Sehän on vaan pieni tirkistys elämään. Teemahaastattelututkimus dokumentin kohteiden kokemuksista.
LEPPIKANGAS, HANNA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEPPIKANGAS, HANNA
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-16Sisällysluettelo
1. Johdanto 3 2. Tavalliset ihmiset televisiossa 7 2.1 Tavallisten ihmisten pääsy televisioon 7 2.2 Dokumentti todellisuuden tallentajana ja muokkaajana 9 2.2.1 Dokumentti tavallisten ihmisten äänitorvena 11 2.2.2 Dokumenttityyppejä ja konventioita 13 2.3 Tosi-tv dokumenttiperinteen jatkajana 15 2.3.1 Tosi-tv:n suhde dokumentteihin 18 2.4 Miksi tavallinen ihminen kiinnostaa? 20 2.5 Median kohteina olevien tavallisten ihmisten kokemukset 22 3. Aineiston keruu ja tulkinta 25 3.1 Teemahaastattelu aineistonkeruumetodina 25 3.2 Aineiston keruu 26 3.3 Haastattelut 29 3.4 Aineiston analyysi ja tulkinta 32 3.5 Aineiston dokumenteista 35 4. Dokumentin tekeminen kohteen näkökulmasta 37 4.1 Dokumenttiin päätyminen 37 4.1.1 Henkilöiden valinta 38 4.1.2 Päätös osallistua dokumentintekoon 42 4.1.3 Osallistumisen syyt 45 4.2 Dokumentin suunnittelu ja käsikirjoitus 47 4.2.1 Kohteeseen tutustuminen 48 4.2.2 Käsikirjoitus 49 4.3 Kuvausvaihe 51 4.3.1 Ohjaus 53 4.3.2 Kameralle esiintyminen 56 4.3.3 Haastattelu 58 4.3.4 Yhteistyö ja vuorovaikutus 60 4.4 Leikkausvaihe 64 4.5 Poikkeava tapaus: kohde ja ohjaaja työparina 68 5. Valmis dokumentti ja sen esittäminen 71 5.1 Lopputulos 71 5.2 Julkinen esittäminen ja palaute 75 5.2.1 Julkisuus 77 5.3 Dokumentinteon mukanaan tuomat seuraukset 79 5.3.1 Medialukutaidon kehittyminen 81 5.4 Dokumenttielokuvien ja televisiodokumenttien vertailua 84 6. Dokumentinteon etiikkaa 86 6.1 Toiveita dokumentintekijöille 86 6.1.1 Mikä onnistui? 87 6.1.2 Mikä meni pieleen? 87 6.2 Ohjaajien näkökulma 88 6.3 Dokumentintekijöiden etiikka 92 7. Pohdintaa 96 Lähteet 102 Liitteet 106 Liite 1: Teemahaastattelurunko 106 Liite 2: Kirje dokumenttiohjaajille 109
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on tutkia dokumenteissa esiintyneiden tavallisten ihmisten kokemuksia median kohteena olemisesta ja oman yksityiselämän julkisesta käsittelystä. Yksityisen ja julkisen rajat ovat hämärtyneet mediassa erityisesti parin viime vuosikymmenen aikana, ja seurauksena myös tavalliset ihmiset ovat alkaneet kertoa yksityiselämästään julkisesti. Median kohteina olevien tavallisten ihmisten kokemuksia ei ole kuitenkaan juuri tutkittu, ja aiheeseen liittyvä kirjallisuuskin on kirjoitettu yleensä yksinomaan ohjelmantekijöiden näkökulmasta.
Tutkin aihettani haastattelemalla 16 ihmistä, jotka ovat esiintyneet dokumentissa. Käytin menetelmänä teemahaastattelua ja tein haastattelut pääosin tammi-toukokuussa 2003. Pyrin löytämään haastattelujen avulla vastauksia muun muassa kysymyksiin: Miksi dokumentin kohde päättää osallistua dokumentin tekemiseen? Minkälainen kokemus dokumentin tekeminen on kohteelle? Mitä mieltä kohde on itsestään kertovasta valmiista dokumentista? Mitä seurauksia yksityiselämän julkisella käsittelyllä ja julkisuudella on dokumentin kohteelle?
Dokumentin tekeminen on ollut haastateltaville pääosin myönteinen ja antoisa kokemus. Haastateltavat ovat enimmäkseen tyytyväisiä itsestään kertovaan dokumenttiin ja yhteistyöhön dokumentintekijöiden kanssa. Aineistoon mahtuu kuitenkin myös kielteisempiä tapauksia, joissa haastateltava on tyytymätön dokumentintekijöiden työtapoihin ja itsestään tehtyyn dokumenttiin. Kaiken kaikkiaan dokumentinteko on saanut haastateltavat pohtimaan omaa elämäänsä uusista näkökulmista ja kehittänyt erityisesti haastateltavien medialukutaitoa.
