Challenging the Orientalist Reading of Mary Wortley Montagu´s Turkish Letters with Feminist Approaches.
Jansson, Tea (2004)
2004
Englantilainen filologia - English Philology
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-01-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12641
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12641
Sisällysluettelo
Acknowledgements 1. Introduction..................................1 2. Theoretical and Analytical Approaches........................10 2.1. The Colonial Continuum: From Orientalism to Postmodern Nomadism......10 2.2. Methods of Reading and Analysing Discourses...................20 3. Wortley Montagu's Travel Letters: Constructing the Self and the Other..27 3.1. The Turkish Letters and the Genre of Letter Writing.........27 3.2. Constructing the Self.................................30 3.3. Depicting the Other........................................45 4. The Gaze and the Oriental Woman..............................53 4.1. Analysing the Gaze..................................54 4.2. The Eroticised Oriental Woman and Ideas of Art..............60 4.3.Wortley Montagu's (Fe)male Gaze on the Oriental Woman................65 5. Representing Differences........................................84 5.1. The Slaves and the Elite: The Social Dichotomy....................85 5.2. The Racialised Other..................................97 6. From a Dislocated Subject to a Nomadic Subject.................106 6.1. A Dislocated Subject - Migrant Moment of Dislocation.........106 6.2. Turkishness as Hybridity.......................................110 6.3. "Turning Turk" - Wortley Montagu as a Nomadic Subject.............114 7. Conclusion..........................................127 Works Cited......................................135
Tiivistelmä
Pro gradu työssä tavoitteeni on arvioida Mary Wortley Montagun Turkkilaisten kirjeiden (kirjoitettu 1716-1718) orientalistisia tulkintoja ja kyseenalaistaa niitä feministisestä näkökulmasta. Näitä matkakirjeitä, joissa Wortley Montagu kuvaa turkkilaisten uskontoa, kirjallisuutta ja tapoja, mutta ennen kaikkea turkkilaisia naisia, on luettu Edward Saidin klassikkotekstiä (Orientalism 1978) vasten. Orientalistisessa keskustelussa barbaarinen, mutta eksoottisen kiehtova itä, asetettiin rationaalisen ja sivistyneen lännen vastakohdaksi. Wortley Montagun on tulkittu osallistuneen orientalistisen puheavaruuden tuottamiseen. Tulkintatapojensa perusteella määrittelin Wortley Montaguta tutkineet kriitikot kolmeen ryhmään: orientalistisiin, feministis-orientalistisiin, ja orientalismia vastustaviin feministisiin kriitikoihin.
Teoreettisina lähtökohtinani tässä tutkimuksessa ovat jälkikoloniaalinen feminismi, jonka ytimessä on ei-länsimaisen naisen toimijuuden tarkastelu ja postmodernifeminismi, joka pyrkii subjektiviteetin purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Koska halusin keskittyä naisten representaatioihin kirjeissä, määrittelin avukseni seuraavat konkreettiset kysymykset: millaisessa vuorovaikutuksessa Wortley Montagu ja turkkilaiset naiset ovat, miten Wortley Montagu kuvaa turkkilaiset naiset ja millaisena Wortley Montagu kuvataan? Lähestyn kirjeitä analysoimalla aiheita, jotka liittyivät kiinteästi varsinaiseen orientalismin diskurssiin, mutta jotka antavat mahdollisuuden löytää kirjeistä sekä orientalismia tukevia että sitä kyseenalaistavia lukutapoja. Määrittelin seuraavat diskurssit: itsen ja toisen diskurssi, orientin naisen diskurssi, erojen diskurssi ja nomadismin diskurssi.
Itsen ja toisen diskurssissa Wortley Montagu kuvaa itseään ristiriitaisessa asemassa naiskirjailijana matkakirjoittamisen maskuliinisessa traditiossa. Hän arvioi turkkilaisten naisten toiseutta kuvaamalla heitä englantilaisia naisia vapaammiksi; sukupuolisen segregaation käytännöt antoivat naisille anonymiteetin, liikkumisvapauden ja seksuaalista vapautta. Lisäksi segregaatio antoi mahdollisuuden feminiiniseen tilaan ja paikkaan.
Orientin naisen diskurssissa tarkastelen kolmea mahdollista tapaa, joilla Wortley Montagu katsoo turkkilaisia naisia; hän vastustaa turkkilaisten naisten erotisointia, hän omaksuu miehisen penetroivan katseen, hän estetisoi turkkilaiset naiset lesbisen halun kautta.
