Lastentarhanopettajien merkittävät oppimiskokemukset esiopetussuunnitteluprosessista.
JÄRVISALO, EIJA (2004)
JÄRVISALO, EIJA
2004
Kasvatustiede, varhaiskasvatus - Early Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12604
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12604
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 3 2. ESIOPETUSSUUNNITELMA TUOTE JA PROSESSI 5 2.1 ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN VALTAKUNNALLISET PERUSTEET 5 2.2 ESIOPETUSSUUNNITELMAN LAADINTAPROSESSI TYÖYHTEISÖSSÄ 6 2.3 ESIOPETUKSEN KEHITTÄMISPROSESSI 10 2.4 ESIOPETUKSEN HAASTEET HENKILÖKUNNAN OSAAMISELLE 11 3. OSAAMISEN KEHITTÄMINEN TYÖSSÄ OPPIMISEN PROSESSINA 14 3.1 ERILAISIA NÄKÖKULMIA TYÖSSÄ OPPIMISEEN 14 3.2 TYÖYHTEISÖSSÄ OPPIMINEN TYÖSSÄ OPPIMISEN MUOTONA 16 3.3 TYÖSSÄ OPPIMISEN KONTEKSTUAALISUUS 18 3.4 REFLEKTIIVINEN OPPIMINEN 20 4. MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET TUTKIMUSKOHTEENA 24 4.1 PERSOONALLISESTI MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET 24 4.2 PERSOONALLISESTI MERKITTÄVIEN OPPIMISKOKEMUSTEN MERKITYSULOTTUVUUDET 26 4.3 AIKAISEMPIA TUTKIMUSTULOKSIA 27 5. TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA -KYSYMYKSET 29 5.1 TUTKIMUSTEHTÄVÄ 29 5.2 TUTKIMUSKYSYMYKSET 29 6. TUTKIMUSMENETELMÄ 30 6.1 NARRATIIVINEN LÄHESTYMISTAPA MERKITTÄVIEN OPPIMISKOKEMUSTEN TUTKIMUKSESSA 30 6.2 TUTKIMUKSEN KONTEKSTI JA KOHDERYHMÄ 32 6.3 TIEDONHANKINTAMENETELMÄT 32 6.4 AINEISTON ANALYYSIPERIAATTEET 35 7. ESIOPETUKSEN SUUNNITTELUPROSESSI LASTENTARHANOPETTAJIEN KUVAAMANA 38 7.1 ESIOPETUSSUUNNITTELUPROSESSI YLÖJÄRVEN KUNNASSA - TAUSTATIETOJA 38 7.2 ESIOPETUSSUUNNITELMAN LAADINTA PÄIVÄKODISSA 39 7.2.1 Lastentarhanopettajat esiopetussuunnitelmatyön käynnistäjinä 39 7.2.2 Esiopetussuunnitelman kirjoittamisen vaikeus 40 7.2.3 Lapsilähtöisyyden pohtiminen kasvatuskeskusteluissa 41 7.2.4 Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja muu materiaali laadinnan apuna 44 7.2.5 Vanhemmat mukana esiopetussuunnittelutyössä ja lapset toiminnan suunnittelussa 45 7.2.6 Yhteistyö koulujen kanssa kaipaa kehittämistä 45 7.3 PÄIVÄKOTIEN ESIOPETUSSUUNNITELMIEN KÄYTTÖ ESIOPETUSTYÖSSÄ 46 7.4 ESIOPETUKSEN MUUTTUMINEN ESIOPETUSSUUNNITELMAN LAADINNAN MYÖTÄ 47 7.4.1 Lastentarhanopettajien erilainen suhtautuminen esiopetustyön muuttumiseen 47 7.5 OPPIMISKOKEMUKSIA ESIOPETUSSUUNNITTELUPROSESSISTA 49 7.5.1 Esiopetussuunnitelman laatiminen ryhmissä ja tiimeissä 49 7.5.2 Kasvatuskäsitteiden selkiytyminen ja erilaisten kasvatusnäkemysten ymmärtäminen 49 7.5.3 Vanhempien kanssa käydyt arvokeskustelut esiopetuksen tukena 50 7.5.4 Koulujen kanssa tehtävältä yhteistyöltä odotetaan pedagogisia keskusteluja 51 7.5.5 Lapsilähtöisyyden merkityksen ja oman ammatillisen kehittymisen tärkeyden ymmärtäminen 52 8. MERKITTÄVÄT OPPIMISKOKEMUKSET HENKILÖKOHTAISISSA OPPIMISTARINOISSA 54 8.1 KEHITTYMINEN KASVATTAJANA 54 8.1.1 Lapsilähtöisen ja aikuislähtöisen kasvatusperinteen vertaaminen 54 8.1.2 Esiopetusuudistus ja opetussuunnitelmat oppimiskokemuksina 56 8.1.3 Voimia antava yhteistyö kollegojen kanssa 57 8.2 MITÄ ESIOPETUSSUUNNITELMAN LAATIMINEN TYÖYHTEISÖSSÄ OPETTI 57 8.2.1 Päiväkodin eri ammattiryhmien yhteistyö vaikean tehtävän työstämisessä 57 8.2.2 Yhteiset kasvatuskeskustelut tärkeitä työyhteisön kehittymiselle 58 8.3 MITÄ OPITTIIN ESIOPETUSSUUNNITELMAN SOVELTAMISESTA KÄYTÄNTÖÖN 59 8.3.1 Lapsilähtöisyys esiopetuksen arjessa 59 8.3.2 Esiopetussuunnitelman laadinnan ja esiopetuksen toteutuksen yhteys 61 9. LASTENTARHANOPETTAJIEN TARINOIDEN YDINMERKITYKSET 62 9.1 ”RIIKKA” JA ”ESIOPETUKSEN KEHITTÄMISEN TARINA” 62 9.2 ”PIA” JA ”LAPSILÄHTÖISYYDEN TARINA” 63 9.3 ”KAIJA” JA ”YHTEISTYÖN JA TYYTYVÄISYYDEN TARINA” 63 9.4 ”LEENA” JA ”REALISTISEN