Toimeentulotuen ja sosiaalityön vaikea liitto ja miten ero toteutettiin Lahdessa.

Abstract

Tutkielma käsittelee toimeentulotuen ja sosiaalityön suhdetta ja niiden erottamista toisistaan. Lähtökohtana on toimeentulotuen ja sosiaalityön pitkä yhteinen historia suomalaisessa sosiaalihuollossa, missä viimesijaisen tuen tarpeeseen on liitetty myös sosiaalistamisen tarve. Suhdetta tarkastellaan niiden keskustelujen valossa, joita käytiin 1990-luvulla, jolloin kasvanut toimeentulotuen hakijoiden määrä tukahdutti kunnallisen sosiaalityön , toimeentulotukitehtäviä kokeiluna siirrettiin Kelalle ja kunnat ryhtyivät sosiaalitoimen sisällä siirtämään toimeentulotuen käsittelyä sosiaalityöntekijöiltä toimistohenkilökunnalle. Käytännön esimerkkinä kuvataan Lahdessa toteutettua muutosta, missä toimeentulotuen käsittely pääosin on muutettu kirjalliseksi etuuskäsittelyksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten toimeentulotuki ja sosiaalityö voidaan irrottaa toisistaan ja miten se vaikuttaa sosiaalityön tekemiseen. Tutkimus on etnografinen kuvaus muutoksesta. Empiirinen aineisto koostuu muutoksen aikana syntyneistä dokumenteista, tekijän omista kokemuksista ja kahden työntekijän haastattelusta.

Toimeentulotuen ja sosiaalityön erottamisessa keskeisinä ongelmina on nähty asiakkaiden valikoituminen etuuskäsittelyyn tai sosiaalityön palveluun ja sosiaalityön tarpeen hukkuminen. Keskustelua on käyty myös siitä, mitä toimeentulotukityön tilalle ja mitä sosiaalityö ilman rahanjakoa on. Toimeentulotuen käsittelyn muuttaminen kirjalliseksi etuuskäsittelyksi antoi tilaa sosiaalityölle ja profiloi sosiaalityöntekijän tehtäväkuvaa. Toimeentulotukiasiakkuuteen kuuluu kuitenkin edelleen myös sosiaalityö. Perustelu lähtee ensisijaisesti yhteiskunnan tarpeista liittää toimeentulotukeen asiakkaan kannustamis- ja aktivoimistoimenpiteitä. Aktivointi voidaan nähdä myös asiakkaan mahdollisuutena kohentaa elämäntilannettaan. Uhkana on, että aktivointi peittää alleen laaja-alaisemman sosiaalityön, jossa työelämään integroinnin sijasta tavoitteena on arkipäivän selviytyminen, elämän hallinta ja köyhyydestä aiheutuvien ongelmien lieventäminen. Sosiaalityön työmuodot ovat säilyneet perinteisinä yksilökohtaisen asiakastyön menetelminä. 1990-luvulla esiin nostetut tehtävät kuten osallistava työ ja asiantuntijatehtävät ovat jääneet aktivointityön jalkoihin. Taloudellista tukea tarvitaan edelleen myös sosiaalityön välineenä. Tämä tuki voidaan erottaa varsinaisesta toimeentulotuesta ja sen tulee perustua harkintaan.