Harmonisoitu tuoteturvallisuussääntely ja kuluttajansuoja.
KARLIN, ANNE (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KARLIN, ANNE
2003
Julkisoikeus - Public Law
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-11-07Tiivistelmä
Sääntelyn yhdenmukaistaminen on yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista yhä laajenevaa sisämarkkina-aluetta kehitettäessä. Tuotteiden vapaata liikkuvuutta rajoittaviin tekijöihin on puututtu harmonisoimalla kansallisia säännöksiä esimerkiksi minimidirektiivien avulla. Tällainen interventio tukee perinteisiä kuluttajansuojan tavoitteita hyvin, koska se mahdollistaa joustavuuden ja kansallisten erityispiirteiden huomioonottamisen. Toisaalta se voi myös vaarantaa syvemmän yhdentymiskehityksen, koska samansisältöisestä sääntelystä huolimatta lopputulokset eri jäsenmaissa voivat vaihdella. Kehitys riippuukin pitkälti kansallisten viranomaisten toimista sääntelyn soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.
Koska integraatiokehityksen ensisijainen päämäärä on yhteismarkkinoiden toimivuus, myös harmonisoidun tuoteturvallisuussääntelyn päämäärät eroavat merkittävästi siitä, mihin kansallisesti esimerkiksi Suomessa on totuttu. Sen sijaan että sääntelyllä suojattaisiin heikompaa osapuolta, kuluttajaa, eurooppalaisella sääntelyllä pyritään edistämään markkinoiden yhdentymistä ja parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä. Hyvin toimivat markkinat laajempine tuotevalikoimineen ja kilpailukykyisempine hintoineen ovat kuitenkin myös kuluttajan etu. Tämän myötä kuluttajansuojan tavoitteet liittyvät läheisesti myös kilpailupolitiikkaan.
Tässä tutkimuksessa arvioidaan keskitettyä, harmonisoitua tuoteturvallisuussääntelyä ja sen vaikutusta kuluttajansuojaan Suomen ja Euroopan tasolla. Tutkimuksen lähtökohtana on yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi (2001/95/EY), jota arvioidaan erityisesti oikeudellisesta ja taloustieteellisestä näkökulmasta. Myös poliittisia argumentteja nostetaan esiin. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin harmonisoidulla sääntelyllä pyritään? Suojaako harmonisoitu sääntely kuluttajaa? Onko tuoteturvallisuussääntelyn harmonisointi toivottavaa? Tutkimusmenetelmä on pitkälti oikeusdogmaattinen, vaikka näkökulma vaihteleekin tutkimuksen eri osissa.
Massatuotannon lisääntyminen ja markkinoiden nopea kehittyminen vaativat myös sääntelyn sopeuttamista muuttuviin olosuhteisiin. Uudella direktiivillä on edellytykset onnistua harmonisointitavoitteessaan hyvin. Lisäksi se tarjoaa uusia keinoja reagoida nopeasti ylikansallisiin tuoteturvallisuusongelmiin ja parantaa kuluttajansuojaa paitsi suoraan myös välillisesti edistäessään taloudellista tehokkuutta.
Koska integraatiokehityksen ensisijainen päämäärä on yhteismarkkinoiden toimivuus, myös harmonisoidun tuoteturvallisuussääntelyn päämäärät eroavat merkittävästi siitä, mihin kansallisesti esimerkiksi Suomessa on totuttu. Sen sijaan että sääntelyllä suojattaisiin heikompaa osapuolta, kuluttajaa, eurooppalaisella sääntelyllä pyritään edistämään markkinoiden yhdentymistä ja parantamaan yritysten toimintaedellytyksiä. Hyvin toimivat markkinat laajempine tuotevalikoimineen ja kilpailukykyisempine hintoineen ovat kuitenkin myös kuluttajan etu. Tämän myötä kuluttajansuojan tavoitteet liittyvät läheisesti myös kilpailupolitiikkaan.
Tässä tutkimuksessa arvioidaan keskitettyä, harmonisoitua tuoteturvallisuussääntelyä ja sen vaikutusta kuluttajansuojaan Suomen ja Euroopan tasolla. Tutkimuksen lähtökohtana on yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi (2001/95/EY), jota arvioidaan erityisesti oikeudellisesta ja taloustieteellisestä näkökulmasta. Myös poliittisia argumentteja nostetaan esiin. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin harmonisoidulla sääntelyllä pyritään? Suojaako harmonisoitu sääntely kuluttajaa? Onko tuoteturvallisuussääntelyn harmonisointi toivottavaa? Tutkimusmenetelmä on pitkälti oikeusdogmaattinen, vaikka näkökulma vaihteleekin tutkimuksen eri osissa.
Massatuotannon lisääntyminen ja markkinoiden nopea kehittyminen vaativat myös sääntelyn sopeuttamista muuttuviin olosuhteisiin. Uudella direktiivillä on edellytykset onnistua harmonisointitavoitteessaan hyvin. Lisäksi se tarjoaa uusia keinoja reagoida nopeasti ylikansallisiin tuoteturvallisuusongelmiin ja parantaa kuluttajansuojaa paitsi suoraan myös välillisesti edistäessään taloudellista tehokkuutta.