Demokraattisen rauhan teorian pohjoinen ulottuvuus Diskurssianalyyttinen tulkinta Paavo Lipposen puheista
RANNANPÄÄ, JONI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RANNANPÄÄ, JONI
2004
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-18Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1. Lähtökohdat ja tutkimuskysymys 1 1.2. Teorian ja metodin valinta 2 1.3. Tutkimuksen eteneminen 3 2. POHJOISEN ULOTTUVUUDEN SYNTY 4 2.1. Maantieteellinen ja sisällöllinen määrittely 9 2.2. Ulottuvuuden eri tasot 11 2.2.1. Toimintasuunnitelma vuosille 2000-2003 16 2.2.2. Toimintasuunnitelma vuosille 2004-2006 19 2.3. Takana loistava tulevaisuus? 21 3. TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS 29 3.1. Demokraattisen rauhan historia 29 3.1.1. Kantin rauhanyhteisö 30 3.1.2. Deutschin integraatiomalli 32 3.2. Lähtökohdat demokraattiseen rauhaan 34 3.2.1. Sodan ja demokratian käsitteet 36 3.3. Ulkoiset ja sisäiset tekijät 39 3.4. Jako rakenteeseen ja kulttuuriin 40 3.4.1. Kulttuurin vaikutus 41 3.4.2. Rakenteelliset tekijät 46 3.5. Demokratian läpinäkyvyys 50 3.5.1. Demokraattisten arvojen ulkoistaminen 53 3.6. Sosiaalikonstruktivistinen lähestymistapa 55 3.7. Demokraattisen rauhan teorian kritiikki 59 4. METODINA DISKURSSIANALYYSI 63 4.1. Diskurssien kontekstuaalisuus 66 4.2. Diskurssien valtasuhteet 67 4.3. Työvälineinä faktuaalistamisstrategiat 70 4.4. Työvälineenä retorinen analyysi 72 4.4.1. Argumentin esittäjä 73 4.4.2. Esitetty argumentti 75 4.5. Diskurssianalyysin kritiikki 78 5. JOHTOPÄÄTÖKSET 80 5.1. Lipposen strategiat 80 5.2. Pääministerin rooli 86 5.3. Lipposen keinot 88 5.4. Teoria rivien välissä 92 6. LÄHDELUETTELO 97 7. LIITTEET 104
Tiivistelmä
Suomi oli vuoden 1999 jälkimmäisen puolivuotiskauden Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Erityisesti tuona aikana Suomi edisti voimakkaasti Pohjoinen ulottuvuus hanketta, jotta se saataisiin yhdeksi ohjelmaksi muiden EU:n politiikkojen joukkoon. Suomen silloinen pääministeri Paavo Lipponen oli merkittävä vaikuttaja hankkeen synnyssä, ja varsinkin sen eteenpäin viemisessä.
Teoriaksi olen valinnut demokraattisen rauhan teorian. Ajatus, että demokratia luo rauhaa, ja etteivät demokraattiset valtiot käy sotia toisten demokraattisten valtioiden kanssa, on lähtökohta, joka hallitsee teoreettista runkoa. Metodiksi olen valinnut diskurssianalyysin, koska se sopii hyvin valitun kaltaisen rajatun materiaalin tulkintaan. Lipposen puheet olen rajannut vuodesta 1997, jolloin hän ensimmäisen kerran esitti virallisesti hanketta Pohjoisesta ulottuvuudesta, hänen pääministeriyden päättymiseen saakka.
Tutkimuskysymykseni on kaksijakoinen. Ensinnäkin tutkin onko demokraattisen rauhan teoria selvästi havaittavissa perusteltaessa Pohjoista ulottuvuutta. Kysymys pohjautuu havaintoon, jonka mukaan unionin itälaajentumisen perusteluretoriikassa demokraattisen rauhan teoriaa on käytetty varsin usein ja voimakkaasti. Toisaalta selvittän onko rauhan teoriasta jäänyt jälkiä Lipposen puheisiin. Näkyykö demokraattisen rauhan teoria hänen puheissa sellaisenaan, vai onko teoriaa käytetty vain rivien välissä? Samalla tarkastelen yleisemmin Lipposen käyttämää retoriikkaa ja vakuuttamisen keinoja.
Lipposen puheet sisälsivät johdonmukaisesti koko tutkitun kauden ajan paljon osatekijöitä demokraattisen rauhan teoriasta. Ei teoriaa nimeltä mainiten, mutta puheistä löytyi varsin selvästi välillisesti rauhan teorian elementtejä. Puheissaan hän ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi selittää tavoitteitaan perusteellisemmin, eikä kertoa mihin Pohjoinen ulottuvuus loppujen lopuksi pohjautuu.
Koko Pohjoinen ulottuvuus -hanke rakentuu vahvasti energia- ja taloushankkeiden ympärille. Ulottuvuus painottaa kauppasuhteiden kehittämistä, jonka selvänä tarkoituksena on sitoa maita taloudellisesti yhteen, ja luoda siten myönteistä keskinäisriippuvuutta, joka on keskeinen elementti myös demokraattisessa rauhan teoriassa.
Teoriaksi olen valinnut demokraattisen rauhan teorian. Ajatus, että demokratia luo rauhaa, ja etteivät demokraattiset valtiot käy sotia toisten demokraattisten valtioiden kanssa, on lähtökohta, joka hallitsee teoreettista runkoa. Metodiksi olen valinnut diskurssianalyysin, koska se sopii hyvin valitun kaltaisen rajatun materiaalin tulkintaan. Lipposen puheet olen rajannut vuodesta 1997, jolloin hän ensimmäisen kerran esitti virallisesti hanketta Pohjoisesta ulottuvuudesta, hänen pääministeriyden päättymiseen saakka.
Tutkimuskysymykseni on kaksijakoinen. Ensinnäkin tutkin onko demokraattisen rauhan teoria selvästi havaittavissa perusteltaessa Pohjoista ulottuvuutta. Kysymys pohjautuu havaintoon, jonka mukaan unionin itälaajentumisen perusteluretoriikassa demokraattisen rauhan teoriaa on käytetty varsin usein ja voimakkaasti. Toisaalta selvittän onko rauhan teoriasta jäänyt jälkiä Lipposen puheisiin. Näkyykö demokraattisen rauhan teoria hänen puheissa sellaisenaan, vai onko teoriaa käytetty vain rivien välissä? Samalla tarkastelen yleisemmin Lipposen käyttämää retoriikkaa ja vakuuttamisen keinoja.
Lipposen puheet sisälsivät johdonmukaisesti koko tutkitun kauden ajan paljon osatekijöitä demokraattisen rauhan teoriasta. Ei teoriaa nimeltä mainiten, mutta puheistä löytyi varsin selvästi välillisesti rauhan teorian elementtejä. Puheissaan hän ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi selittää tavoitteitaan perusteellisemmin, eikä kertoa mihin Pohjoinen ulottuvuus loppujen lopuksi pohjautuu.
Koko Pohjoinen ulottuvuus -hanke rakentuu vahvasti energia- ja taloushankkeiden ympärille. Ulottuvuus painottaa kauppasuhteiden kehittämistä, jonka selvänä tarkoituksena on sitoa maita taloudellisesti yhteen, ja luoda siten myönteistä keskinäisriippuvuutta, joka on keskeinen elementti myös demokraattisessa rauhan teoriassa.