Kansalaiset mediapommia purkamassa. Verkkolehden keskustelupalsta journalistisen julkisuuden kriitikkona ja täydentäjänä.
PIETIKÄINEN, TERHI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIETIKÄINEN, TERHI
2003
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-07Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 5 1.1 Erään keskustelun dramaattinen synty 6 1.2 Yhteisen julkisuuden ihanne 7 1.3 Keskustelupalstat ja journalismi 9 1.4 Kysymyksenasettelu 13 2. ARKINEN MEDIATODELLISUUTEMME 16 2.1 Paha ja hyvä mediatapaus 16 2.2 Lukijan ääni ja Myyrmannin pommi 19 3. JULKISUUS, JOURNALISMI JA NETTIKESKUSTELUT 22 3.1 Habermasin julkinen tila 23 3.2 Journalismi julkisen keskustelun esittäjänä 26 3.2.1 Journalismissa on vikaa… 26 3.2.2 … Mutta sitä tarvitaan edelleen 27 3.3 Journalismi kansalaisten keskustelun herättäjänä 29 3.3.1 Tekstien monitulkintaisuudesta käytännön keskusteluun 29 3.3.2Verkkoviestintä julkisena keskusteluna 31 3.4 Nettikeskustelut ja julkisen tilan diskursiivisuus 34 3.4.1 Todellisuus kielenkäytössä 34 3.4.2 Tutkimusmetodini 36 4. MISTÄ JA MITEN TÄYTYY KESKUSTELLA? 39 4.1 ”Mitä tehdään?” Yksityinen ja julkinen kysymys 39 4.1.1 Keskustelun arvoinen aihe? 39 4.1.2 Yksityinen ja julkinen pommiongelma 40 4.2 Vapaa vuoropuhelu ristiriitojen näyttämönä 44 4.2.1Konsensuksen kaipuu ja mahdottomuus 44 4.2.2 Keskustelun rönsyilyt ja näkökulmien vuorovaikutus 47 4.3 Käsitteet, stereotypiat ja keskustelun kaavat 50 4.4 Julkisen ongelman diskurssit 54 5. JOURNALISMIN KÄYTÄNNÖT VALOKEILASSA 57 5.1 Miten kansalaiset arvioivat journalismia? 57 5.2 Uutisten tulkinta ja medialukutaito 60 5.3 Tilannetaju ja etiikka 62 5.4 Faktat ja mielikuvat 66 5.5 Maailmankuvan rakentaja 67 5.5.1 Journalismin maailma on väkivallan maailma 67 5.5.2 Journalismi tekee julkkiksia 69 5.5.3 Journalismi kytkee käsitteitä 70 5.5.4 Läheisyyden ja kaukaisuuden kriteerit 73 5.6 Mediakritiikki ja palstan vuorovaikutus 74 6. MAALLIKOT, ASIANTUNTIJAT JA PÄÄTTÄJÄT 77 6.1. Maallikkouden ja asiantuntijuuden määritelmät 77 6.2 Maalaisjärki ja syvällinen ymmärrys vastaan utopiat 80 6.3 Julkisuuden hallinta: Itälä, Lipponen ja ”halveksittava” rikos 83 6.4 Kansalaiset asiantuntijoina ja totuuden janoajina 88 6.5 Killuminatit sirpalejulkisuuden syynissä 92 6.6 Vastakkainasettelusta synteesiin: kokemuksen ääni 95 6.6.1 Järki ja tunteet 95 6.6.2 ”Hullut kemistit” julkisuudessa 100 7. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 103 7.1 Onko verkkolehden keskustelu erityistä? 103 7.2 Mistä ihmiset haluavat keskustella? 105 7.3 Journalismin kriitikot 107 7.4 Tiedon ja kokemuksen synteesi? 109 7.5 Verkkojournalismi ja ”pysähtyminen” 112 7.6 Jatkokysymyksiä herää 113 LÄHTEET
Tiivistelmä
Hyvän journalismin ajatellaan paitsi esittävän yhteiskunnassa käytävää keskustelua, myös herättävän keskustelua. Verkkoteknologian ansiosta tiedotusvälineet ovat antaneet lukijoilleen mahdollisuuden keskusteluun omalla reviirillään, verkkojulkaisussa. Keskustelupalstojen olemassaolo kertoo tiedotusvälineiden pyrkimyksestä omaksua internet-viestinnän piirteitä ja toisaalta ideasta, jonka mukaan valtamedian tehtäviin kuuluu tiedonvälityksen ohessa tilan antaminen toimittamattomalle vuoropuhelulle.
