Ymmärtäminen ja kieli Martin Heideggerin filosofiassa.

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee saksalaisfilosofi Martin Heideggerin käsityksiä ymmärtämisestä ja kielestä. Heideggeria voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä viime vuosisadan mannermaisen filosofian edustajista. Heideggerin peruskysymys koskee olemista ja tähän olemiseen liittyvää ymmärtämistä. Heideggerin vaikutus on ollut erityisen voimakas hermeneutiikan traditioon, ja Heideggerin voidaankin nähdä edustavan tietynlaista käännekohtaa hermeneutiikan traditiossa. Kyseinen käänne liittyy monessa mielessä nimenomaan Heideggerin käsityksiin ymmärtämisestä ja kielestä. Heidegger palauttaa sekä ymmärtämisen että kielen kiinteästi ihmisen olemassaoloon. Näin Heideggerin voidaan nähdä problematisoivan sekä ajatuksen ymmärtämisestä metodina että ajatuksen kielestä ihmisen käyttämänä välineenä.

Heideggerin filosofian keskeisin kysymys koskee olemista. Tämä olemiskysymys esiintyy eri painotuksin ja eri näkökulmista tarkasteltuina läpi koko Heideggerin laajan tuotannon. Heideggerin mukaan elämme aina jo olemisymmärryksessä ja tämän vuoksi kysymys olemisen mielestä on filosofian traditiossa päässyt hautautumaan. Heideggerilla onkin filosofiassaan jatkuva pyrkimys aiemman tradition uudelleen tulkintaan sekä eräänlaiseen länsimaisen tradition ylittämiseen. Tässä pyrkimyksessään Heidegger palaa usein esimerkiksi esisokraattisen tradition ja runollisen filosofian pariin.

Heideggerin ajattelun seurauksena on syntynyt uudenlainen filosofinen hermeneutiikka, jonka keskeisimpiä edustajia ovat Hans-Georg Gadamer ja Paul Ricoeur. Gadamer on omaksunut Heideggerin ajattelun ja perinnön kurinalaisemmin, kun taas Ricoeurin filosofinen hermeneutiikka perustuu olennaisella tavalla myös Heideggerin ajatteluun kohdistettuun kritiikkiin.

Avainsanat: Heidegger, hermeneutiikka, ymmärtäminen, kieli, Dasein, maailmassaoleminen, käsilläoleminen, esilläoleminen.