Liikunta mielenterveyskuntoutuksen tukena: Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisessa säätiössä toteutettava erityisliikunta.
HEIKURA, PETRA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEIKURA, PETRA
2004
Psykologia - Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2004-02-05Sisällysluettelo
1. Johdanto 1 1.1 Liikunta osana mielenterveyskuntoutusta 1 1.2 Liikunnan vaikutuksen selitysmallit 6 1.3 Tutkimustuloksia liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen 8 1.4 Yhteistyötahot 13 2. Tutkimustehtävä 14 3. Tutkimusmenetelmät 16 4. Tulokset 20 4.1 Demografiset tiedot 20 4.2 Liikuntaan liittyvät tunnusluvut 25 4.3 Liikunnan merkityksiä koskevien väittämien jakaumat 33 4.4 Analyysi 38 4.5 Riippuvuustestaukset 42 5. Pohdinta 52 5.1 Tutkimuksen toteutuksen arviointia 56 5.2 Tiivistelmä 57 6. Lähteet 59 Liitteet 63 Liite 1. Orientaatiokirje 63 Liite 2. Saate 64 Liite 3. Ohjaajan saate 65 Liite 4. Kyselylomake 66 Liite 5. Vahvistuskirje haastateltaville. 69 Liite 6. Faktorianalyysin tulokset 22 osiolla. 70
Tiivistelmä
Hakutermit:
mielenterveys, liikunta, kuntoutus
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mielenterveyskuntoutujien omia kokemuksia harrasteliikunnasta mielenterveyskuntoutujien liikunnalle asetettujen tavoitteiden pohjalta. Tutkimuksessa haluttiin tietää, ovatko fyysiset, sosiaaliset, aktivoivat ja psyykkiset merkitykset mielenterveyskuntoutujille yhtä tärkeitä vai onko jollakin muita suurempi vaikutus. Selvitettiin myös liikuntaa lisääviä tekijöitä ja pitkäaikaisten harrastajien erityispiirteitä. Kohderyhmänä olivat Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön liikuntaryhmien asiakkaat.
Otoksen koko oli 71 henkilöä, joista kaikki täyttivät lomakekyselyn ja lisäksi kolmea vastaajaa haastateltiin aineston syventämiseksi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti käyttäen SPSS-ohjelmaa. Vastauksia ryhmiteltiin Principal Axis-faktorianalyysilla käyttäen suorakulmaista rotaatiota (Varimax). Riippuvuustarkasteluja suoritettiin korrelaatiokertoimilla ja varianssianalyysilla (ANOVA ja univariate). Post hoc-tarkastelut suoritettiin LSD-testillä.
Aineisto vahvisti aiemmissa tutkimuksissa saadun tuloksen siitä, että liikunnan koettu intensiteetti on tärkeämpää kuin objektiivisesti mitatut vaikutukset ja positiiviset ennakko-odotukset lisäävät liikunnan koettua hyötyä. Yksittäistä liikunnassa eniten vaikuttavaa tekijää ei tässä tutkimuksessa tullut esille, vaan psykososiaalisilla ja fysiologisilla tekijöillä on liikunnan muodossa merkittävä vaikutus mielenterveyskuntoutujille. Sosiaaliset merkitykset liikunnassa korostuvat niillä, joilla on vähän muita sosiaalisia kontakteja. Joukkuelajien harrastajat painottivat kunnon parantamista ja rentoutusryhmään osallistui eniten avun puutetta kokevia mielenterveyskuntoutujia. Merkittävimmäksi erottelevaksi tekijäksi aineistossa nousi sairauden kriisitilaan liittyvä koettu avun tarve. Sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että mielenterveyskuntoutujat ovat liikkujina aivan omanlainen ryhmänsä ja tarvitsevat heille erityisesti suunniteltua liikuntaa.
mielenterveys, liikunta, kuntoutus
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mielenterveyskuntoutujien omia kokemuksia harrasteliikunnasta mielenterveyskuntoutujien liikunnalle asetettujen tavoitteiden pohjalta. Tutkimuksessa haluttiin tietää, ovatko fyysiset, sosiaaliset, aktivoivat ja psyykkiset merkitykset mielenterveyskuntoutujille yhtä tärkeitä vai onko jollakin muita suurempi vaikutus. Selvitettiin myös liikuntaa lisääviä tekijöitä ja pitkäaikaisten harrastajien erityispiirteitä. Kohderyhmänä olivat Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrisen säätiön liikuntaryhmien asiakkaat.
Otoksen koko oli 71 henkilöä, joista kaikki täyttivät lomakekyselyn ja lisäksi kolmea vastaajaa haastateltiin aineston syventämiseksi. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisesti käyttäen SPSS-ohjelmaa. Vastauksia ryhmiteltiin Principal Axis-faktorianalyysilla käyttäen suorakulmaista rotaatiota (Varimax). Riippuvuustarkasteluja suoritettiin korrelaatiokertoimilla ja varianssianalyysilla (ANOVA ja univariate). Post hoc-tarkastelut suoritettiin LSD-testillä.
Aineisto vahvisti aiemmissa tutkimuksissa saadun tuloksen siitä, että liikunnan koettu intensiteetti on tärkeämpää kuin objektiivisesti mitatut vaikutukset ja positiiviset ennakko-odotukset lisäävät liikunnan koettua hyötyä. Yksittäistä liikunnassa eniten vaikuttavaa tekijää ei tässä tutkimuksessa tullut esille, vaan psykososiaalisilla ja fysiologisilla tekijöillä on liikunnan muodossa merkittävä vaikutus mielenterveyskuntoutujille. Sosiaaliset merkitykset liikunnassa korostuvat niillä, joilla on vähän muita sosiaalisia kontakteja. Joukkuelajien harrastajat painottivat kunnon parantamista ja rentoutusryhmään osallistui eniten avun puutetta kokevia mielenterveyskuntoutujia. Merkittävimmäksi erottelevaksi tekijäksi aineistossa nousi sairauden kriisitilaan liittyvä koettu avun tarve. Sen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että mielenterveyskuntoutujat ovat liikkujina aivan omanlainen ryhmänsä ja tarvitsevat heille erityisesti suunniteltua liikuntaa.