Tutkimussopimus viranomaisen tehtävän hoitamisessa.

Abstract

Valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen solmimia tutkimussopimuksia koskevassa oikeusdogmaattisessa tutkielmassa tarkastellaan hyvän hallinnon viranomaisen sopimusmenettelylle asettamia vaatimuksia. Viranomaisten tekemien hallintosopimusten kohteena on yleisesti julkisten palvelujen ja hallinnollisen sääntelyn toteuttaminen. Tutkimussopimus ei kuulu julkisen vallankäytön ydinalueeseen, vaan sitä voidaan luonnehtia välineenä viranomaiselle annetun tehtävän hoitamisessa. Tutkimussopimus voi olla hallinto-oikeudellinen suhde tutkimuksen kohteesta riippuen, mutta myös yksityisoikeudellinen sopimussuhde. Useimmiten siinä on piirteitä molemmista. Tutkimussopimus käsitetään tässä työssä kokonaisuutena, johon kuuluu viranomaisen päätös sopimuksen solmimisesta, varsinainen sopimusoikeustoimi, tutkimustyön aikana tapahtuvat hallinnolliset vaiheet sekä tutkimustulosten julkaiseminen.

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on tuoda esiin merkityksellisimmät hyvän hallinnon osatekijät, jotka viranomaisen on otettava etukäteen huomioon solmiessaan tutkimussopimuksen. Hyvän hallinnon takeet on perustuslain 21.2 §:ssä käytetty käsite, johon sisältyy ripeä ja asianmukainen käsittely, käsittelyn julkisuus, kuulemisoikeus, päätöksen perusteleminen ja oikeusturvan saatavuus. Hyvään hallintoon kuuluvat myös muun muassa hallinnon palveluperiaate, virkatoiminnan puolueettomuus ja asian käsittelyn objektiivisuus, jota varmistavat esteellisyyssäännökset. Julkisyhteisöjen toiminnassa on myös merkityksellinen julkisuusperiaate, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada halutessaan tietoa julkisesta vallankäytöstä ja viranomaisten muusta toiminnasta. Hyvän hallinnon turvaavia säännöksiä on hallintomenettelylaissa ja virkamieslaissa, mutta myös monissa ympäristönsuojeluun tähtäävissä säännöksissä on hyvän hallinnon vaatimukset otettu huomioon. Hallintomenettelylain korvaa 1.1.2004 voimaan tuleva hallintolaki.

Julkisuusperiaatetta konkretisoi julkisuuslaki, jota sovelletaan viranomaisissa. Siinä on useita salassapitosäännöksiä, jotka koskevat tutkimussopimusta tai sen osia. Julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät yksityisten toimeksiantajien kanssa tehtävät tutkimussopimukset. Rajatapauksia ovat luonnokset ja muistiinpanot, sillä ne tulevat vasta valmistuttuaan julkisiksi. Julkisuuslain mukaisia suojattavia intressejä ovat tutkimussopimuksissa opinnäytetyön ja tieteellisen tutkielman suunnitelmat sekä liike- ja ammattisalaisuudet. Tutkimuksen tekeminen voi edellyttää henkilötietojen käsittelyä, ja tutkimustiedot voivat muodostaa henkilörekisterin. Tällöin viranomaisen on otettava huomioon myös henkilötietolain säännökset. Tutkimussopimuksessa tulee sopia kuka on henkilötietolain tarkoittama tutkimuksen toteuttaja eli rekisterinpitäjä.

Julkisuus ja päätöksenteosta tiedottaminen ovat edellytyksiä myös tutkielmassa käsitellylle hyvän hallinnon kriteerille, vaikutusmahdollisuuksien varaamiselle. Vaikuttaminen on jokaiselle kuuluva perustuslaillinen oikeus nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Tutkimussopimuksella voi olla laajempia vaikutuksia myös muihin kuin sopimusosapuoliin. Tällaisesta on käytetty esimerkkinä metsäpuilla tehtävää geenikoetta. Sopimusmenettelylle ominainen kahden kauppa -luonne ja laajavaikutteinen tutkimus eivät aina ole helposti yhteen sovitettavissa. Silti sopimusmenettelyn käyttö ei saa merkitä avoimuusperiaatteen kiertämistä.

Viranomaisyhteistyössä on kyse viranomaisten välisistä suhteista, eikä perinteisestä yksityisen ja julkisen tahon välisestä suhteesta. Viranomaisyhteistyö on otettu hallintolakiin yhtenä hyvän hallinnon säännöksenä. Tutkielmassa yhteistyötä tarkastellaan Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen lojaliteettivelvoitteen ja sitä konkretisoivan tehokkuusperiaatteen näkökulmasta sekä tulosohjausjärjestelmän kautta. Tulosohjausmenettelyn merkitys tutkimusyhteistyöhön kannustavana tekijänä on merkittävä, mutta oikeudellisesti väljä, koska tulosohjaukselta puuttuu laintasoinen velvoittavuus.