Naiseus, uni, maisema. Marja-Liisa Vartion runojen symbolitulkintaa.
IKÄLÄINEN, KAISA (2004)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
IKÄLÄINEN, KAISA
2004
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2004-01-15Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Marja-Liisa Vartion runoja ja proosarunoja. Tulkitsemalla runojen symboliikkaa kysyn, millaisena naiseuden kokemus runoissa näyttäytyy. Tutkimuskohteinani ovat Vartion runokokoelmat Häät ja Seppele sekä proosarunot, jotka ovat ilmestyneet kokoelmateoksessa Runot ja proosarunot.
Työni punaisena lankana toimii runo "Nainen ja maisema", jota voi pitää Vartion runojen tematiikan avainrunona. Luen runoa läpi tutkielman myötä käyttäen sitä ajatuskarttana ja tukirankana, jonka myötä etenen muiden runojen tulkintaan.
Tutkielmassani olen kiinnostunut symbolista nimenomaan kollektiivisena merkkinä. Tulkitsen runojen symboleita yhden runon, runokokoelman, Vartion runotuotannon ja muiden tekstien kontekstissa. Tarkastelen Vartion symboleille antamia yksilöllisiä merkityksiä ja peilaan niitä symbolien konventionaalisiin merkityksiin. Tässä käytän myös intertekstuaalisen tutkimuksen välineitä. Tutkin symbolien intertekstuaalisia suhteita muunmuassa kristilliseen perinteeseen, suomalaiseen kansanperinteeseen ja Kalevalaan. Taustoitan tulkintaa myös psykoanalyyttisen unien ja symbolien tulkinnan teorialla. Jungilainen teoria toimii toisaalta yhtenä Vartion runojen subtekstinä, toisaalta nostan psykoanalyyttisen teorian käsitteiden avulla esille runoista kysymyksiä esimerkiksi identiteetin, unen ja tiedostamattoman suhteesta.
Uni on Vartion runoissa olennainen elementti, joka on muita symboleja monikerroksisempi ja -tahoisempi. Keskeisiä symboleja ovat myös maisema, lintu, vesi, itku ja hiukset. Myös puusymboliikka nousee esille tutkielman myötä.
Symboliikan tulkinnan kautta Vartion runoista piirtyy esille nainen, joka kamppailee toisaalta yksilöllisen, toisaalta kollektiivisen identiteettinsä sekä erilaisten roolien kanssa. Nainen ei löydä itseään perinteisistä, ristiriitaisista rooleista, jotka ovat hänelle välillä uhka, mutta välillä myös voimanlähde. Paikoin lohtua tuovat luontoyhteys ja kollektiivinen naiseuden kokemus.
Vartion voi nähdä osallistuvana naiskirjailijana, joka käyttää naiskuvaustaan naisen perinteisten roolien problematisoimiseen ja kritisoimiseen.
Asiasanat: lyriikka, symboliikka, naiseus, psykoanalyysi
Työni punaisena lankana toimii runo "Nainen ja maisema", jota voi pitää Vartion runojen tematiikan avainrunona. Luen runoa läpi tutkielman myötä käyttäen sitä ajatuskarttana ja tukirankana, jonka myötä etenen muiden runojen tulkintaan.
Tutkielmassani olen kiinnostunut symbolista nimenomaan kollektiivisena merkkinä. Tulkitsen runojen symboleita yhden runon, runokokoelman, Vartion runotuotannon ja muiden tekstien kontekstissa. Tarkastelen Vartion symboleille antamia yksilöllisiä merkityksiä ja peilaan niitä symbolien konventionaalisiin merkityksiin. Tässä käytän myös intertekstuaalisen tutkimuksen välineitä. Tutkin symbolien intertekstuaalisia suhteita muunmuassa kristilliseen perinteeseen, suomalaiseen kansanperinteeseen ja Kalevalaan. Taustoitan tulkintaa myös psykoanalyyttisen unien ja symbolien tulkinnan teorialla. Jungilainen teoria toimii toisaalta yhtenä Vartion runojen subtekstinä, toisaalta nostan psykoanalyyttisen teorian käsitteiden avulla esille runoista kysymyksiä esimerkiksi identiteetin, unen ja tiedostamattoman suhteesta.
Uni on Vartion runoissa olennainen elementti, joka on muita symboleja monikerroksisempi ja -tahoisempi. Keskeisiä symboleja ovat myös maisema, lintu, vesi, itku ja hiukset. Myös puusymboliikka nousee esille tutkielman myötä.
Symboliikan tulkinnan kautta Vartion runoista piirtyy esille nainen, joka kamppailee toisaalta yksilöllisen, toisaalta kollektiivisen identiteettinsä sekä erilaisten roolien kanssa. Nainen ei löydä itseään perinteisistä, ristiriitaisista rooleista, jotka ovat hänelle välillä uhka, mutta välillä myös voimanlähde. Paikoin lohtua tuovat luontoyhteys ja kollektiivinen naiseuden kokemus.
Vartion voi nähdä osallistuvana naiskirjailijana, joka käyttää naiskuvaustaan naisen perinteisten roolien problematisoimiseen ja kritisoimiseen.
Asiasanat: lyriikka, symboliikka, naiseus, psykoanalyysi