Keskussairaaloiden ylihoitajien tehtävät ja keskinäinen yhteistyö vuosina 1962-1969.
UNKILA, RIITTA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
UNKILA, RIITTA
2003
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-17Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa keskussairaaloiden ylihoitajien tehtävistä ja toiminnasta 1960-luvulla. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti tarkastelemaan keskussairaaloiden ylihoitajien yhteistyötä valtakunnallisilla neuvottelupäivillä vuosina 1962-1969. Tutkimustehtävät olivat: Mitkä olivat ylihoitajan tehtävät ja toiminta johtosäännön mukaan 1960-luvun keskussairaaloissa? Millaista yhteistyötä oli keskussairaaloiden ylihoitajien välillä 1960-luvulla?
Tämän tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä olivat keskussairaaloiden johtosäännöt, ylihoitajien valtakunnallisten neuvottelupäivien pöytäkirjat ja muistiot sekä päivillä pidettyjen esitysten ja alustusten jäljennökset vuosilta 1962-1969. Lisäksi lähteinä käytettiin hoitotyön historiaa käsittelevää kirjallisuutta, keskussairaaloiden historiikkeja, muita historiaan liittyviä teoksia ja muuta kirjallisuutta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineistoa käsiteltiin historiallisen tutkimusmenetelmän keinoin käyttämällä sisällön analyysia.
Maamme keskussairaaloiden rakentaminen käynnistyi jo 1950-luvulla, mutta suurin osa keskussairaaloista aloitti toimintansa 1960-luvulla. Uusien keskussairaaloiden rakentaminen ei lisännyt pelkästään sairaansijojen määrää, vaan myös koulutetun hoitohenkilöstön tarvetta. Vuonna 1965 voimaan astunut työaikalain muutos lyhensi viikoittaista työaikaa ja lisäsi osaltaan hoitohenkilöstön tarvetta. Ylihoitajien tehtävänä oli ohjata ja valvoa sairaanhoitoa sekä huolehtia sairaanhoito-osaston toimintavalmiudesta ja toiminnan jatkuvuudesta.
Keskussairaaloiden ylihoitajien yhteiset neuvottelupäivät olivat yksi tärkeä kanava etsiä yhteisiä toimintatapoja ja uusia toimintamalleja muuttuvissa olosuhteissa. 1960-luvun neuvottelupäivien keskeisiksi aiheiksi nousivat työaikakysymykset ja siihen liittyvä toiminnan rationalisoiminen. Hoitohenkilöstön tehtävien uudelleen jako heidän koulutustaan vastaavaksi oli yksi merkittäviä uudistuksia, joilla työajan lyhennys mahdollistettiin. Neuvottelupäivillä pohdittiin myös eri ammattiryhmien koulutuksen riittävyyttä, opiskelijoiden asemaa sekä niitä toimenpiteitä, joiden avulla sairaanhoitajien aikaa voitaisiin vapauttaa enemmän potilaiden hoitoon. Osastonhoitajien asema lähiesimiehinä, heidän tehtävänsä ja työnjohdolliset taidot olivat myös neuvottelupäivien keskeisiä aiheita. Kaikki aiheet muodostivat selkeän päämäärän, jonka perimmäisenä tavoitteena oli hoitotyön ydin potilaan hyvä hoito.
Avainsanat: hoitotyön historiantutkimus, keskussairaaloiden ylihoitajat, yhteistyö
Tämän tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä olivat keskussairaaloiden johtosäännöt, ylihoitajien valtakunnallisten neuvottelupäivien pöytäkirjat ja muistiot sekä päivillä pidettyjen esitysten ja alustusten jäljennökset vuosilta 1962-1969. Lisäksi lähteinä käytettiin hoitotyön historiaa käsittelevää kirjallisuutta, keskussairaaloiden historiikkeja, muita historiaan liittyviä teoksia ja muuta kirjallisuutta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineistoa käsiteltiin historiallisen tutkimusmenetelmän keinoin käyttämällä sisällön analyysia.
Maamme keskussairaaloiden rakentaminen käynnistyi jo 1950-luvulla, mutta suurin osa keskussairaaloista aloitti toimintansa 1960-luvulla. Uusien keskussairaaloiden rakentaminen ei lisännyt pelkästään sairaansijojen määrää, vaan myös koulutetun hoitohenkilöstön tarvetta. Vuonna 1965 voimaan astunut työaikalain muutos lyhensi viikoittaista työaikaa ja lisäsi osaltaan hoitohenkilöstön tarvetta. Ylihoitajien tehtävänä oli ohjata ja valvoa sairaanhoitoa sekä huolehtia sairaanhoito-osaston toimintavalmiudesta ja toiminnan jatkuvuudesta.
Keskussairaaloiden ylihoitajien yhteiset neuvottelupäivät olivat yksi tärkeä kanava etsiä yhteisiä toimintatapoja ja uusia toimintamalleja muuttuvissa olosuhteissa. 1960-luvun neuvottelupäivien keskeisiksi aiheiksi nousivat työaikakysymykset ja siihen liittyvä toiminnan rationalisoiminen. Hoitohenkilöstön tehtävien uudelleen jako heidän koulutustaan vastaavaksi oli yksi merkittäviä uudistuksia, joilla työajan lyhennys mahdollistettiin. Neuvottelupäivillä pohdittiin myös eri ammattiryhmien koulutuksen riittävyyttä, opiskelijoiden asemaa sekä niitä toimenpiteitä, joiden avulla sairaanhoitajien aikaa voitaisiin vapauttaa enemmän potilaiden hoitoon. Osastonhoitajien asema lähiesimiehinä, heidän tehtävänsä ja työnjohdolliset taidot olivat myös neuvottelupäivien keskeisiä aiheita. Kaikki aiheet muodostivat selkeän päämäärän, jonka perimmäisenä tavoitteena oli hoitotyön ydin potilaan hyvä hoito.
Avainsanat: hoitotyön historiantutkimus, keskussairaaloiden ylihoitajat, yhteistyö