Korkeakouluopiskelun koettu vaativuus ja hallinnan ristiriidat WWW-kysely Tampereen yliopiston opiskelijoiden uupumisesta ja psykososiaalisista hallintamahdollisuuksista
RIPATTI, MILJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RIPATTI, MILJA
2003
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-12-03Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 2 2 TYÖELÄMÄN MUUTOS JA KORKEAKOULUOPISKELU 6 2.1 TYÖELÄMÄN JA OPISKELUN LAADUN TUTKIMINEN 8 2.2 TYÖN SISÄLLÖN MUUTOS JA OSAAMISVAATIMUSTEN KASVU 12 2.3 KORKEAKOULUOPISKELUN JA TIETOTYÖN VERRANNOLLISUUS? 15 2.4 OPISKELU TYÖNÄ JA RISKINÄ UUPUMINEN 18 Korkeakouluopiskelun moninaisuus 22 Uupumiseen liittyviä tekijöitä 26 2.5 PSYKOSOSIAALISTEN VOIMAVAROJEN HALLINTA 31 Selviytymiskeinot hallinnan osana 35 2.6 KORKEAKOULUOPISKELU TERVEYDEN JA TIETOTYÖN TUOTTAVUUDEN NÄKÖKULMASTA 38 3 TUTKIMUSONGELMA JA TUTKIMUKSEN RAKENNE 40 4 AINEISTO JA TUTKIMUKSEN MENETELMÄT 42 4.1 WWW-KYSELY 44 4.2 KYSELYLOMAKE JA KYSYMYSTEN OPERATIONALISOINTI 46 4.3 TUTKIMUSKOHDE JA AINEISTONKERUU 50 4.4 TULOSTEN ANALYSOINTI 52 4.5 TUTKIMUKSEN RELIABILITEETTI JA VALIDITEETTI 57 5 TULOKSET 62 5.1 YLIOPISTO-OPISKELIJAT TUTKIMUSKOHTEENA 63 5.2 OPISKELIJOIDEN UUPUMINEN 67 Stressaantuneisuus 68 Uupuneisuus 70 Missä tilanteissa uupumista esiintyy? 73 Mistä syistä uupumista arvellaan opiskelussa esiintyvän? 75 5.3 OPISKELUN HALLINNAN YHTEYS UUPUMISEEN 80 5.4 YHTEENVETO TAMPEREEN YLIOPISTON OPISKELIJOIDEN UUPUMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVISTA TEKIJÖISTÄ JA OPISKELUN HALLINNAN YHTEYDESTÄ UUPUMISEEN 86 6 POHDINTAA 92 6.1 TAMPEREEN YLIOPISTON OPISKELIJOIDEN UUPUMISEEN YHTEYDESSÄ OLEVIA TEKIJÖITÄ 92 6.2 MITEN OPISKELUN HALLINTA ON YHTEYDESSÄ TAMPEREEN YLIOPISTON OPISKELIJOIDEN UUPUMISEEN? 96 6.3 PSYKOSOSIAALISTEN VOIMAVAROJEN HALLINNAN JA OPISKELUN VAATIMUSTEN HUOMIOINTI KORKEAKOULUOPISKELUSSA 99 LÄHTEET 104 LIITTEET 114 LIITE 1. Loppuunpalamisen osatekijät ja vaiheet (Pöyhönen 1987, 270) 114 LIITE 2. Sähköpostilistoille lähetetty kyselyn osallistumisviesti 115 LIITE 3. Tutkimuslomake 116 LIITE 4. Käytetyt summamuuttujat 122 LIITE 5. Coping-asteikoiden kuvaus (Lazarus & Folkman 1988, 8) 123 LIITE 6. Eri coping-asteikoiden valitut väitteet 124 LIITE 7. Käytetyt sähköpostilistat 125 LIITE 8. Korrelaatiomatriiseja 126 LIITE 9. Hajontakuvioita 132 LIITE 10. Muita taulukoita 134 LIITE 11. Taulukko- ja kuvioluettelo 138
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen yliopiston opiskelijoiden uupumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ja miten opiskelun hallinta on yhteydessä uupumiseen. Tarkastelussa keskitytään siihen, missä määrin, missä tilanteissa ja miksi uupumista opiskelussa esiintyy. Lisäksi kiinnostuksen kohteena ovat opiskelun hallintamahdollisuudet, käytetyt selviytymiskeinot ja selviytymisen tavat. Tutkimus tehtiin sen vuoksi, että opiskelijoiden uupumista ei ole tutkittu laisinkaan. Samalla tavoin korkeakouluopiskelijoiden opinto-olosuhteisiin on kiinnitetty vähän huomiota.