Tutkielma käsittelee verkkokeskusteluja siitä näkökulmasta, millaista merkitystä kansalaisten vuoropuhelulla voisi olla journalistiselle julkisuudelle, ja toisaalta, millaisia vaikeuksia julkisen keskustelun ideaalin toteuttamisessa on. Keskeisiä käsitteitä ovat julkinen tila Habermasin julkisuusteoriasta sen eri tahoilta esitettyyn kritiikkiin sekä mediatodellisuus ja mediatapaus.
Empiirisen, laadullisen analyysin kohteena on viisipäiväinen, reilun tuhannen viestin mittainen keskustelu, jonka aiheena on eräs suomalainen mediatapaus, lokakuussa 2002 sattunut vantaalaisen ostoskeskuksen pommiräjäytys. Aineisto on poimittu Ilta-Sanomien Lukijan ääni -foorumilta. Tarkastelutapa on diskurssianalyyttinen lähiluku.
Keskustelussa tuotiin monella tapaa esiin julkisen keskustelun problematiikkaa: yksityisen ja julkisen ongelman määrittelyjä, julkisuudessa käytettyjen käsitteiden seurauksia ja mediajulkisuuden luonnetta. Tuomalla julkiseen keskusteluun arkikokemuksen osallistujat pyrkivät suhteellistamaan mediatapauksen ympärille nousseita kohuja. Spontaani ajatustenvaihto näytti ja osittain myös kyseenalaisti mediatapaus-julkisuuden raadolliset piirteet: stereotypioiden ja kaavoittuneiden käsitysten leviämisen.
Parhaimmillaan vapaamuotoinen keskustelu journalismin yhteydessä voisi toimia paitsi mielipiteenvaihtona uutisaiheista, myös mediajulkisuuden kriitikin kanavana sekä uusien näkökulmien ja teemojen esiin tuojana. Jotta keskustelupalstan ylläpito antaisi journalismille erityistä lisäarvoa, tiedotusvälineiden olisi otettava aktiivisempi rooli keskustelujen pohjustajana, vuorovaikutuksen kehittäjänä ja kansalaisten näkemysten nostajana laajempaan julkisuuteen.
Tutkielma käsittelee verkkokeskusteluja siitä näkökulmasta, millaista merkitystä kansalaisten vuoropuhelulla voisi olla journalistiselle julkisuudelle, ja toisaalta, millaisia vaikeuksia julkisen keskustelun ideaalin toteuttamisessa on. Keskeisiä käsitteitä ovat julkinen tila Habermasin julkisuusteoriasta sen eri tahoilta esitettyyn kritiikkiin sekä mediatodellisuus ja mediatapaus.
Empiirisen, laadullisen analyysin kohteena on viisipäiväinen, reilun tuhannen viestin mittainen keskustelu, jonka aiheena on eräs suomalainen mediatapaus, lokakuussa 2002 sattunut vantaalaisen ostoskeskuksen pommiräjäytys. Aineisto on poimittu Ilta-Sanomien Lukijan ääni -foorumilta. Tarkastelutapa on diskurssianalyyttinen lähiluku.
Keskustelussa tuotiin monella tapaa esiin julkisen keskustelun problematiikkaa: yksityisen ja julkisen ongelman määrittelyjä, julkisuudessa käytettyjen käsitteiden seurauksia ja mediajulkisuuden luonnetta. Tuomalla julkiseen keskusteluun arkikokemuksen osallistujat pyrkivät suhteellistamaan mediatapauksen ympärille nousseita kohuja. Spontaani ajatustenvaihto näytti ja osittain myös kyseenalaisti mediatapaus-julkisuuden raadolliset piirteet: stereotypioiden ja kaavoittuneiden käsitysten leviämisen.
Parhaimmillaan vapaamuotoinen keskustelu journalismin yhteydessä voisi toimia paitsi mielipiteenvaihtona uutisaiheista, myös mediajulkisuuden kriitikin kanavana sekä uusien näkökulmien ja teemojen esiin tuojana. Jotta keskustelupalstan ylläpito antaisi journalismille erityistä lisäarvoa, tiedotusvälineiden olisi otettava aktiivisempi rooli keskustelujen pohjustajana, vuorovaikutuksen kehittäjänä ja kansalaisten näkemysten nostajana laajempaan julkisuuteen.