Sosiaalityöntekijän viha. Tutkimus sosiaalityön tunnenormeista sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta.

Abstract

Olen kiinnostunut tunteiden esiintymisestä ja esittämisestä sosiaalisessa kontekstissa. Käsittelen tutkielmassani sosiaalityöntekijöiden tunnetyötä ja jäljitän erityisesti vihan tunteen ilmaisemiseen liittyviä normeja. Tavoitteenani on tehdä tunnetyötä ja negatiivisena pidettyä vihan tunnetta näkyvämmäksi ja vaikuttaa omalta osaltani sosiaalityötä ympäröivän hiljaisuuden kulttuurin murtamiseen.

Tutkimukseni on laadullinen. Aineistona minulla on ollut kaksi aktiivisen haastattelun menetelmällä tehtyä ryhmähaastattelua, joista toinen kolmelle sairaalan sosiaalityöntekijälle ja toinen neljälle sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijälle. Olen analysoinut haastatteluissa esiintyvää tunnekielen käyttöä yhdistelemällä diskurssianalyyttistä ja narratiivista tutkimusotetta. Olen etsinyt kielen käytöstä erilaisia merkityssysteemejä (=diskursseja) eli olen tarkastellut, miten vihasta puhutaan ja miksi ja mitä seurauksia puheella on. Tutkimuksessani keskeisiä käsitteitä ovat tunnenormit, ammatillisuus ja vihapuhe sosiaalityössä, jotka viittaavat sosiaalisen konstruktionismin tapaan nähdä tunteet sosiaalisesta näkökulmasta. Tällöin niillä voidaan ajatella olevan jokin tarkoitus ja seuraus.

Haastatteluryhmien diskurssien käyttö oli hyvin vaihtelevaa. Keskeisimmiksi muodostuivat ammatillisuus- ja inhimillisyysdiskurssi sekä psykologinen, realistinen ja kriittinen diskurssi. Eri diskurssien kautta tuotettiin sama sosiaalityötä ohjaava periaate: on annettava hyvää palvelua. Tämä piti sisällään ammatillisen työskentelyotteen korostamisen, mitä kuvastaa parhaiten asiakkaan kunnioittamisen vaatimus. Tunnetyötä ohjaavina osin vastakkaisinakin normeina esiintyivät toistuvasti toisaalta tunnekontrollin ja toisaalta empaattisuuden vaatimukset. Vihan tunteen hillitseminen esitettiin usein itsestäänselvyytenä, mikä kertoo normatiivisen periaatteen voimakkuudesta. Auttajalta odotettavaa empaattisuutta pidettiin usein yhtälailla itsestäänselvyytenä. Empaattisuus vaatii tunteiden näyttämistä, joten vihan tunteen näyttäminen asiakkaan puolesta katsottiin työntekijälle sopivaksi.

Voimakkaan tunnekontrollin takaa löytyi kuitenkin tilanteita, joissa työntekijät olivat tunteneet vihaa ja näyttäneetkin sen. Tällaisia olivat esimerkiksi oman yksityisyyden puolustaminen, rajojen asettaminen asiakkaille ja vaatimusten esittäminen. Vihan purkaminen kollegoiden kanssa katsottiin myös sallituksi vaikka joskus työpaikan sisäiset järjestykset saattoivat estää negatiivisen tunteen näyttämisen. Vihan tunne näyttää edelleen olevan niin tiukasti normitettu, että sen esittäminen aiheuttaa haastattelupuheessakin puolustelua. Vihan tunteen tarkastelu toimintana antaa kuitenkin uutta näkökulmaa tunnetyön tutkimiseen. Tämä on tärkeää, koska pidemmällä tähtäimellä se saattaa vaikuttaa myös tunnenormien muuttumiseen.