Palkansaajien lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeus päivittäisillä työmatkoilla.
MATIKAINEN, ANNE-MARI (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MATIKAINEN, ANNE-MARI
2004
Vero-oikeus - Tax Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-05Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee palkansaajalle päivittäisestä työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeutta Suomessa. Tutkielma on lähtökohtaisesti oikeusdogmaattinen ja se perustuu TVL:n 29 §:n yleisluontoisuuden vuoksi pitkälti oikeuskäytäntöön, verohallituksen ohjeistukseen sekä aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin. Artikkeleista tärkeimmät ovat Timo Räbinän ja Antti Pekkalan Verotus-lehdessä julkaistut artikkelit. Lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeutta on tutkielmassa arvioitu lisäksi hyvälle verojärjestelmälle asetettujen ominaisuuksien sekä henkilöverotuksen kehitystavoitteiden valossa. Vähennysoikeutta on läpi tutkielman peilattu myös symmetriaperiaatetta silmällä pitäen tilanteeseen, jossa työnantaja maksaa palkansaajalle verovapaita päivärahoja tai ateriakorvauksia.
Avainasemassa lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeudessa ovat näyttökysymykset; elantokustannusten lisääntymisen osoittaminen kun on tositteellisesti usein hankalaa. Oikeuskäytännön perusteella ns. erityisalasäännöksen piirissä olevilla työntekijöillä riittävää on tiettyjen olosuhteiden olemassaolon todentaminen, mutta muilla kustannusten syntymisen todennäköisyyskynnys ei näyttäisi tämänlaatuisen selvityksen perusteella ylittyvän, vaan kustannusten todennäköisyyden osoittamiseksi vaaditaan muuta selvitystä. Kun näyttö katsotaan riittäväksi, myönnetään palkansaajalle kaava-mainen vähennys, jonka määrä riippuu pääsääntöisesti työmatkan kohteen sijainnista ja työmatkan ajallisesta kestosta. Eri kompensointimalleja vertailtaessa huomataan, että palkansaajan kannalta vähennysmalli ei ole edullisin vaihtoehto. Vähennysmallissa näytölle asetetut vaatimukset ovat lähtökohtaisesti korkeammalla kuin päivärahamallissa, kompensoitavaksi arvioidut määrät päivärahamallin vastaavia määriä pienemmät sekä todellinen rahamääräinen hyöty vähennysten luonteesta johtuen päivärahamallia pienempi.
Lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeutta suhteessa hyvälle verojärjestelmälle asetettuihin ominaisuuksiin ei myöskään voida pitää tyydyttävänä. Monimutkainen ja varsin keinotekoinen peruskäsitteistö yhdessä korvausten ylikompensaation kanssa aiheuttaa ongelmia niin oikeudenmukaisuuden, hallinnollisen tehokkuuden, lainsäädäntöteknisten ominaisuuksien sekä oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden näkökulmasta. Vähennysoikeutta voidaan kritisoida lisäksi verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Jotta ongelmat saadaan korjatuksi, lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeuteen on tulevaisuudessa puututtava lainsäädäntöteitse.
Avainasemassa lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeudessa ovat näyttökysymykset; elantokustannusten lisääntymisen osoittaminen kun on tositteellisesti usein hankalaa. Oikeuskäytännön perusteella ns. erityisalasäännöksen piirissä olevilla työntekijöillä riittävää on tiettyjen olosuhteiden olemassaolon todentaminen, mutta muilla kustannusten syntymisen todennäköisyyskynnys ei näyttäisi tämänlaatuisen selvityksen perusteella ylittyvän, vaan kustannusten todennäköisyyden osoittamiseksi vaaditaan muuta selvitystä. Kun näyttö katsotaan riittäväksi, myönnetään palkansaajalle kaava-mainen vähennys, jonka määrä riippuu pääsääntöisesti työmatkan kohteen sijainnista ja työmatkan ajallisesta kestosta. Eri kompensointimalleja vertailtaessa huomataan, että palkansaajan kannalta vähennysmalli ei ole edullisin vaihtoehto. Vähennysmallissa näytölle asetetut vaatimukset ovat lähtökohtaisesti korkeammalla kuin päivärahamallissa, kompensoitavaksi arvioidut määrät päivärahamallin vastaavia määriä pienemmät sekä todellinen rahamääräinen hyöty vähennysten luonteesta johtuen päivärahamallia pienempi.
Lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeutta suhteessa hyvälle verojärjestelmälle asetettuihin ominaisuuksiin ei myöskään voida pitää tyydyttävänä. Monimutkainen ja varsin keinotekoinen peruskäsitteistö yhdessä korvausten ylikompensaation kanssa aiheuttaa ongelmia niin oikeudenmukaisuuden, hallinnollisen tehokkuuden, lainsäädäntöteknisten ominaisuuksien sekä oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden näkökulmasta. Vähennysoikeutta voidaan kritisoida lisäksi verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Jotta ongelmat saadaan korjatuksi, lisääntyneiden elantokustannusten vähennysoikeuteen on tulevaisuudessa puututtava lainsäädäntöteitse.