Äitienpäivä. Etä-äitiyden kulttuurisen kontekstin tarkastelua.
IJÄS, TARU (2003)
2003
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12588
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12588
Sisällysluettelo
Luku 1: Johdanto 3 I Äitiys, perhe ja feminismi 4 II Myöhäismoderni yhteiskunta ja jälkistrukturalistinen sosiologia 9 III Yhteiskunnalliset suhteet ja arkikokemus 14 IV Feminististä sosiologiaa 19 V Tutkimuskysymykset ja -aineisto 24 Luku 2: Suomalaisen äitiyden sosiologiaa 30 I Konstruoitu ja politisoitu äiti(ruumis) 31 II Lapsistaan erossa asuvat äidit 39 III Keskustelua ja kritiikkiä 43 Luku 3: Äitiyden ideologia 48 I Julkinen sana 48 i) Suurelle yleisölle kerrottu tarina etä-äitiydestä 53 ii) Erot ja identifikaatiot 62 iii) Tekstit sosiaalisina järjestyksinä 66 II Arkikokemus 70 III Yhteenveto luvuista 2 ja 3: Rikos ja rangaistus 80 Luku 4: Sosiaaliset suhteet 84 I Selittäminen 88 i) Minä 91 ii) Muut 95 II Äitiyden jatkumolla 100 i) Entinen ydinperhe laajentuu (ja pitää yhtä?) 101 ii) Myöntyminen 107 III Äitiyden ideologiaan suhteutumisen muutos ja pysyvyys 109 i) Liikkuvat ja liikkumattomat hyvän äitiyden määreet 112 ii) Suhteutuminen ideologiaan 114 IV Yhteenveto luvusta 4: Velvollisuudet ja mahdollisuudet 120 Luku 5: Ideologian ulkopuolella? (Yhteenveto) 126 I Arkielämän sosiologiaa 126 II Millainen on **** äiti? 134 III Suhde lapseen 149 Luku 6: Lopuksi 164 I Avoimia kysymyksiä 164 i) Aloin miettiä 165 ii) Millainen on heidän asemansa 167 iii) Äitiysinstituution vaietussa marginaalissa 168 II Metodi 170 Kirjallisuus 177 Liitteet: Liite I: Tutkimusaineisto Liite II: Haastattelurunko Liite III: Litterointitarkkuus ja -merkkien selitykset Liite IV: Kirjoituspyyntö
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lapsistaan erillään asuvien äitien yksilöllisen arkielämän ja -kokemuksen sekä valtakulttuurisen ”äitiyden ideologian” välistä suhdetta. Lähtökohtana ovat etä-äitien kuvaukset arkielämästään sekä heidän itsensä kokemana että tarkasteltuina niitä kuvaavien tekstien kautta. Tarkoituksena on avata näkökulmia siihen, miten etä-äitiydestä valtakulttuurisista äitiyden malleista poikkeavana ”epätavallisena” äitiytenä puhutaan, mistä tällaiset puhetavat kertovat ja millaisia muita mahdollisuuksia lähestyä aihetta voisi olla. Tutkielman sosiologisena intressinä on pyrkimys hahmottaa puheessa ja teksteissä rakentuvia sosiaalisten suhteiden järjestyksiä sekä antaa näille tulkintoja; sosiaaliset suhteet ja niiden luomat kulttuuriset järjestykset ovatkin tutkimuksen nimetty kohde. Feministisenä intressinä on etsiä erilaisia tapoja tarkastella ”epätavanomaisia äitiyksiä” subjektiviteetin ja toiminnan näkökulmasta poikkeavuuden näkökulman sijaan, eli puhua niistä äitiyksinä ilman epätavanomaisuuden määrettä.
