihin tutkimustuloksiin perustuen tutkielma tuo esiin elitististä maskuliinisuuden ja länsimaisuuden hegemoniaa ylläpitävän YK:n järjestelmän muutoksen tarpeen.
Teoreettinen viitekehys korostaa toimijoiden kommunikaatiossa rakentamaa sosiaalista todellisuutta ja perustuu Peter Bergerin & Thomas Luckmannin sekä Jürgen Habermasin teorioihin. Lisäksi teoreettinen viitekehys osoittaa näiden teorioiden kommunikatiivisen toimijan olevan maskuliininen sekä länsimainen. Tämän seurauksena tutkielma pyrkii tuomaan esiin sosiaalisen todellisuuden ylläpitämän toimijuuden emansipoitumisen tarpeen. Käsitteen rakentumisen kohdalla tutkielma tuo esiin Cynthia Weberin näkemyksen käsitteen ymmärtämisestä avoimena kysymyksenä.
Metodologinen ajatus perustuu John R. Searlen teoriaan institutionaalisen sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta. Turvallisuutta tarkastellaan tutkielmassa tämän institutionaalisen todellisuuden instituutiona, johon liittyviä institutionaalisia tosiasioita, turvallisuuden totuutta, tutkielma tuo esiin aineistoista. Tällöin ajatuksena tutkielmassa on, että valitut aineistot esittävät YK:n turvallisuutta Searlen puheaktin sekä turvallistamisen teorioiden osoittamalla tavalla. Teoreettisen viitekehyksen tavoin myös työn metodologinen ajatus korostaa toimijoissa, todellisuuden havainnoitsijoissa, syntyvää todellisuuden merkitystä. Lisäksi tutkielma tuo esiin vallan rakenteet todellisuutta kuvaavan toimijan taustalla sekä osoittaa todellisuutta kuvaavan toimijan olevan maskuliininen ja länsimainen.
Tutkielman aineiston analyysi perustuu teoreettis-metodologisiin ajatuksiin todellisuuden rakentumisesta, tämän kuvaamisesta puheessa sekä feministiseen ja post-kolonialistiseen kritiikkiin. Aineiston tutkimus tuo esiin, että YK:n turvallisuusnäkemys on molemmissa aineistoissa rauhaan pyrkivää sekä valtiollista suvereniteettia ja sotilaallista turvallisuutta korostavaa. Tutkielma myös huomioi tämän turvallisuusnäkemyksen maskuliinisuuden ja länsimaisuuden. Tällöin tutkielma osoittaa YK:n turvallisuuden edustavan maskuliinisen ja länsimaisen toimijan turvallisuutta sekä jättävän turvallisuuden ulkopuolelle kaikkien muiden ihmisten kokeman turvattomuuden. Lisäksi tutkimustulokset tuovat esiin kuinka YK:n järjestelmä aiheuttaa jopa turvattomuutta poissulkemiensa ihmisten keskuudessa. Näihin tutkimustuloksiin perustuen tutkielma tuo esiin elitististä maskuliinisuuden ja länsimaisuuden hegemoniaa ylläpitävän YK:n järjestelmän muutoksen tarpeen.