Dokumentin tekemiseen sisältyy paljon ristiriitojen ja konfliktien mahdollisuuksia, sillä kohteiden ja tekijöiden tavoitteet ja tavat hahmottaa dokumentintekoa poikkeavat usein huomattavasti toisistaan. Käytännön työssä ristiriidat pystytään kuitenkin pääosin välttämään, ja dokumentin tekeminen on sekä kohteelle että tekijöille miellyttävä ja mieleenpainuva kokemus.
Dokumentin tekeminen sujuu kohteen kannalta parhaiten, kun tekijä suhtautuu dokumenttinsa kohteeseen reilusti ja avoimesti. Tekijän pitäisi keskustella suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kohteensa kanssa ja ottaa myös kohteensa näkemykset ja mielipiteet huomioon. Kohteen kannalta ihanteellinen dokumentintekijä on inhimillinen ja empaattinen ohjaaja, joka tuntee olevansa eettisesti vastuussa dokumenttinsa kohteelle. Empaattisuuden vakiintuminen vallitsevaksi dokumentintekijöiden ihanteeksi vaatii kuitenkin tuekseen nykyistä vireämpää eettistä keskustelua ja lisää tutkimuksia median kohteiden kokemuksista. Tavallisten ihmisten yksityiselämän käsittely mediassa voi olla parhaimmillaan myönteinen kokemus sekä ohjelmien kohteille että katsojille, kunhan yksityisen julkistaminen tehdään eettisesti kestävällä tavalla.
Tutkin aihettani haastattelemalla 16 ihmistä, jotka ovat esiintyneet dokumentissa. Käytin menetelmänä teemahaastattelua ja tein haastattelut pääosin tammi-toukokuussa 2003. Pyrin löytämään haastattelujen avulla vastauksia muun muassa kysymyksiin: Miksi dokumentin kohde päättää osallistua dokumentin tekemiseen? Minkälainen kokemus dokumentin tekeminen on kohteelle? Mitä mieltä kohde on itsestään kertovasta valmiista dokumentista? Mitä seurauksia yksityiselämän julkisella käsittelyllä ja julkisuudella on dokumentin kohteelle?
Dokumentin tekeminen on ollut haastateltaville pääosin myönteinen ja antoisa kokemus. Haastateltavat ovat enimmäkseen tyytyväisiä itsestään kertovaan dokumenttiin ja yhteistyöhön dokumentintekijöiden kanssa. Aineistoon mahtuu kuitenkin myös kielteisempiä tapauksia, joissa haastateltava on tyytymätön dokumentintekijöiden työtapoihin ja itsestään tehtyyn dokumenttiin. Kaiken kaikkiaan dokumentinteko on saanut haastateltavat pohtimaan omaa elämäänsä uusista näkökulmista ja kehittänyt erityisesti haastateltavien medialukutaitoa.
Dokumentin tekemiseen sisältyy paljon ristiriitojen ja konfliktien mahdollisuuksia, sillä kohteiden ja tekijöiden tavoitteet ja tavat hahmottaa dokumentintekoa poikkeavat usein huomattavasti toisistaan. Käytännön työssä ristiriidat pystytään kuitenkin pääosin välttämään, ja dokumentin tekeminen on sekä kohteelle että tekijöille miellyttävä ja mieleenpainuva kokemus.
Dokumentin tekeminen sujuu kohteen kannalta parhaiten, kun tekijä suhtautuu dokumenttinsa kohteeseen reilusti ja avoimesti. Tekijän pitäisi keskustella suunnitelmistaan ja tavoitteistaan kohteensa kanssa ja ottaa myös kohteensa näkemykset ja mielipiteet huomioon. Kohteen kannalta ihanteellinen dokumentintekijä on inhimillinen ja empaattinen ohjaaja, joka tuntee olevansa eettisesti vastuussa dokumenttinsa kohteelle. Empaattisuuden vakiintuminen vallitsevaksi dokumentintekijöiden ihanteeksi vaatii kuitenkin tuekseen nykyistä vireämpää eettistä keskustelua ja lisää tutkimuksia median kohteiden kokemuksista. Tavallisten ihmisten yksityiselämän käsittely mediassa voi olla parhaimmillaan myönteinen kokemus sekä ohjelmien kohteille että katsojille, kunhan yksityisen julkistaminen tehdään eettisesti kestävällä tavalla.