Asukasosallistuminen Tampereella. Tapaustutkimus Tesoman viheralueiden suunnitteluun osallistumisesta.
LAIHOSALO, KATRI (2004)
2004
Ympäristöpolitiikka - Environmental Policy
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-03-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12797
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12797
Sisällysluettelo
ESIPUHE 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta - asukasosallistaminen ja vihersuunnittelu Tampereella 1.1.1 Asukasosallistumisen nykytilanne Tampereella 1.1.2 Tampereen suunnittelu- ja tuotanto-organisaatiot 1.2 Tutkimusongelma 1.2.1 Tutkimuksen teema 1.2.2 Tutkimuksen tavoitteet 1.2.3 Tutkimuskysymykset 1.3 Tutkielman rakenne 1.4 Tutkimuskohteena Tesoma 1.4.1 Tesoman sijainti, historia ja nykyiset palvelut 1.4.2 Tesoman asukasraati ja Tesoma-seura 1.4.3 Ikurin-Haukiluoman omakotiyhdistys 1.4.4 Tampereen kaupungin aluekehitysyksikkö 1.4.5 Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö 1.5 Aineisto ja menetelmät 1.5.1 Aineiston kuvaus 1.5.2 Aineiston laadun arviointi 1.5.3 Tutkimusmenetelmät 2 ASUKASOSALLISTUMINEN LAINSÄÄDÄNNÖN JA KIRJALLISUUDEN VALOSSA 2.1 Osallistumisen ja osallistamisen perusteet 2.1.1 Osallistuminen ja vuorovaikutus Suomen lainsäädännössä 2.1.2 Osallistumisen moninainen terminologia 2.1.2.1 Demokratia osallistumiskeskustelussa 2.1.2.2 Osallistuminen käsitteenä 2.1.2.3 Osallistumisen muodot 2.1.3 Osallisen ja osallisuuden määrittely 2.1.3.1 Asianosaisuus osallisuuden edellytyksenä 2.1.3.2 Osallistuminen edustajien välityksellä 2.1.4 Vaikuttamismahdollisuudet osallistumisjärjestelmässä 2.1.5 Vallankäyttö suunnittelussa 2.1.6 Arvojen merkitys ja niiden määrittely suunnitteluprosessissa 2.2 Institutionaalinen osallistaminen 2.2.1 Lakisääteinen osallistuminen 2.2.2 Kuntien vapaaehtoisesti järjestämä asukkaiden osallistuminen 2.2.3 Omaehtoinen suora osallistuminen institutionaalisen osallistumisen täydentäjänä 2.2.3.1 Suoran osallistumisen piirteet ja menettelytavat 2.2.3.2 Omaehtoisen osallistumisen hyödyntäminen osana institutionaalista osallistumista 2.3 Suunnitteluteoriat käytäntöjen taustalla 2.3.1 Rationaalisen suunnittelun teoria ja inkrementalismi 2.3.2 Uushumanistinen suunnitteluideologia 2.3.3 Kommunikatiivisen suunnittelun teoria 2.3.4 Suunnitteluteorioiden toteutus käytännön suunnittelussa 2.3.4.1 Yhteissuunnittelu 2.3.4.2 Oppiminen osallistavassa suunnittelussa 3 TESOMAN ASUINYMPÄRISTÖN SUUNNITTELU JA YLLÄPITO HAASTATELTUJEN SILMIN 3.1 Viheralueiden tärkeys, käyttö ja kunnossapito 3.1.1 Viheralueiden tärkeys ja niiden vaikutus elinympäristöön 3.1.2 Viheralueiden käyttö Tesomalla 3.1.3 Viheralueiden käyttöä haittaavat tekijät Tesomalla 3.1.4 Viheralueiden ja kulkureittien hoito Tesomalla 3.1.5 Talkoilla viheralueet kuntoon? - talkoot osallistumisaktiivisuuden ilmentymänä 3.2 Osallisuus ja osallistumisen esteet 3.2.1 Osallisuuden määrittely Tesomalla 3.2.2 Yhdistykset edustamassa Tesoman alueen asukasmielipidettä 3.2.3 Osallistumisen esteet 3.3 Osallistamisen toteuttaminen 3.3.1 Tiedottaminen suunnitteluhankkeista 3.3.2 Missä vaiheessa osallistuminen pitäisi aloittaa? 