Ympäristökasvatus - mitä ja miten? Fenomenografinen tutkimus ympäristökasvatuksen opettamisesta Tamperelaisilla peruskouluilla.
HAKALA, KATRI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAKALA, KATRI
2004
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-16Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ympäristökasvatusta opetetaan tamperelaisilla peruskouluilla, toimiiko ajatus läpäisyaiheesta eli ympäristökasvatuksen osa-alueiden esillä pitämisestä yli oppiainerajojen. Halusin selvittää opettajien tuntemuksia ja käsityksiä omasta ympäristökasvatuksen opetuksestaan ja sen mahdollisista ongelmista. Tärkeänä koin myös selvittää, mitä opettajat itse ymmärtävät ympäristökasvatuksella. Koska koen, että opettajan oma asenne vaikuttaa aina paljon, kartoitin myös opettajien omaa suhtautumista luontoon.
Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografisen yleispedagogisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää ihmisten tapaa ymmärtää koulutuksen ja opetuksen kannalta merkityksellisiä ilmiöitä. Tavoitteena oli syventää tietämystä opettajien toiminnasta ympäristökasvatuksen parissa ja tavoittaa niitä käsityksiä ja ajatuksia, jotka ohjaavat heidän opetustoimintaansa. Tutkimus suoritettiin strukturoiduin haastatteluin keväällä 2001 tamperelaisilla ala-asteen kouluilla.
Tutkimus osoitti, että suurin myötävaikuttaja ympäristökasvatuksen edistämiseen ja opettamiseen on opettajan oma innostus ja suhtautuminen luontoon, joka vaikutti niin kouluttautumiseen kuin ajankäyttöönkin. Ympäristökasvatuksen opetuksen ongelmat ja käsitteen ymmärtäminen jalkautuivat laajasti.
Tutkimuksen perusteella ympäristökasvatuksen rooli läpäisyaiheena on pulmallinen, suurin osa opettajista keskittyi ympäristökasvatuksen kuudesta erilaisesta tavoitteesta huolimatta opettamaan perinteisesti vain ekologian perusteita ympäristö- ja luonnontiedon tunneilla.
Avainsanat: ympäristökasvatus, läpäisyaihe, kokemuksellinen oppiminen, luontosuhde
Tutkimusmenetelmäksi valitsin fenomenografisen yleispedagogisen tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää ihmisten tapaa ymmärtää koulutuksen ja opetuksen kannalta merkityksellisiä ilmiöitä. Tavoitteena oli syventää tietämystä opettajien toiminnasta ympäristökasvatuksen parissa ja tavoittaa niitä käsityksiä ja ajatuksia, jotka ohjaavat heidän opetustoimintaansa. Tutkimus suoritettiin strukturoiduin haastatteluin keväällä 2001 tamperelaisilla ala-asteen kouluilla.
Tutkimus osoitti, että suurin myötävaikuttaja ympäristökasvatuksen edistämiseen ja opettamiseen on opettajan oma innostus ja suhtautuminen luontoon, joka vaikutti niin kouluttautumiseen kuin ajankäyttöönkin. Ympäristökasvatuksen opetuksen ongelmat ja käsitteen ymmärtäminen jalkautuivat laajasti.
Tutkimuksen perusteella ympäristökasvatuksen rooli läpäisyaiheena on pulmallinen, suurin osa opettajista keskittyi ympäristökasvatuksen kuudesta erilaisesta tavoitteesta huolimatta opettamaan perinteisesti vain ekologian perusteita ympäristö- ja luonnontiedon tunneilla.
Avainsanat: ympäristökasvatus, läpäisyaihe, kokemuksellinen oppiminen, luontosuhde