Venäläiset reaaliat Boris Akuninin romaanissa Azazel ja niiden vastineet Anton Nikkilän suomennoksessa.

Abstract

Työn aiheena on tutkia, millaisia vastineita kääntäjä Anton Nikkilä on käyttänyt suomennoksessaan Asaselin salaliitto Boris Akuninin historiallisen salapoliisiromaanin Azazel reaalioille, ja mitä käännösperiaatteita kääntäjä on käyttänyt reaalioita suomentaessaan. Romaanin reaalioista suuri osa on historismeja ja arkaismeja, mikä asettaa kääntäjän haastavan tehtävän eteen.

Työn teoriaosuus pohjautuu pitkälti bulgarialaisten tutkijoiden Sergei Vlahovin ja Sider Florinin ajatuksiin reaalioiden kääntämisestä ja heidän antamiinsa käännösmenetelmiin. Heidän mukaansa kaiken voi kääntää. Sanojen erilaiset konnotaatiot ja kollokaatio eri kielissä on otettava huomioon vastineita valittaessa. Kaunokirjallisuuden kääntämisessä on pyrittävä säilyttämään alkuperäisen tekstin tunnelma, ajankuva ja väritys. Kääntäjän tehtävä on ratkaista itse, miten hän sen tekee.

Alkuperäisestä romaanista tutkittiin n. 350 ilmiötä sekä Nikkilän suomennoksessa käyttämiä vastineita niille. Apuna reaalioiden merkityksen tutkimisessa käytettiin neliosaista akateemista selittävää venäjän sanakirjaa (MAC). Lisäksi työssä tutkittiin, millä Vlahovin ja Florinin antamilla käännösmenetelmillä kukin ilmiö on käännetty sekä annettiin käytettyjen käännösmenetelmien prosenttijakauma.

Tutkimuksen perustella voidaan tehdä johtopäätös, että reaaliat, jopa niiden runsas esiintyminen lähtötekstissä ei ole ylitsepääsemätön este kaunokirjallisuuden kääntämisessä. Kääntäjä joutuu luopumaan täydellisen vastaavuuden vaatimuksesta säilyttääkseen tekstin taiteellisen vaatimuksen. Paikallisvärin haalistumista ei voi välttää, oli käännösmenetelmä mikä hyvänsä. Reaalioiden onnistunut kääntäminen vaatii kääntäjältä lähtökielen kulttuurin erityistuntemusta ja kykyä tunnistaa tekstistä reaaliat.

Avainsanat: reaalia, historismi, arkaismi, ajallinen ja paikallinen väritys, kulttuuri, vastine, kääntäminen, käännösmenetelmä.