Kyllin huono äidiksi? Avioton äitiys naisliikkeiden kiistakysymyksenä 1890-luvulta 1910-luvulle.
LEMPIÄINEN, RIIKA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LEMPIÄINEN, RIIKA
2003
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-11Sisällysluettelo
1. MUOTOUTUVA NAISKANSALAISUUS 1.1. Ristiriitoja 1.2. Uusi naisidentiteetti 1.3. Työläisnainen 1.4. Naisliikkeet ja avioton äitiys 2. ILMIÖSTÄ ONGELMAKSI 2.1. Avioton äitiys ja yhteiskunnallinen murros 2.2. Turvattomat lapset 2.3. Siveettömyyden kasvu 2.4. Yhteiskunnalliset epäkohdat 3. SIVEELLISYYS 3.1. Kunnon kansalaisuuden mitta 3.2. Langennut nainen? 3.3. Työläisnaisen kunnia 3.4. Ehkäisy, abortti, lapsenmurha 4. ÄITIYS 4.1. Nainen on aina äiti 4.2. Oikeus vai etuoikeus 4.3. Kasvatuksen voima 4.4. Paikalliset työväenyhdistykset 4.5. Nainen, valta ja vastuu 4.6. Miesten silmin 5. TAVOITTEENA YHTEISKUNTAKELPOISUUS 5.1. Köyhäinapua vai kasvatusta 5.2. Sosiaalistava perhe 5.3. Laitos 6. LIENTYVÄ KIISTA 7. NAINEN KOTONA JA YHTEISKUNNASSA LÄHTEET 94 LIITE 1
Tiivistelmä
Pro gradu -työssä tarkastellaan aviottomasta äitiydestä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa käytyä julkista keskustelua, erityisesti naisliikkeiden osuutta tässä keskustelussa sekä keskustelun merkitystä naisliikkeiden toiminnalle ja suhteille toisiinsa. Tutkimuksessa selvitetään sitä, minkä vuoksi naisliikkeet kiinnostuivat aviottomasta äitiydestä ja miksi asia sai niin keskeisen sijan niiden toiminnassa? Miten naisliikkeet määrittelivät oikeanlaisen äitiyden ja naiseuden, millä tavoin aviottomat äidit poikkesivat tästä ihanteesta ja mitä seurauksia tästä poikkeavuudesta katsottiin olevan yksilölle ja yhteiskunnalle sekä miten yhteiskunnan tulisi puuttua aviottomaan äitiyteen? Pääasiallisena lähdeaineistona ovat olleet valtiopäivien pöytä- ja asiakirjat vuosilta 1897-1914 sekä tutkimuskohteena olevien naisliikkeiden Naisasialiitto Unionin, Suomen Naisyhdistyksen sekä Työläisnaisten liiton julkaisemat lehdet, Nutid, Koti ja yhteiskunta lehti ja Työläisnainen vuosilta 1906-1908. Lisäksi on käytetty naisliikkeiden vuosikertomuksia, kokouspöytäkirjoja ja arkistoaineistoa.
Aviotonta äitiyttä ja siihen liittyviä ongelmia käsiteltiin naisliikkeissä 1800-luvun lopulta lähtien ja ensimmäinen aviottomien lasten asemaan kohdistunut lainsäädännöllinen muutosyritys tehtiin vuonna 1897. Asiasta keskusteltiin naisliikkeiden piirissä 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, mutta varsinaisesti vasta eduskuntauudistus ja sosiaalidemokraattisten naisten tekemä ehdotus turvakotien perustamisesta aviottomille äideille ja heidän lapsilleen toivat tämän keskustelun julkisuuteen. Aviottomasta äitiydestä käyty keskustelu aktivoitui pitkälti siksi, että vuosisadan vaihteessa naisen yhteiskunnallinen asema oli murroksessa. Keskusteltaessa aviottoman äitiyden ongelmista ja niiden ratkaisemisesta naisliikkeet pääsivät konkreettisten esimerkkien kautta kiinni niihin keskustelukysymyksiin, joiden kautta naiseutta ja naiskansalaisuutta vuosisadan vaihteessa rakennettiin. Näitä kysymyksiä olivat erityisesti perhe- ja äitiysihanteen muotoutuminen, yhteiskunnallisen työnjaon sukupuolittuminen sekä siveellisyyskysymys.
