Auguurit ja auguurienteet Liviuksella.
HANHIMÄKI, KIMMO (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HANHIMÄKI, KIMMO
2003
Yleinen historia - General History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-17Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 2 2. LIVIUS 5 2.1 Mies Pataviumista 5 2.2 Keisari ja hänen historioitsijansa 6 2.3 Lähteet 8 3. ENNUSTAMINEN JA ENTEET ANTIIKIN USKONNOSSA 14 3.1 Ateena 14 3.2 Rooma 15 4. AUGUURIT JA HEIDÄN ERIKOISALANSA 19 4.1 Augures 19 4.2 Auspicia 23 5. MYYTTINEN ALKU 26 5.1 Linnut valitsevat Rooman kuninkaat 26 5.2 Auguureiden asema lujittuu 31 6. TASAVALLAN AIKA 33 6.1 Yhteiskuntaluokkien taistelu: patriisit ja plebeijit 34 6.1.1 Veren puhtaus 34 6.1.2 Auguurit konservatiiveina ja muutoksen mahdollistajina 48 6.2 Taistelukentillä 58 6.2.1 Jumalten kunnioittaminen takaa sotaonnen 59 6.2.2 Unohdettu pietas 64 7. AUGUURIENTEIDEN VOIMA 75 LÄHTEET 78 KIRJALLISUUS 79
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tutkia roomalaisen historioitsijan Titus Liviuksen näkemystä auguureista ja auguurienteistä sekä myös hänen avullaan Rooman varhaisen- ja keskitasavallan virkamiehistön auguurienteiden käyttöä ja mahdollista väärinkäyttöä.
Auguurienteet olivat keskeisessä asemassa Rooman tasavallan poliittisessa elämässä ja mitään tärkeitä päätöksiä ei tehty ilman niitä. Auguurienteet saatiin useimmiten lintujen lennosta ja ääntelystä ja tämän ennelajin asiantuntijoita olivat auguurit. Livius kertoo useista tapauksista, joissa auguurienteiden avulla tehtiin politiikkaa ja peruttiin jo tehtyjä päätöksiä.
Patriisien ja plebeijien kiistoissa auguurienteet olivat keskeisessä asemassa, sillä niiden avulla patriisit puolustivat yksinoikeuttaan valtion korkeimpien virkamiesten virkoihin. Heidän mukaansa vain patriisiveri oli kyllin puhdasta auguurienteiden käyttöön ja tätä kautta Rooman jumalsuhteen ylläpitoon. Jumalten vihalla pelottelu oli patriisien tärkeimpiä aseita plebeijien vallanjakovaatimuksia vastaan. Virkamiehet eivät kuitenkaan juurikaan käyttäneet auguurienteitä väärin tasavallan alkuaikoina.
Sotajoukkojen päälliköillä oli mahdollisuus auguurienteiden vapaampaan käyttöön, koska he olivat kaukana Roomasta ja auguureiden valvonnasta. Miten paljon tätä tapahtui ei Liviuksen tekstistä käy ilmi. Sodankäyntiin liittyvät auguurienteet ovat Liviuksella enimmäkseen moraalisten opetusten aiheina. Jumalten oikea kunnioitus, pietas, takasi menestystä sekä yksittäiselle henkilölle että Roomalle. Liviukselle auguurit ja auguurienteet olivat ennen kaikkea indikaattoreita moraalista, mitä enemmän henkilö kunnioitti näitä perinteitä sitä moraalisempi ja samalla myös menestyneempi hän oli Liviuksen kertomuksissa.
Auguurienteet olivat keskeisessä asemassa Rooman tasavallan poliittisessa elämässä ja mitään tärkeitä päätöksiä ei tehty ilman niitä. Auguurienteet saatiin useimmiten lintujen lennosta ja ääntelystä ja tämän ennelajin asiantuntijoita olivat auguurit. Livius kertoo useista tapauksista, joissa auguurienteiden avulla tehtiin politiikkaa ja peruttiin jo tehtyjä päätöksiä.
Patriisien ja plebeijien kiistoissa auguurienteet olivat keskeisessä asemassa, sillä niiden avulla patriisit puolustivat yksinoikeuttaan valtion korkeimpien virkamiesten virkoihin. Heidän mukaansa vain patriisiveri oli kyllin puhdasta auguurienteiden käyttöön ja tätä kautta Rooman jumalsuhteen ylläpitoon. Jumalten vihalla pelottelu oli patriisien tärkeimpiä aseita plebeijien vallanjakovaatimuksia vastaan. Virkamiehet eivät kuitenkaan juurikaan käyttäneet auguurienteitä väärin tasavallan alkuaikoina.
Sotajoukkojen päälliköillä oli mahdollisuus auguurienteiden vapaampaan käyttöön, koska he olivat kaukana Roomasta ja auguureiden valvonnasta. Miten paljon tätä tapahtui ei Liviuksen tekstistä käy ilmi. Sodankäyntiin liittyvät auguurienteet ovat Liviuksella enimmäkseen moraalisten opetusten aiheina. Jumalten oikea kunnioitus, pietas, takasi menestystä sekä yksittäiselle henkilölle että Roomalle. Liviukselle auguurit ja auguurienteet olivat ennen kaikkea indikaattoreita moraalista, mitä enemmän henkilö kunnioitti näitä perinteitä sitä moraalisempi ja samalla myös menestyneempi hän oli Liviuksen kertomuksissa.