Rantojen Helsinki. Merenranta-alueiden tilallinen tarkastelu niiden avoimuuden ja monimuotoisuuden kautta.
RANTALA, KIMMO (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
RANTALA, KIMMO
2003
Sosiologia - Sociology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-20Tiivistelmä
Tutkielma etsii vastauksia kysymyksiin, miten avoimuus ja monimuotoisuus toteutuvat merenrantatilassa, mitä merenranta-alueet merkitsevät kaupunkilaisille ja millä eri tavoin he orientoituvat merenrantatilaan. Lisäksi se pyrkii hahmottamaan merenranta-alueiden keskeisiä kaupunkirakenteellisia ulottuvuuksia. Tutkielma jakaa sekä kaupunkisosiologian että yleisen kaupunkitutkimuksen (urban studies) kiinnostuksen kohteita.
Tutkielma tarkastelee merenranta-alueita monitasoisesti. Teoreettinen viitekehys perustuu post-strukturalistiseen kaupunkitilaa ja kaupungin monimuotoisuutta käsittelevään teoreettiseen kirjallisuuteen. Kaupunkitilan ja rakenteen tilallisten suhteiden ymmärtämisessä käytetään erityisesti Sharon Zukinin, Jane Jacobsin ja Jan Gehlin ajatuksia. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu sekä havainnoinnista että teemahaastatteluista. Havaintoaineiston perusteella pyritään muodostamaan käsitteellinen kehikko Helsingin merenranta-alueista ja hahmottamaan keskeisiä kaupunkirakenteellisia ulottuvuuksia. Teemahaastatteluaineisto auttaa ymmärtämään kaupunkilaisten merenranta-alueille antamia merkityksiä ja heidän orientoitumistaan merenrantatilaan.
Merenrantatyyppien luokittelun perusteella voidaan todeta merenranta-alueilla avoimuuden ja monimuotoisuuden toteutuvan melko hyvin. Empiirinen aineisto osoittaa kuitenkin, että kansainvälisten tutkimusten osoittamat havainnot kaupunkitilan yksityistymisestä eivät ole täysin vieraita Helsingissä. Visuaaliset strategiat, joilla estetisoidaan kaupunkiympäristöä rajoittavat kaupunkitilan avoimuutta ja vaikuttavat kaupunkilaisten merenranta-alueiden käyttömahdollisuuksiin. Uusien merenranta-alueilla sijaitsevien asuin- ja toimistoalueiden vaarana on myös kaupunkirakenteen funktionaalinen eriytyminen. Eriytynyt kaupunkirakenne synnyttää tilaa, jossa ei ole ajoittain lainkaan inhimillistä valvontaa.
Kaupunkilaisille merenranta-alueet merkitsevät erityisesti luontoa rakennetun kaupunkiympäristön reunalla. Merenranta-alueet ovat myös rauhoittumisen paikkoja, joten merenranta-alueiden kehittämiseen suhtaudutaan varauksella. Empiirisen aineiston avulla muodostetun käsitteellisen käyttäjätypologian avulla voidaan täsmentää kaupunkilaisten orientoitumista merenrantatilaan.
Tutkielma osoittaa, että uusien teollisuuden käytöstä vapautuvien merenranta-alueiden suunnittelussa tulee huomioida kaupunkitilan avoimuus, kaupunkirakenteen monimuotoisuus sekä kaupunkilaisten merkityksenannot. Antamalla suunnittelussa liian vahva asema tietylle visiolle ei luoda oikeudenmukaista kaupunkia. Tällä hetkellä Helsingin merenranta-alueet ovat ainakin vielä monipuoliset.
Tutkielma tarkastelee merenranta-alueita monitasoisesti. Teoreettinen viitekehys perustuu post-strukturalistiseen kaupunkitilaa ja kaupungin monimuotoisuutta käsittelevään teoreettiseen kirjallisuuteen. Kaupunkitilan ja rakenteen tilallisten suhteiden ymmärtämisessä käytetään erityisesti Sharon Zukinin, Jane Jacobsin ja Jan Gehlin ajatuksia. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu sekä havainnoinnista että teemahaastatteluista. Havaintoaineiston perusteella pyritään muodostamaan käsitteellinen kehikko Helsingin merenranta-alueista ja hahmottamaan keskeisiä kaupunkirakenteellisia ulottuvuuksia. Teemahaastatteluaineisto auttaa ymmärtämään kaupunkilaisten merenranta-alueille antamia merkityksiä ja heidän orientoitumistaan merenrantatilaan.
Merenrantatyyppien luokittelun perusteella voidaan todeta merenranta-alueilla avoimuuden ja monimuotoisuuden toteutuvan melko hyvin. Empiirinen aineisto osoittaa kuitenkin, että kansainvälisten tutkimusten osoittamat havainnot kaupunkitilan yksityistymisestä eivät ole täysin vieraita Helsingissä. Visuaaliset strategiat, joilla estetisoidaan kaupunkiympäristöä rajoittavat kaupunkitilan avoimuutta ja vaikuttavat kaupunkilaisten merenranta-alueiden käyttömahdollisuuksiin. Uusien merenranta-alueilla sijaitsevien asuin- ja toimistoalueiden vaarana on myös kaupunkirakenteen funktionaalinen eriytyminen. Eriytynyt kaupunkirakenne synnyttää tilaa, jossa ei ole ajoittain lainkaan inhimillistä valvontaa.
Kaupunkilaisille merenranta-alueet merkitsevät erityisesti luontoa rakennetun kaupunkiympäristön reunalla. Merenranta-alueet ovat myös rauhoittumisen paikkoja, joten merenranta-alueiden kehittämiseen suhtaudutaan varauksella. Empiirisen aineiston avulla muodostetun käsitteellisen käyttäjätypologian avulla voidaan täsmentää kaupunkilaisten orientoitumista merenrantatilaan.
Tutkielma osoittaa, että uusien teollisuuden käytöstä vapautuvien merenranta-alueiden suunnittelussa tulee huomioida kaupunkitilan avoimuus, kaupunkirakenteen monimuotoisuus sekä kaupunkilaisten merkityksenannot. Antamalla suunnittelussa liian vahva asema tietylle visiolle ei luoda oikeudenmukaista kaupunkia. Tällä hetkellä Helsingin merenranta-alueet ovat ainakin vielä monipuoliset.