SUUNNITTELUN TARINA” 64 9.5 ”SEIJA” JA ”IRRALLISUUDEN TARINA” 65 9.6 ”TIINA” JA ”ELINIKÄISEN OPPIMISEN TARINA” 66 9.7 ”MARJA” JA ”VOIMAANTUMISEN TARINA” 67 10. TULOSTEN TARKASTELU 69 10.1 TYÖYHTEISÖN YHTEISTYÖ 69 10.2 KASVATUSKESKUSTELUT 70 10.3 LAPSILÄHTÖISYYS 70 10.4 ESIOPETUSSUUNNITELMAN KIRJOITTAMINEN 72 10.5 YHTEISTYÖ VANHEMPIEN JA KOULUN KANSSA 72 10.6 YHTEISTYÖ PÄIVÄKOTIEN KANSSA 73 11. DISKUSSIO 74 11.1 TUTKIMUSMETODIEN ARVIOINTIA 74 11.2 ESIOPETUSSUUNNITTELUPROSESSI OSANA LASTENTARHANOPETTAJIEN AMMATILLISEN OSAAMISEN KEHITTYMISTÄ 75 11.3 TÄMÄN TUTKIMUKSEN MERKITYS OPPIMISEN VIITEKEHYKSESSÄ 76 11.4 JATKOTUTKIMUKSIA 77 LÄHTEET 78 LIITTEET
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat lastentarhanopettajien merkittävät oppimiskokemukset esiopetussuunnitteluprosessista. Tutkimukseen osallistuivat Ylöjärven kunnan kolmen päiväkodin kahdeksan esiopetusryhmissä työskennellyttä lastentarhanopettajaa, jotka olivat myös osallistuneet kuntansa järjestämään esiopetuskoulutukseen vuosina 2000-2001 sekä oman päiväkotinsa esiopetussuunnitelman laadintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on narratiivista tutkimusmenetelmää hyväksi käyttäen kuvata ja analysoida lastentarhanopettajien merkittäviä oppimiskokemuksia esiopetussuunnitteluprosessista ja ammatillisesta oppimisestaan sekä työyhteisössä oppimisestaan suunnitteluprosessin aikana. Kiinnostuksen kohteena on se, miten valtakunnallisen tason esiopetuksen perusteet 2000, kunnan esiopetuskoulutus sekä paikallisen tason esiopetussuunnitelman teko on koettu ja miten kokemuksia on voitu hyödyntää päiväkodin oman esiopetussuunnitelman laadinnassa ja käytännön esiopetustyössä ja mitä tästä kaikesta on opittu. Aineiston kerääminen tapahtui haastattelemalla tutkimukseen osallistujia ryhmissä päiväkodeittain teemahaastattelun avulla. Tutkimukseen osallistujat saivat myös kirjoittaa omat henkilökohtaiset oppimistarinansa esiopetussuunnitteluprosessistaan. Aineistolähtöisellä analyysillä pyrittiin tuomaan esille tutkimukseen osallistuneiden omia kokemuksia ja merkityksenantoja oppimisestaan prosessin aikana. Lastentarhanopettajien merkittävimmät oppimiskokemukset esiopetussuunnitteluprosessista liittyivät tämän tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyön tekemiseen sekä omassa päiväkotiyhteisössä että eri päiväkotien välillä. Työyhteisöissä merkittävinä oli koettu arvo- ja kasvatuskeskustelut, joiden tärkein aihe oli ollut lapsilähtöisyys. Lapsilähtöisyyden merkityksen ymmärtäminen sekä teoriassa että käytännön kannalta oli yksi lastentarhanopettajien merkittävistä oppimiskokemuksista prosessin aikana. Siihen liittyen myös projektityyppinen työskentely oli otettu päiväkodeissa innostuneesti käyttöön. Uutena ja haasteellisena päiväkotien esiopetussuunnitelmien laadinnassa oli koettu suunnitelman kirjalliseen muotoon saattaminen. Yhteistyöltä koulun kanssa lastentarhanopettajat toivoivat tulevaisuudessa lisää esiopetuksen ja alkuopetuksen välisiä pedagogisia keskusteluja. Suunnitteluprosessilla oli tutkimukseen osallistuneille erilaisia henkilökohtaisia merkityksiä riippuen siitä millaisessa vaiheessa heidän työuransa oli ollut sen aikana ja kuinka paljon he olivat opiskelleet aiheesta aiemmin. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä päiväkotiyhteisöjen heränneen esiopetussuunnitteluprosessin myötä ymmärtämään yhteistyön ja kasvatuskeskustelujen tärkeyden esiopetuksen ja yleensäkin päiväkotityön kehittämiselle ja työssä jaksamiselle.
Avainsanat: Esiopetussuunnitelman laadinta, työssä oppiminen, työyhteisössä oppiminen, merkittävät oppimiskokemukset
Avainsanat: Esiopetussuunnitelman laadinta, työssä oppiminen, työyhteisössä oppiminen, merkittävät oppimiskokemukset