Teoreettisessa viitekehyksessä uupuminen nähdään kehittyvän huonoksi koetun stressin kautta uupumukseksi. Lisäksi korkeakouluopiskelu rinnastetaan tietotyöhön, koska opiskelun luonne muistuttaa hyvin paljon tietotyötä. Tässä tutkielmassa on keskeistä terveyden ja tietotyön tuottavuuden samanaikainen tarkastelu. Aineisto hankittiin Tampereen yliopiston opiskelijoilta WWW-kyselyn avulla ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Tulokset analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. Tutkimuksen tulokset perustuvat 254 opiskelijan vapaaehtoisiin vastauksiin.
Stressin tuntemusta esiintyi vähän, kun taas uupumuksen oireita ilmeni muutaman kerran kuukaudessa. Stressin määrä arvioitiin suuremmaksi kuin uupumuksen määrä. Uupuminen liittyi naisiin ja parisuhde näytti suojaavan uupumiselta. Opintovuosi ja ikä olivat yhteydessä uupumiseen, mutta niiden yhteys ei ollut selkeä. Työssäkäynti alensi miehillä opiskelumotivaatiota ja naisilla se lisäsi henkistä väsymystä. Palautteen saamisen riittämättömyys, opintojen vähäinen mielenkiinto, vähäiseksi koettu sosiaalinen tuki ja päätöksentekoon osallistumattomuus olivat yhteydessä uupumiseen. Selviytymiskeinoväitteet eivät olleet systemaattisesti yhteydessä toisiinsa. Uupumuksessa käytettiin määrällisesti useampaa selviytymiskeinoa kuin stressaantumisessa mutta uupumusta vähentäviä selviytymiskeinoja löytyi vähemmän kuin stressaantumiseen. Stressistä ja uupumuksesta selviytymisessä käytettiin osaksi samoja keinoja. Yllättävintä oli ettei sosiaalista tukea haettu uupumukseen niin kuin stressiin. Rentoutuminen, itsehoito ja liikunnan harrastaminen vähensivät uupumista.
Tämän tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia. Uupuminen on todellinen riskitekijä korkeakouluopiskelussa mutta se ei ole sitä kaikille. Tutkimus osoittaa, että korkeakouluopiskelussa on niin suojaavia kuin altistavia tekijöitä. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tarvitaan jatkotutkimusta uupumisen laajuuden selvittämiseksi ja opiskelijoiden opinto-olosuhteiden kehittämiseksi.
Asiasanat: Korkeakouluopiskelijat, stressi, uupumus, psykososiaaliset hallintamahdollisuudet, selviytymiskeinot, WWW-kysely
Teoreettisessa viitekehyksessä uupuminen nähdään kehittyvän huonoksi koetun stressin kautta uupumukseksi. Lisäksi korkeakouluopiskelu rinnastetaan tietotyöhön, koska opiskelun luonne muistuttaa hyvin paljon tietotyötä. Tässä tutkielmassa on keskeistä terveyden ja tietotyön tuottavuuden samanaikainen tarkastelu. Aineisto hankittiin Tampereen yliopiston opiskelijoilta WWW-kyselyn avulla ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Tulokset analysoitiin tilastollisten menetelmien avulla. Tutkimuksen tulokset perustuvat 254 opiskelijan vapaaehtoisiin vastauksiin.
Stressin tuntemusta esiintyi vähän, kun taas uupumuksen oireita ilmeni muutaman kerran kuukaudessa. Stressin määrä arvioitiin suuremmaksi kuin uupumuksen määrä. Uupuminen liittyi naisiin ja parisuhde näytti suojaavan uupumiselta. Opintovuosi ja ikä olivat yhteydessä uupumiseen, mutta niiden yhteys ei ollut selkeä. Työssäkäynti alensi miehillä opiskelumotivaatiota ja naisilla se lisäsi henkistä väsymystä. Palautteen saamisen riittämättömyys, opintojen vähäinen mielenkiinto, vähäiseksi koettu sosiaalinen tuki ja päätöksentekoon osallistumattomuus olivat yhteydessä uupumiseen. Selviytymiskeinoväitteet eivät olleet systemaattisesti yhteydessä toisiinsa. Uupumuksessa käytettiin määrällisesti useampaa selviytymiskeinoa kuin stressaantumisessa mutta uupumusta vähentäviä selviytymiskeinoja löytyi vähemmän kuin stressaantumiseen. Stressistä ja uupumuksesta selviytymisessä käytettiin osaksi samoja keinoja. Yllättävintä oli ettei sosiaalista tukea haettu uupumukseen niin kuin stressiin. Rentoutuminen, itsehoito ja liikunnan harrastaminen vähensivät uupumista.
Tämän tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia. Uupuminen on todellinen riskitekijä korkeakouluopiskelussa mutta se ei ole sitä kaikille. Tutkimus osoittaa, että korkeakouluopiskelussa on niin suojaavia kuin altistavia tekijöitä. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että tarvitaan jatkotutkimusta uupumisen laajuuden selvittämiseksi ja opiskelijoiden opinto-olosuhteiden kehittämiseksi.
Asiasanat: Korkeakouluopiskelijat, stressi, uupumus, psykososiaaliset hallintamahdollisuudet, selviytymiskeinot, WWW-kysely