3.3.3 Kokemuksia erilaisista mielipiteiden selvittämistavoista 3.3.3.1 Järjestöjen yhteinen kannanotto 3.3.3.2 Kirjeet, puhelin, sähköposti, Internet ja suunnittelijan luona käyminen 3.3.3.3 Paikkatietosovellukset Internetissä 3.3.3.4 Maastokävely 3.3.3.5 Asukasillat 3.3.3.6 Valitukset 3.3.4 Luonnosvaiheen osallistuminen 3.4 Asukkaiden ja kaupungin suhde osallistumisen näkökulmasta 3.4.1 Vihersuunnitteluun osallistuminen suhteessa muuhun kaupungin tarjoamaan osallistumiseen 3.4.2 Viheralueet ja täydennyskaavoitus 3.4.3 Turhautuminen, toteutumattomat lupaukset ja päätöksenteon hitaus sekä hallintokuntien työnjako ja vastuut asukkaiden ongelmana 3.4.4 Asukasraadin / Tesoma-seuran, kaupungin aluekehitysyksikön ja yliopiston keskinäinen yhteistyö 3.4.5 Suhde kaupungin hallintoon osallistumiskokemusten jälkeen 4 JOHTOPÄÄTÖKSET 4.1 Tulokset ongelmanasettelun ja osallistumiskirjallisuuden valossa 4.1.1 Käytäntö kohtaa teorian 4.1.2 Suunnittelijan, profession ja asukkaan roolit eri teorioiden valossa 4.1.2.1 Suunnittelijan rooli 4.1.2.2 Professioiden rooli 4.1.2.3 Asukkaan rooli 4.1.2.4 Miten eri osapuolet eri rooleineen saadaan vuorovaikutteiseen suunnitteluun? 4.2 Osallistaminen tekniikkaa 4.2.1 Osallistuminen prosessina 4.2.2 Osallistuminen teknisenä toteutuksena 4.3 Miten osallistamista tulisi kehittää Tampereella? LÄHTEET LIITTEET LIITE 1. Haastattelukysymykset LIITE 2. Koodit ja koodausmalli Excel-taulukossa LIITE 3. Tesoman viheralueet ja niiden hoitoluokitus
Tiivistelmä
Tutkimuksen teemana on asukasosallistaminen suunnittelussa. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka tein Tampereen kaupungin puistoyksikön tilauksesta. Tavoitteena oli tutkia viheralueiden suunnitteluun osallistamista Tesoman asuinalueella Länsi-Tampereella. Tesoma kuului vuosina 2001-2003 lähiöuudistusprojektiin, josta vastasi Tampereen kaupungin aluekehitysyksikkö. Samassa yhteydessä Tampereen Yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö johti tutkimushanketta, jota varten Tesomalle perustettiin asukasraati.
Toteutin tutkimukseni haastattelututkimuksena syyskuussa 2003. Haastateltavana oli kolmetoista henkilöä, jotka edustivat Tesoman asukasraatia/Tesoma-seuraa sekä Ikurin-Haukiluoman omakotiyhdistystä. Tutkimukseni pääkysymys oli, miten asukkaat ja asukasyhdistykset ovat kokeneet vihersuunnittelun osallistumiskäytännöt ja miten käytäntöjä voitaisiin kehittää? Tulosten analyysin yhteydessä ilmeni, että asukkaat eivät yksinomaan kertoneet mielipiteitään vain vihersuunnitteluun osallistumisesta vaan paljon laajemmin koko Tampereen kaupungin yhdyskuntasuunnitteluun liittyen. Näin esiin nousi uusia kysymyksiä, kuten miksi haastateltavat suhtautuvat varsin negatiivisesti kaupungin hallintoon ja mitä tämä suhtautuminen kertoo osallistamisjärjestelyistä?
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat suunnitteluteoriat. Analyysin tukena käytin erityisesti rationaalisen suunnittelun teoriaa ja inkrementalismia sekä kommunikatiivisen suunnittelun teoriaa. Tämän aihepiirin kirjallisuudesta etsin selityksiä ja yhtymäkohtia omiin tutkimustuloksiini.
Tämän haastattelututkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kommunikatiivinen ja vuorovaikutteinen suunnittelu ei ole vielä toteutunut Tampereella. Asukkaita kyllä kuullaan ja heidän mielipiteitään selvitetään, mutta asukkaat kokevat mielipiteidensä vaikuttavuuden heikoksi. Tutkimukseni tuloksien silmiinpistävin piirre on haastateltavien turhautuminen ja tuskastuminen kaupungin organisaatioiden tai yksittäisten virkamiesten toimintaan. Asukkailla on tunne, että heidän mielipiteensä jäävät asiantuntijasuunnittelun jalkoihin. Tämä tulos ei koske ainoastaan vihersuunnittelua vaan koko kaupungin järjestämää osallistamista yhdyskuntapalvelujen toimialalla.
Asukkaiden käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan on hyvin yleisellä tasolla. Asukkaat eivät helposti miellä, että eri hallintokunnilla olisi erilaisia suhtautumistapoja osallistamiseen, vaan osallistumiskokemukset yleistetään koskemaan koko kaupungin hallintoa. Jos kokemus jostain suunnitteluprosessin osallistamisesta on negatiivinen, leimataan kaikki kaupungin järjestämä osallistaminen tällä tavalla. Tärkeäksi tekijäksi näyttää nousevan se, miten virkamiehet suhtautuvat asukkaiden mielipiteisiin yleensä, sillä yksittäiset positiiviset kokemukset jäävät laajemmin koetun turhautumisen varjoon. Tästä seuraa, että hallinnon tulisi yleisemminkin pohtia suhdettaan vuorovaikutteiseen suunnitteluun.
Kaupungin suunnitteluprosesseja tulisi kehittää entistä enemmän kommunikatiivisuuden suuntaan, jolloin asukkaiden ja virkamiesten välille muodostuisi aito vuorovaikutus. Osallistumisen kautta tuodaan julki erilaiset arvot, näkemykset ja tavoitteet. Suunnitelmien peruslähtökohdista ja eri toimijoiden erilaisista arvoista pitäisi keskustella julkisesti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että jossain tapauksia asukkaat kokevat osallistamisen turhauttavaksi, koska he pitävät asioita jo ennalta sovittuina ja päätettyinä.
Tutkimukseni tulosten perusteella voidaan sanoa, että osallistumiseen ei ole olemassa yhtä ainoata toimivaa mallia tai menetelmää vaan jokaisen hankkeen kohdalla osallistuminen on suunniteltava erikseen. Jokaisen kaupungin ja sen yksikön tulee luoda toimiva osallistaminen omista lähtökohdistaan, mutta kaikkien virkamiesten ja päättäjien tulisi sitoutua valittuun toimintatapaan. Yhtenäinen toiminta asukkaiden suuntaan luo kuvan siitä, että kaupungin toiminta on loogista, hyvin suunniteltua ja asukkaat voivat luottaa järjestetyn osallistamisen vaikuttavan suunnitelmiin ja niiden toteutukseen.
Tiedottamista ei voi koskaan tehdä liikaa. Tämän tutkimuksen perusteella kaupungin hankkeista tulisi tiedottaa entistä enemmän ja näyttävämmin. Asukkaat haluavat tiedotusta myös pienistä muutostöistä. Myös asukkaiden toiveiden ja laadittujen suunnitelmien toteutusta tulisi nopeuttaa. Vaikka asukkaat tiedostavat ison organisaation jäykkyyden ja hitaan reagoinnin, he eivät hyväksy sitä. Asukkaat edellyttävät, että kaupunki nopeuttaisi reagointiaan siten, että ainakin pieniä parannuksia voitaisiin tehdä varsin ripeästi.
Toteutin tutkimukseni haastattelututkimuksena syyskuussa 2003. Haastateltavana oli kolmetoista henkilöä, jotka edustivat Tesoman asukasraatia/Tesoma-seuraa sekä Ikurin-Haukiluoman omakotiyhdistystä. Tutkimukseni pääkysymys oli, miten asukkaat ja asukasyhdistykset ovat kokeneet vihersuunnittelun osallistumiskäytännöt ja miten käytäntöjä voitaisiin kehittää? Tulosten analyysin yhteydessä ilmeni, että asukkaat eivät yksinomaan kertoneet mielipiteitään vain vihersuunnitteluun osallistumisesta vaan paljon laajemmin koko Tampereen kaupungin yhdyskuntasuunnitteluun liittyen. Näin esiin nousi uusia kysymyksiä, kuten miksi haastateltavat suhtautuvat varsin negatiivisesti kaupungin hallintoon ja mitä tämä suhtautuminen kertoo osallistamisjärjestelyistä?
