Euroopan unionin terrorismin vastainen toiminta ja sen normatiivinen turvallisuusperusta.

Abstract

Tutkielmani tarkastelee Euroopan unionin normatiivista perustaa terrorismin torjunnassa syyskuun 2001 jälkeisellä ajalla. Tutkielman lähtökohtana on se, että terrorismin torjunnan perusta on johdettavissa unionin turvallisuusperustasta. Unionin turvallisuusperusta näyttäytyy kahdenlaisena. Unionia voidaan pitää perinteisenä turvallisuusyhteisönä tai siviilikeinoja korostavana rauhanpoliittisena toimijana. Nämä turvallisuusperustat pohjautuvat erilaisiin näkemyksiin turvallisuuden luonteesta ja ovat yhteydessä eri teoreettisiin käsityksiin turvallisuudesta. Terrorismin torjumisen kannalta ne antavat myös erilaisen lähestymistavan terrorismin ongelmaan.

Tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on se, että terrorismi tulee nähdä niin sanottuna turvallistettuna uhkana. Tällä viitataan Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusteoriaan, jonka mukaan turvallisuusuhat tulevat tiedostetuiksi turvallisuusuhkiksi vasta kun niistä tehdään sellaisia. Turvallistamisen onnistuminen riippuu puhetapahtumaan liittyvistä sisäisistä ja ulkoisista seikoista. Onnistuneelle turvallistamiselle on luonteenomaista se, että turvallistettaessa esitetään jokin ulkoinen uhka, joka edellyttää poikkeustoimenpiteitä ja jonka seurauksena eri yksiköiden välillä on havaittavissa vaikutuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mitä vaikutuksia turvallistamisella on Euroopan unionille terrorismin kysymyksessä.

Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina voidaan pitää sitä, että Euroopan unionin turvallisuuden normatiivinen perusta terrorismin torjunnassa on pääsääntöisesti siviilikeinoihin perustuvassa rauhanpoliittisessa näkökulmassa. Konkreettisten toimenpiteiden osalta tämä tarkoittaa taloudellisten, poliittisten ja diplomaattisten keinojen ensisijaisuutta suhteessa sotilaallisiin toimenpiteisiin. Unionin piirissä on kuitenkin näkyvissä halua viedä unionia yhä sotilaallisempaan suuntaan. Terrorismin torjumisen kannalta sotilaallisuuden lisääminen unionin piirissä ei kuitenkaan ratkaise terrorismin ongelmaa. Terrorismissa tällä hetkellä vaikuttavat uudet muutostekijät eivät ole tutkimuksen mukaan ratkaistavissa pelkästään sotilaallisin keinoin. Tutkimuksessa päädytään siihen lopputulokseen, että unionin tulisi keskittyä vahvistamaan siviiliyhteisöllistä turvallisuusperustaa, mikäli tarkoituksena on torjua terrorismia.