Magersfonteinin miehet; Skandinaviska kåren -komennuskunnan suomalaisvapaaehtoiset buurisodassa 1899-1902 sekä aikalaisten ja jälkimaailman silmissä.

Abstract

Opinnäyte käsittelee vuosien 1899-1902 buurisodassa Transvaalin armeijassa taistelleeseen, Johannesburgin pohjoismaisen siirtolaisyhteisön perustamaan vapaaehtoiseen sotilasosastoon värväytyneitä suomalaisia sekä näiden kotimaansa julkisessa sanassa sodan aikana ja sen jälkeen osakseen saamaa huomiota. Tutkimus valottaa enemmistöltään ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta kotoisin olleiden suomalaisvapaaehtoisten tarkoitusperiä, asemaa ja toimintaa yhteispohjoismaisen joukko-osaston osana, tarkastellen vapaaehtoisten lyhyttä sotaretkeä sekä buurisodan että siihen liittyneen ulkomaisen vapaaehtoisliikkeen laajempaa taustaa vasten. Keskeisinä tapahtumina esille nousevat suomalaisvapaaehtoisten osanotto Mafekingin piiritykseen loka-marraskuussa 1899, Magersfonteinin taisteluun joulukuussa 1899 ja osaston antautumiseen päättyneeseen Paardebergin taisteluun helmikuussa 1900, sekä edelleen myös vapaaehtoisyksikön mukana brittiarmeijalle antautuneiden suomalaissoturien vaiheet sotavankeudessa St. Helenan saarella.

Suomen julkisen sanan buuritasavaltain käymälle taistelulle sekä siihen vapaaehtoisina osallistuneille maanmiehille suomaa huomiota tutkimus käsittelee etupäässä aikakauden sanomalehdistön kautta, osin vertaillen Suomen, Pohjoismaiden ja Venäjän julkisten mielipiteiden suhtautumista buurisotaan sekä ennen kaikkea sitoen suomalaissanomalehdistön kommentoinnin vuoden 1899 helmikuun manifestin jälkeisen ensimmäisen sortokauden tilanteeseen. Tutkimus huomioi aikalaisten pyrkimykset rinnastaa brittiläisen imperiumin sotatoimet buuritasavaltoja vastaan samanaikaisiin keisari-Venäjän yrityksiin purkaa Suomen suuriruhtinaskunnan itsehallinnollinen asema; samassa yhteydessä tarkastellaan myös buuritasavaltain itsenäisyyden puolesta taistelleista skandinaavi- ja suomalaisvapaaehtoisista näiden kotimaissa muokattua, edellämainittuun Magersfonteinin taisteluun perustunutta sankarilegendaa sekä sen merkitystä eräänä vuosisadanvaihteen kansallisista symboleista. Tutkimus myös toteaa venäläisviranomaisten harjoittaman ankaran sensuurin sekä sortokauden yleisen ahdistavan ilmapiirin asettamat esteet buurisodassa taistelleiden maanmiesten edesottamusten julkiselle käsittelylle suomalaislehdistössä.

Opinnäyte huomioi lopuksi myös buurisodan sekä sen muiston routavuosien aikaiseen Suomeen jättämän, aina varhaisen itsenäisyyden vuosikymmeniin ulottuneen erityislaatuiseksi ja monitahoiseksi osoittautuneen henkisen perinnön. Keskeisimpinä esimerkkeinä mainitaan vuoden 1924 joulukuussa hallituksen ja suojeluskuntain toimesta järjestetyt Magersfonteinin taistelun 25-vuotisjuhlallisuudet sekä myös muunmuassa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa esiintyneet viittaukset buurisodassa taistelleisiin suomalaisvapaaehtoisiin.