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat suunnitteluteoriat. Analyysin tukena käytin erityisesti rationaalisen suunnittelun teoriaa ja inkrementalismia sekä kommunikatiivisen suunnittelun teoriaa. Tämän aihepiirin kirjallisuudesta etsin selityksiä ja yhtymäkohtia omiin tutkimustuloksiini.
Tämän haastattelututkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kommunikatiivinen ja vuorovaikutteinen suunnittelu ei ole vielä toteutunut Tampereella. Asukkaita kyllä kuullaan ja heidän mielipiteitään selvitetään, mutta asukkaat kokevat mielipiteidensä vaikuttavuuden heikoksi. Tutkimukseni tuloksien silmiinpistävin piirre on haastateltavien turhautuminen ja tuskastuminen kaupungin organisaatioiden tai yksittäisten virkamiesten toimintaan. Asukkailla on tunne, että heidän mielipiteensä jäävät asiantuntijasuunnittelun jalkoihin. Tämä tulos ei koske ainoastaan vihersuunnittelua vaan koko kaupungin järjestämää osallistamista yhdyskuntapalvelujen toimialalla.
Asukkaiden käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan on hyvin yleisellä tasolla. Asukkaat eivät helposti miellä, että eri hallintokunnilla olisi erilaisia suhtautumistapoja osallistamiseen, vaan osallistumiskokemukset yleistetään koskemaan koko kaupungin hallintoa. Jos kokemus jostain suunnitteluprosessin osallistamisesta on negatiivinen, leimataan kaikki kaupungin järjestämä osallistaminen tällä tavalla. Tärkeäksi tekijäksi näyttää nousevan se, miten virkamiehet suhtautuvat asukkaiden mielipiteisiin yleensä, sillä yksittäiset positiiviset kokemukset jäävät laajemmin koetun turhautumisen varjoon. Tästä seuraa, että hallinnon tulisi yleisemminkin pohtia suhdettaan vuorovaikutteiseen suunnitteluun.
Kaupungin suunnitteluprosesseja tulisi kehittää entistä enemmän kommunikatiivisuuden suuntaan, jolloin asukkaiden ja virkamiesten välille muodostuisi aito vuorovaikutus. Osallistumisen kautta tuodaan julki erilaiset arvot, näkemykset ja tavoitteet. Suunnitelmien peruslähtökohdista ja eri toimijoiden erilaisista arvoista pitäisi keskustella julkisesti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että jossain tapauksia asukkaat kokevat osallistamisen turhauttavaksi, koska he pitävät asioita jo ennalta sovittuina ja päätettyinä.
Tutkimukseni tulosten perusteella voidaan sanoa, että osallistumiseen ei ole olemassa yhtä ainoata toimivaa mallia tai menetelmää vaan jokaisen hankkeen kohdalla osallistuminen on suunniteltava erikseen. Jokaisen kaupungin ja sen yksikön tulee luoda toimiva osallistaminen omista lähtökohdistaan, mutta kaikkien virkamiesten ja päättäjien tulisi sitoutua valittuun toimintatapaan. Yhtenäinen toiminta asukkaiden suuntaan luo kuvan siitä, että kaupungin toiminta on loogista, hyvin suunniteltua ja asukkaat voivat luottaa järjestetyn osallistamisen vaikuttavan suunnitelmiin ja niiden toteutukseen.
Tiedottamista ei voi koskaan tehdä liikaa. Tämän tutkimuksen perusteella kaupungin hankkeista tulisi tiedottaa entistä enemmän ja näyttävämmin. Asukkaat haluavat tiedotusta myös pienistä muutostöistä. Myös asukkaiden toiveiden ja laadittujen suunnitelmien toteutusta tulisi nopeuttaa. Vaikka asukkaat tiedostavat ison organisaation jäykkyyden ja hitaan reagoinnin, he eivät hyväksy sitä. Asukkaat edellyttävät, että kaupunki nopeuttaisi reagointiaan siten, että ainakin pieniä parannuksia voitaisiin tehdä varsin ripeästi.