Vuorovaikutteinen kaupunkisuunnittelu asukkaiden ja suunnittelijoiden lähtökohdista.
RUOKONEN, JENNI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RUOKONEN, JENNI
2003
Aluetiede - Regional Studies
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-19Tiivistelmä
Avainsanat: vuorovaikutteinen suunnittelu, osallistuminen, asukkaat, suunnittelijat, Vuores
Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutteista kaupunkisuunnittelua asukkaiden ja suunnittelijoiden lähtökohdista. Vuorovaikutteinen suunnittelu mielletään rationaalisen, asiantuntijuuteen perustuvan suunnittelun seuraajaksi ja sen oletetaan vastaavan paremmin muuttuneiden toimintaympäristöjen haasteisiin. Vuorovaikutteinen suunnittelu korostaa avointa toimintatapaa, jossa eri osapuolet pyrkivät keskinäisellä kommunikaatiolla yhteiseen ymmärrykseen. Maankäytön suunnittelussa vuorovaikutteisuus on virallistettu vuoden 2000 alusta voimaantulleella maankäyttö- ja rakennuslailla.
Tutkimuksessa halutaan selvittää niin suunnittelijoiden kuin asukkaidenkin kokemuksia ja näkemyksiä vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Halutaanko vuorovaikutteista suunnittelua hyödyntää, koetaanko se vaikutusmahdollisuutena, onnistuuko osallistuminen ja kuinka asukkaat ja suunnittelijat näkevät itsensä ja toisensa? Tutkimuksen ote on laadullinen ja aineisto liittyy kaikilta osiltaan Tampereella toukokuussa 2003 järjestettyyn Vuores-työpajaan. Aineisto koostuu haastatteluista, kirjallisesta osallistujapalautteesta sekä havainnoinnista. Teoreettisessa osiossa keskitytään suunnitteluajattelun muutokseen ja osallistumisen sisältöihin.
Tutkimuksen mukaan vuorovaikutteinen suunnittelu koettiin uudeksi käytännöksi, joka ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa. Osallistujat ja suunnitteluvirkamiehet ilmaisivat, että vuorovaikutteista suunnittelua halutaan kuitenkin hyödyntää ja sillä voidaan vaikuttaa suunnittelun laatuun. Asukkaita pidettiin alueensa asiantuntijoina ja suunnittelijoita suunnitteluprosessin teknisinä ammattilaisina. Ryhmätyömenetelmät saivat molempien haastatteluryhmien kannatuksen, koska niissä osallistuminen on helpompaa kuin isoissa yleisötilaisuuksissa. Osallistumisessa ja vuorovaikutteisessa suunnittelussa havaittiin myös ongelmia. Ristiriidat ja varsinkin niiden henkilöityminen koettiin vuorovaikutusta heikentäviksi tekijöiksi. Osallistujat olivat epävarmoja vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen ja tunsivat myös saavansa liian vähän tietoa suunnittelusta. Suunnitteluvirkamiehet mainitsivat heikon keskustelukulttuurin ja häiriköinnin sekä peräänkuuluttivat tavoitteellisuutta.
Vuorovaikutuksen sisältäminen kaupunkisuunnittelun prosesseihin on tuonut paljon uusia käytäntöjä, joihin eri osapuolten on sopeuduttava. Ideaalimallien ja realismin kohdatessa uskoa vuorovaikutteiseen suunnitteluun on vahvistettava. Tiedonjakoon ja -rakentumiseen on panostettava, jotta osallistuminen olisi tasapuolista. Osallistumisen hyötyjen ja vaikutusten osoittaminen on keskeistä, jotta vuorovaikutteista kaupunkisuunnittelua saadaan edelleen kehitettyä eteenpäin.
Tutkimuksessa tarkastellaan vuorovaikutteista kaupunkisuunnittelua asukkaiden ja suunnittelijoiden lähtökohdista. Vuorovaikutteinen suunnittelu mielletään rationaalisen, asiantuntijuuteen perustuvan suunnittelun seuraajaksi ja sen oletetaan vastaavan paremmin muuttuneiden toimintaympäristöjen haasteisiin. Vuorovaikutteinen suunnittelu korostaa avointa toimintatapaa, jossa eri osapuolet pyrkivät keskinäisellä kommunikaatiolla yhteiseen ymmärrykseen. Maankäytön suunnittelussa vuorovaikutteisuus on virallistettu vuoden 2000 alusta voimaantulleella maankäyttö- ja rakennuslailla.
Tutkimuksessa halutaan selvittää niin suunnittelijoiden kuin asukkaidenkin kokemuksia ja näkemyksiä vuorovaikutteisesta suunnittelusta. Halutaanko vuorovaikutteista suunnittelua hyödyntää, koetaanko se vaikutusmahdollisuutena, onnistuuko osallistuminen ja kuinka asukkaat ja suunnittelijat näkevät itsensä ja toisensa? Tutkimuksen ote on laadullinen ja aineisto liittyy kaikilta osiltaan Tampereella toukokuussa 2003 järjestettyyn Vuores-työpajaan. Aineisto koostuu haastatteluista, kirjallisesta osallistujapalautteesta sekä havainnoinnista. Teoreettisessa osiossa keskitytään suunnitteluajattelun muutokseen ja osallistumisen sisältöihin.
Tutkimuksen mukaan vuorovaikutteinen suunnittelu koettiin uudeksi käytännöksi, joka ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa. Osallistujat ja suunnitteluvirkamiehet ilmaisivat, että vuorovaikutteista suunnittelua halutaan kuitenkin hyödyntää ja sillä voidaan vaikuttaa suunnittelun laatuun. Asukkaita pidettiin alueensa asiantuntijoina ja suunnittelijoita suunnitteluprosessin teknisinä ammattilaisina. Ryhmätyömenetelmät saivat molempien haastatteluryhmien kannatuksen, koska niissä osallistuminen on helpompaa kuin isoissa yleisötilaisuuksissa. Osallistumisessa ja vuorovaikutteisessa suunnittelussa havaittiin myös ongelmia. Ristiriidat ja varsinkin niiden henkilöityminen koettiin vuorovaikutusta heikentäviksi tekijöiksi. Osallistujat olivat epävarmoja vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen ja tunsivat myös saavansa liian vähän tietoa suunnittelusta. Suunnitteluvirkamiehet mainitsivat heikon keskustelukulttuurin ja häiriköinnin sekä peräänkuuluttivat tavoitteellisuutta.
Vuorovaikutuksen sisältäminen kaupunkisuunnittelun prosesseihin on tuonut paljon uusia käytäntöjä, joihin eri osapuolten on sopeuduttava. Ideaalimallien ja realismin kohdatessa uskoa vuorovaikutteiseen suunnitteluun on vahvistettava. Tiedonjakoon ja -rakentumiseen on panostettava, jotta osallistuminen olisi tasapuolista. Osallistumisen hyötyjen ja vaikutusten osoittaminen on keskeistä, jotta vuorovaikutteista kaupunkisuunnittelua saadaan edelleen kehitettyä eteenpäin.