Aviottomasta äitiydestä käydyssä keskustelussa korostui siveellisyys ja sille annettu sisältö. Siveellisyyttä käytettiin kunnon kansalaisuuden, täyden ja oikeanlaisen ihmisyyden mittana. Suomalaisen puolueen naiset pitivät aviotonta raskautta merkkinä naisen kyvyttömyydestä vastata äitiyden haasteeseen. Äitiyden katsottiin vaativan ehdotonta siveellisyyttä, itsekuria ja kärsivällisyyttä. Nämä ominaisuudet olivat välttämättömiä äidin tärkeimmissä tehtävissä, lasten kasvattamisessa ja perheensä siveellisyyden takaajana. Suomalaisen puoleen naiset vaativatkin, että aviottomia äitejä oli kasvatettava, jotta he voisivat toimia kasvattajina omille lapsilleen. Keinona tähän he ehdottivat ensisijaisesti työtä, sekä avioton isä että äiti oli ohjattava ottamaan vastuu lapsestaan. Vastuun uskottiin kasvattavan ja ohjaavan aviottomia vanhempia ymmärtämään velvollisuutensa lastaan ja yhteiskuntaa kohtaan. Osa Suomalaisen puoleen naisista piti aviottomien äitien luonnetta ja siveellisyyttä niin heikkoina, että he katsoivat, että äiti ja lapsi oli lapsen kasvatuksen turvaamiseksi paras erottaa toisistaan.
Työläisnaiset puolestaan korostivat äidin ja lapsen yhteenkuuluvaisuutta. Aviotonkin äiti oli ensisijaisesti äiti ja yhteiskunnan tuli tukea häntä tässä tehtävässä. Työläisnaiset katsoivat, että aviottomat äidit eivät olleet langenneet niinkään siveettömyyttään kuin tietämättömyyttään. Työläisten kehnot elinolot veivät heiltä mahdollisuuden kunnolliseen perhe-elämään ja lastenkasvatukseen, joten työläistytöt jäivät vaille tietoa ja ymmärrystä siveellisyydestä ja sen merkityksestä itselleen. Työläisnaiset uskoivat jo vastuun lapsesta ohjaavan luonnostaan aviottomia äitejä hyvään äitiyteen ja kasvatuksella voitaisiin korjata myös äitien tiedolliset ja taidolliset puutteet. Jotta tuoreet äidit voisivat keskittyä äitiyteensä, tarvitsivat he kasvatuksen ohella myös aineellista apua. Työläisnaiset saivat aviottomasta äitiydestä keskusteltaessa jonkin verran tukea ajatuksilleen nuorsuomalaisilta naisilta.
Työläisnaiset ehdottivat turvakoteja ratkaisuksi aviottomien äitien ongelmiin, koska he pitivät niitä toimivana ratkaisuna. Tämä siksi, että niissä taloudellinen ja kasvatuksellinen apu voitiin yhdistää. Suomalaisen puolueen naiset taas pitivät laitoksia persoonattomina ja tehottomina ja katsoivat äitien ja lasten sijoittamisen perheisiin olevan parempi ratkaisu. Puolueen naisia huolestutti myös se, että turvakotianomus oli työläisnaisten tekemä, vahingollisina pidettyjen sosialististen aatteiden pelättiin leviävän mahdollisesti perustettaviin turvakoteihin. Erityisesti Suomalaisen puolueen naisia närkästytti ajatus aviottomien äitien elatuksesta yhteiskunnan varoin, tällainen etuoikeus oli heidän mukaansa omiaan hävittämään aviottomien äitien aloitteellisuuden ja itsellisyyden sekä herättämään kateutta asiansa kunniallisesti hoitaneissa kansalaisissa.
Aviotonta äitiyttä ja siihen liittyviä ongelmia käsiteltiin naisliikkeissä 1800-luvun lopulta lähtien ja ensimmäinen aviottomien lasten asemaan kohdistunut lainsäädännöllinen muutosyritys tehtiin vuonna 1897. Asiasta keskusteltiin naisliikkeiden piirissä 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, mutta varsinaisesti vasta eduskuntauudistus ja sosiaalidemokraattisten naisten tekemä ehdotus turvakotien perustamisesta aviottomille äideille ja heidän lapsilleen toivat tämän keskustelun julkisuuteen. Aviottomasta äitiydestä käyty keskustelu aktivoitui pitkälti siksi, että vuosisadan vaihteessa naisen yhteiskunnallinen asema oli murroksessa. Keskusteltaessa aviottoman äitiyden ongelmista ja niiden ratkaisemisesta naisliikkeet pääsivät konkreettisten esimerkkien kautta kiinni niihin keskustelukysymyksiin, joiden kautta naiseutta ja naiskansalaisuutta vuosisadan vaihteessa rakennettiin. Näitä kysymyksiä olivat erityisesti perhe- ja äitiysihanteen muotoutuminen, yhteiskunnallisen työnjaon sukupuolittuminen sekä siveellisyyskysymys.
