Iloista mieltä, vertaistukea, tietoa palveluista : etnografinen kuvaus omaishoitajien Täyskymppi-kuntoremonttikurssista

Abstract

Tutkimuksemme on etnografinen kuvaus Tampereen Seudun Omaishoitajat -yhdistyksen järjestämästä ja yhdessä eri tahojen kanssa organisoidusta Täyskymppi-projektista (v.2002-2004) ja sen ensimmäisestä kurssista (17.9-19.11.2002). Kurssille osallistui 16 omaishoitajaa, joista miehiä oli kolme ja naisia 13. Suurin osa oli iäkkäitä puolisohoitajia, yksi oli kehitysvammaisen aikuisen lapsensa hoitaja, kaksi oli äitiensä hoitajia, joista toisella oli myös eno hoidettavanaan. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvata ja analysoida yhdistyksen järjestämän kuntoremonttiprojektin alkuvaiheita ja ensimmäistä kurssia. Kurssin osalta selvitimme sitoutuivatko omaishoitajat kurssiin, vastasiko se heidän tarpeisiinsa, saivatko he jonkin keinon jaksamiseensa, toteutuivatko kurssin tavoitteet ja toimiko kurssi vertaistukiryhmänä. Tutkimuskohteemme valottamisessa käytimme useammanlaisia tietolähteitä kuten kirjallisia dokumentteja, havainnointia ja keskusteluja. Tutkimuksemme varsinainen kenttätyö tehtiin kurssin kymmenellä tapaamiskerralla. Havainnoimme kurssille osallistuneita 16 omaishoitajaa ja toimintaa kurssilla. Tutkimuksemme mukaan kuntoremonttikurssi oli tarpeellinen, sillä omaishoitajat saivat kurssilta iloista mieltä, motivaatiota liikunnan harrastamisen suhteen ja tietoa tukipalveluista. Ryhmä toimi vertaistukiryhmänä. Kursseja suunniteltaessa kannattaa huomioida ryhmän koko, vertaistuen käyttö, selkeät ohjeet ja riittävä aika tehtävien teolle. Omaishoitajille olisi turvattava säännöllinen lepo ja loma. Toiminnallisten palveluiden lisäksi he tarvitsevat tiedollista tukea, tunnetukea ja vertaistukea. Omaishoitajat kaipaavat pienen pieniä asioita, joista he saavat iloa ja joiden järjestäminen ei ole kallista. Projektiyhteistyö ja muu yhteistoiminta eri sektorien välillä sekä saman sektorin sisällä on tärkeää, jotta toiminnalla tavoitettaisiin apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä.