Euroopan koulutusjärjestelmät vertailussa: vertailututkimus koulutusjärjestelmien hallinnosta neljässä Euroopan maassa.
KIVINIEMI, SANNA (2004)
2004
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2004-01-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12591
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12591
Tiivistelmä
Tutkielmani on laadullinen tarkastelu Euroopan koulutusjärjestelmien hallinnosta, ohjauksesta sekä vastuiden jakautumisesta hallinnon eri tasojen välillä. Vertailututkimuksen kohteena ovat Suomen, Ruotsin, Ison-Britannian ja Alankomaiden koulutusjärjestelmät, joiden välisten yhtenäisyyksien ja erojen analyysi perustuu Eurydice-tietoverkon koulutusjärjestelmäkuvauksiin. Hallinnon ohella tarkastelen myös koulutuksen lainsäädäntöä, rahoitusta sekä koulutusjärjestelmän hallinnon tarkastusta ja valvontaa. Tutkimukseni kohteena olevat Eu-maat tuovat mukaan myös koulutusjärjestelmien vertailun kansainvälisen ja eurooppalaisen viitekehyksen.
Tutkimukseni kohteena olevissa maissa keskushallinnon rooli suhteessa koulutusjärjestelmään vaihtelee. Euroopan näkökulmasta Suomen koulutusjärjestelmä on hajautetuin. Alankomaissa on huomattavasti keskitetympi järjestelmä ja vastaavasti Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa järjestelmä jakautuu moniin erikoistuneisiin organisaatioihin. Kunkin maan koulutuksen ylin viranomainen on ministeriö ja koulutuslaitoksista yliopistot ovat suoraan ministeriön alaisia. Merkittävä ero on se, että Suomessa ei ole koulujen tarkastustoimintaa. Alankomaissa puolestaan on perustettu erillinen tarkastuselin. Muiden maiden ratkaisut vastaavat kuitenkin paljolti tarkastustoimintaa, jota Suomessa on aikaisemmin ollut. Huomattava ero maiden välillä löytyy korkeakoulusektorilta, sillä Ruotsissa ei ole lainkaan ammattikorkeakouluverkostoa ja Alankomaissa puolestaan on vahva ei-yliopistollinen ammatillinen koulutussektori. Yliopistojen vastuut ovat kuitenkin samantasoisia kohdemaissa, vaikka Alankomaissa ja Ruotsissa yliopiston hallintoelimen jäsenet nimittää maan hallitus.
Vertailevan analyysin perusteella syntyi ajatuksia koskien muiden maiden hallintoratkaisujen soveltamista Suomen koulutusjärjestelmään. Julkista hallintoa koskevat ratkaisut eivät kuitenkaan sellaisenaan siirry maiden välillä. Erityisesti keskus-, alue- ja paikallishallinnon ratkaisuja on vaikea tuoda muualta, sillä maissa vallitsevat erilaiset hallintoperinteet. Koulutusjärjestelmien hallintorakenne on ymmärrettävissä mm. maiden kulttuuritaustan kautta ja näin ollen ei aina olekaan tarkoituksenmukaista lähteä viemään hallintostrategiaa toiseen valtioon.
Tutkimukseni kohteena olevissa maissa keskushallinnon rooli suhteessa koulutusjärjestelmään vaihtelee. Euroopan näkökulmasta Suomen koulutusjärjestelmä on hajautetuin. Alankomaissa on huomattavasti keskitetympi järjestelmä ja vastaavasti Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa järjestelmä jakautuu moniin erikoistuneisiin organisaatioihin. Kunkin maan koulutuksen ylin viranomainen on ministeriö ja koulutuslaitoksista yliopistot ovat suoraan ministeriön alaisia. Merkittävä ero on se, että Suomessa ei ole koulujen tarkastustoimintaa. Alankomaissa puolestaan on perustettu erillinen tarkastuselin. Muiden maiden ratkaisut vastaavat kuitenkin paljolti tarkastustoimintaa, jota Suomessa on aikaisemmin ollut. Huomattava ero maiden välillä löytyy korkeakoulusektorilta, sillä Ruotsissa ei ole lainkaan ammattikorkeakouluverkostoa ja Alankomaissa puolestaan on vahva ei-yliopistollinen ammatillinen koulutussektori. Yliopistojen vastuut ovat kuitenkin samantasoisia kohdemaissa, vaikka Alankomaissa ja Ruotsissa yliopiston hallintoelimen jäsenet nimittää maan hallitus.
Vertailevan analyysin perusteella syntyi ajatuksia koskien muiden maiden hallintoratkaisujen soveltamista Suomen koulutusjärjestelmään. Julkista hallintoa koskevat ratkaisut eivät kuitenkaan sellaisenaan siirry maiden välillä. Erityisesti keskus-, alue- ja paikallishallinnon ratkaisuja on vaikea tuoda muualta, sillä maissa vallitsevat erilaiset hallintoperinteet. Koulutusjärjestelmien hallintorakenne on ymmärrettävissä mm. maiden kulttuuritaustan kautta ja näin ollen ei aina olekaan tarkoituksenmukaista lähteä viemään hallintostrategiaa toiseen valtioon.