Aviottomasta äitiydestä käydyssä keskustelussa korostui siveellisyys ja sille annettu sisältö. Siveellisyyttä käytettiin kunnon kansalaisuuden, täyden ja oikeanlaisen ihmisyyden mittana. Suomalaisen puolueen naiset pitivät aviotonta raskautta merkkinä naisen kyvyttömyydestä vastata äitiyden haasteeseen. Äitiyden katsottiin vaativan ehdotonta siveellisyyttä, itsekuria ja kärsivällisyyttä. Nämä ominaisuudet olivat välttämättömiä äidin tärkeimmissä tehtävissä, lasten kasvattamisessa ja perheensä siveellisyyden takaajana. Suomalaisen puoleen naiset vaativatkin, että aviottomia äitejä oli kasvatettava, jotta he voisivat toimia kasvattajina omille lapsilleen. Keinona tähän he ehdottivat ensisijaisesti työtä, sekä avioton isä että äiti oli ohjattava ottamaan vastuu lapsestaan. Vastuun uskottiin kasvattavan ja ohjaavan aviottomia vanhempia ymmärtämään velvollisuutensa lastaan ja yhteiskuntaa kohtaan. Osa Suomalaisen puoleen naisista piti aviottomien äitien luonnetta ja siveellisyyttä niin heikkoina, että he katsoivat, että äiti ja lapsi oli lapsen kasvatuksen turvaamiseksi paras erottaa toisistaan.
Työläisnaiset puolestaan korostivat äidin ja lapsen yhteenkuuluvaisuutta. Aviotonkin äiti oli ensisijaisesti äiti ja yhteiskunnan tuli tukea häntä tässä tehtävässä. Työläisnaiset katsoivat, että aviottomat äidit eivät olleet langenneet niinkään siveettömyyttään kuin tietämättömyyttään. Työläisten kehnot elinolot veivät heiltä mahdollisuuden kunnolliseen perhe-elämään ja lastenkasvatukseen, joten työläistytöt jäivät vaille tietoa ja ymmärrystä siveellisyydestä ja sen merkityksestä itselleen. Työläisnaiset uskoivat jo vastuun lapsesta ohjaavan luonnostaan aviottomia äitejä hyvään äitiyteen ja kasvatuksella voitaisiin korjata myös äitien tiedolliset ja taidolliset puutteet. Jotta tuoreet äidit voisivat keskittyä äitiyteensä, tarvitsivat he kasvatuksen ohella myös aineellista apua. Työläisnaiset saivat aviottomasta äitiydestä keskusteltaessa jonkin verran tukea ajatuksilleen nuorsuomalaisilta naisilta.
Työläisnaiset ehdottivat turvakoteja ratkaisuksi aviottomien äitien ongelmiin, koska he pitivät niitä toimivana ratkaisuna. Tämä siksi, että niissä taloudellinen ja kasvatuksellinen apu voitiin yhdistää. Suomalaisen puolueen naiset taas pitivät laitoksia persoonattomina ja tehottomina ja katsoivat äitien ja lasten sijoittamisen perheisiin olevan parempi ratkaisu. Puolueen naisia huolestutti myös se, että turvakotianomus oli työläisnaisten tekemä, vahingollisina pidettyjen sosialististen aatteiden pelättiin leviävän mahdollisesti perustettaviin turvakoteihin. Erityisesti Suomalaisen puolueen naisia närkästytti ajatus aviottomien äitien elatuksesta yhteiskunnan varoin, tällainen etuoikeus oli heidän mukaansa omiaan hävittämään aviottomien äitien aloitteellisuuden ja itsellisyyden sekä herättämään kateutta asiansa kunniallisesti hoitaneissa kansalaisissa.