Erojen diskurssissa kiinnitän huomioni erityisesti luokan ja rodun/etnisyyden kuvauksiin. Wortley Montagu estetisoi, mutta esineellistää turkkilaiset orjat heidän luokka-asemansa takia. Tunisialaiset naiset hän rodullistaa ja kuvaa heitä sekä yhteiskuntaluokkansa, että ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta epäesteettisinä ja eläimellisinä.
Nomadismin diskurssissa Wortley Montagu ei vahvista itsen ja toisen dikotomista eroa: hän samaistuu turkkilaisiin yläluokkaisiin naisiin ja turkkilaiseen moniaineksiseen kulttuuriin sekä nomadisen subjektin tavoin pyrkii omaksumaan omaan subjektiviteettiinsa sopivat ominaisuudet. Kuitenkin Wortley Montaguta voidaan kritisoida siitä, että hän samaistuu vain yläluokkaisiin turkkilaisiin naisiin.
Wortley Montagu antaa ristiriitaisen kuvan orientista: hän sekä ylläpitää orientalismin diskurssia korostamalla yläluokkaista brittiläistä asemaansa, että naisena haastaa sitä. Wortley Montagun naiset huomioonottava kirjoitus, yläluokkaisenakin, on ristiriidassa orientalismin kanssa.
Teoreettisina lähtökohtinani tässä tutkimuksessa ovat jälkikoloniaalinen feminismi, jonka ytimessä on ei-länsimaisen naisen toimijuuden tarkastelu ja postmodernifeminismi, joka pyrkii subjektiviteetin purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Koska halusin keskittyä naisten representaatioihin kirjeissä, määrittelin avukseni seuraavat konkreettiset kysymykset: millaisessa vuorovaikutuksessa Wortley Montagu ja turkkilaiset naiset ovat, miten Wortley Montagu kuvaa turkkilaiset naiset ja millaisena Wortley Montagu kuvataan? Lähestyn kirjeitä analysoimalla aiheita, jotka liittyivät kiinteästi varsinaiseen orientalismin diskurssiin, mutta jotka antavat mahdollisuuden löytää kirjeistä sekä orientalismia tukevia että sitä kyseenalaistavia lukutapoja. Määrittelin seuraavat diskurssit: itsen ja toisen diskurssi, orientin naisen diskurssi, erojen diskurssi ja nomadismin diskurssi.
Itsen ja toisen diskurssissa Wortley Montagu kuvaa itseään ristiriitaisessa asemassa naiskirjailijana matkakirjoittamisen maskuliinisessa traditiossa. Hän arvioi turkkilaisten naisten toiseutta kuvaamalla heitä englantilaisia naisia vapaammiksi; sukupuolisen segregaation käytännöt antoivat naisille anonymiteetin, liikkumisvapauden ja seksuaalista vapautta. Lisäksi segregaatio antoi mahdollisuuden feminiiniseen tilaan ja paikkaan.
Orientin naisen diskurssissa tarkastelen kolmea mahdollista tapaa, joilla Wortley Montagu katsoo turkkilaisia naisia; hän vastustaa turkkilaisten naisten erotisointia, hän omaksuu miehisen penetroivan katseen, hän estetisoi turkkilaiset naiset lesbisen halun kautta.
Erojen diskurssissa kiinnitän huomioni erityisesti luokan ja rodun/etnisyyden kuvauksiin. Wortley Montagu estetisoi, mutta esineellistää turkkilaiset orjat heidän luokka-asemansa takia. Tunisialaiset naiset hän rodullistaa ja kuvaa heitä sekä yhteiskuntaluokkansa, että ulkoisten ominaisuuksiensa puolesta epäesteettisinä ja eläimellisinä.
Nomadismin diskurssissa Wortley Montagu ei vahvista itsen ja toisen dikotomista eroa: hän samaistuu turkkilaisiin yläluokkaisiin naisiin ja turkkilaiseen moniaineksiseen kulttuuriin sekä nomadisen subjektin tavoin pyrkii omaksumaan omaan subjektiviteettiinsa sopivat ominaisuudet. Kuitenkin Wortley Montaguta voidaan kritisoida siitä, että hän samaistuu vain yläluokkaisiin turkkilaisiin naisiin.
Wortley Montagu antaa ristiriitaisen kuvan orientista: hän sekä ylläpitää orientalismin diskurssia korostamalla yläluokkaista brittiläistä asemaansa, että naisena haastaa sitä. Wortley Montagun naiset huomioonottava kirjoitus, yläluokkaisenakin, on ristiriidassa orientalismin kanssa.