Tutkielmassa operoidaan muiden muassa myöhäismodernin yhteiskunnan, individualismin, hallitsevien, sosiaalisten suhteiden sekä subjektin ja vallan käsitteillä. Tarkoituksena ei ole antaa näille eksplisiittisiä sisältöjä vaan havainnollistaa niiden avulla tutkimuksen kohdetta, tulkintoja ja tavoitteita. Tutkielman metodologinen orientaatio pohjaa Dorothy E. Smithin institutionaaliselle etnografialle sekä etnometodologiselle sosiologialle ja foucault’laiselle valta-analytiikalle sen perustana. Näiden lisäksi tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus ”uuden retoriikan” käyttöön osana institutionaalista etnografiaa. Aineistona on käytetty lapsistaan/lapsestaan erillään asuvien, tapaavien äitien haastatteluja, ”viikonloppuäitiydestä” kirjoitettua (populaaria) kirjaa, artikkeleita sekä tv-uutisten reportaasia.
Tutkimuksen tulokset on jaettu kolmeen lukuun. Artikkeliaineiston analyysi osoittaa, että etä-äitiydestä puhumisen välineet ”julkisessa sanassa” ovat vielä varsin kapea-alaiset; etä-äitiydestä luodaan kuva syyllisyyden ja surun värittämänä arjen menettämisenä, joka ”normaaliäitiyteen” verrattuna jää aina kokemuksellisesti vajaaksi. Etä-äitien omassa puheessa nämä teemat ovat myös tunnistettavissa, mutta tämän rinnalla heidän kokemuksessaan ja kertomuksissaan kuvastuu yksilön kyky suhteutua valtakulttuurisiin äitiyden malleihin siten, että ”äitiyden ideologia” ei merkitse yksinomaan repressiivisyyttä. Kokemus äitiydestä muotoutuu paitsi suhteessa ”äitimyyttiin”, myös subjektiivisena voimavarana ja antoisana suhteena lapseen ja perheeseen. Etä-äitiys tutkielmassa esitetystä näkökulmasta katsottuna ei ole mitenkään epätavanomaista tai sisällöllisesti poikkeuksellista äitiyttä, ja näin ollen etä-äitiyteen ”postmoderniin perheen muutokseen” liittyvänä ilmiönä tulisikin suhtautua kriittisesti.
Tutkielmassa operoidaan muiden muassa myöhäismodernin yhteiskunnan, individualismin, hallitsevien, sosiaalisten suhteiden sekä subjektin ja vallan käsitteillä. Tarkoituksena ei ole antaa näille eksplisiittisiä sisältöjä vaan havainnollistaa niiden avulla tutkimuksen kohdetta, tulkintoja ja tavoitteita. Tutkielman metodologinen orientaatio pohjaa Dorothy E. Smithin institutionaaliselle etnografialle sekä etnometodologiselle sosiologialle ja foucault’laiselle valta-analytiikalle sen perustana. Näiden lisäksi tutkielmassa luodaan lyhyt katsaus ”uuden retoriikan” käyttöön osana institutionaalista etnografiaa. Aineistona on käytetty lapsistaan/lapsestaan erillään asuvien, tapaavien äitien haastatteluja, ”viikonloppuäitiydestä” kirjoitettua (populaaria) kirjaa, artikkeleita sekä tv-uutisten reportaasia.
Tutkimuksen tulokset on jaettu kolmeen lukuun. Artikkeliaineiston analyysi osoittaa, että etä-äitiydestä puhumisen välineet ”julkisessa sanassa” ovat vielä varsin kapea-alaiset; etä-äitiydestä luodaan kuva syyllisyyden ja surun värittämänä arjen menettämisenä, joka ”normaaliäitiyteen” verrattuna jää aina kokemuksellisesti vajaaksi. Etä-äitien omassa puheessa nämä teemat ovat myös tunnistettavissa, mutta tämän rinnalla heidän kokemuksessaan ja kertomuksissaan kuvastuu yksilön kyky suhteutua valtakulttuurisiin äitiyden malleihin siten, että ”äitiyden ideologia” ei merkitse yksinomaan repressiivisyyttä. Kokemus äitiydestä muotoutuu paitsi suhteessa ”äitimyyttiin”, myös subjektiivisena voimavarana ja antoisana suhteena lapseen ja perheeseen. Etä-äitiys tutkielmassa esitetystä näkökulmasta katsottuna ei ole mitenkään epätavanomaista tai sisällöllisesti poikkeuksellista äitiyttä, ja näin ollen etä-äitiyteen ”postmoderniin perheen muutokseen” liittyvänä ilmiönä tulisikin suhtautua kriittisesti.