Kukahan ymmärtäisi Nyytiä? Laadullinen tutkimus ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välisestä vuorovaikutuksesta.
MÄKINEN, JAANA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄKINEN, JAANA
2003
Hallintotiede - Administrative Science
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-27Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. PERUSVALINNAT 3 2.1. Tutkimuksen päätehtävä 3 2.2. Tutkimuksen tavoite 5 2.3. Tutkimuksen näkökulma 7 3. TEOREETTINEN VIITEKEHYS 10 3.1. Keskeiset käsitteet 10 3.2. Poliittis-hallinnollinen järjestelmä 11 3.2.1 Valtioiden eri hallitusmuodot 13 3.3. Ministeriö poliittisena instituutiona 15 3.3.1 Ministeriörakenne 15 3.3.2 Ministeriö ja päätöksentekovalta 18 3.4. Kansalaisjärjestöt poliittisin toimijoina 20 3.5. Järjestöjen aktuaaliset toimintakentät 23 3.5.1 Korporatiivinen toimintakenttä 23 3.5.2 Pluralistinen toimintakenttä 24 3.6. Kansalaisjärjestöjen perusedellytykset 26 3.7. Saavutukset 29 3.7.1 Päätöksentekoprosessi 29 3.7.2 Päätöksentekoprosessin tuloksellisuus 30 3.8. Ministeriön ja kansalaisjärjestön väliset aktuaaliset vuorovaikutusareenat 35 3.8.1 Epäsuorat vuorovaikutusareenat 36 3.8.2 Suora vuorovaikutusareena 36 3.8.3 Potentiaalinen yhteistoiminnallinen vuorovaikutusareena 37 4. TUTKIMUSAINEISTO 37 4.1. Tutkimuksen kohde 37 4.2. Aineiston keruu ja käsittely 37 5. ANALYYSI 37 5.1. Kansalaisjärjestöjen osallistumisen ja vaikuttamisen kysyntä 37 5.2. Vuorovaikutuksen laajuus 37 5.2.1 Yhteydenpidon määrä 37 5.2.2 Yhteydenpidon suunta 37 5.3. Yhteistyön laajuuteen vaikuttavat tekijät 37 5.4. Ministeriön ja kansalaisjärjestöjen väliset kommunikaatiokanavat 37 5.5. Kansalaisjärjestöjen vaikuttaminen ja päätöksentekoprosessi 37 5.5.1 Kansalaisjärjestöjen vaikuttamisen hyväksyttävyys 37 5.5.2 Kansalaisjärjestöjen osallistumisen ajankohta 37 5.5.3 Kansalaisjärjestöjen vaikutus päätöksentekoprosessiin 37 5.6. Toimintaympäristöön ja kansalaisjärjestöjen osallistumiseen liittyvät rajoitteet 37 6. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 37 LÄHTEET 37 LIITE
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välinen vuorovaikutus. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia yhteistyömuotoja ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä on olemassa sekä millä tavoin ja missä määrin kansalaisjärjestöt voivat vaikuttaa ministeriössä tapahtuvaan asioiden valmistelu- ja päätöksentekoprosessiin. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, mitkä tekijät edistävät järjestöjen mahdollisuuksia vaikuttaa ministeriössä tehtäviin ratkaisuihin. Aihe liittyy valtionhallinnon Kuule kansalaista -hankkeeseen, jonka tavoitteena on lähi tulevaisuudessa kehittää kullekin ministeriölle kansalaisjärjestöstrategiat tukemaan ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen välistä yhteistyötä.
Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan keskeisiä käsitteitä. Keskeiset pääkäsitteet ovat poliittis-hallinnollinen järjestelmä, ministeriö poliittisena instituutiona, kansalaisjärjestöt poliittisina toimijoina, kansalaisjärjestöjen erilaiset toimintakentät, kansalaisjärjestöjen perusedellytykset, hallinnollinen päätöksentekoprosessi ja saavutukset sekä ministeriön ja kansalaisjärjestöjen väliset vuorovaikutusareenat.
Tutkielman metodinen ote on luonteeltaan kuvaileva ja kartoittava eli eksploratiivinen. Tutkimukseni strategisena lähestymistapana on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimuskohteena on ulkoasianministeriö. Tutkimuksessa käytetty empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastattelulomake sisälsi kahdeksan puolistrukturoitua avointa kysymystä, jotka jaettiin viiteen aihepiiriin. Lomakkeen lopussa oli lisäksi tilaa vastaajien omille yhteistyötä koskeville kommenteille.
Saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ministeriön ja kansalaisjärjestökentän välillä ei ole olemassa mitään vakiintunutta tapaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyön laajuus, useus ja vuorovaikutteisuus riippuvat lähinnä toimintasektorista ja käsiteltävästä aihealueesta osapuolten välillä. Politiikkaa tehdään nykyään ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä paljolti tiedon ja tiedon tuotannon kautta, joka on erityinen haaste osapuolten välisen vuorovaikutuksen kehittämiselle. Ministeriössä arvostetaan kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta ja pitkäaikaista yhteistyösuhdetta. Yhä enemmän asioista ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä sovitaan epävirallisissa verkostoissa.
Ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä keskeistä on avoimen hallintokulttuurin arvojen vahvistaminen. Avoimen hallintokulttuurin piirteisiin kuuluvat muun muassa tiedon jakaminen, kokemusten ja näkemysten vaihtaminen sekä ymmärryksen edistäminen ja yhdessä tekeminen.
Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan keskeisiä käsitteitä. Keskeiset pääkäsitteet ovat poliittis-hallinnollinen järjestelmä, ministeriö poliittisena instituutiona, kansalaisjärjestöt poliittisina toimijoina, kansalaisjärjestöjen erilaiset toimintakentät, kansalaisjärjestöjen perusedellytykset, hallinnollinen päätöksentekoprosessi ja saavutukset sekä ministeriön ja kansalaisjärjestöjen väliset vuorovaikutusareenat.
Tutkielman metodinen ote on luonteeltaan kuvaileva ja kartoittava eli eksploratiivinen. Tutkimukseni strategisena lähestymistapana on kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimuskohteena on ulkoasianministeriö. Tutkimuksessa käytetty empiirinen aineisto on kerätty teemahaastattelulla. Haastattelulomake sisälsi kahdeksan puolistrukturoitua avointa kysymystä, jotka jaettiin viiteen aihepiiriin. Lomakkeen lopussa oli lisäksi tilaa vastaajien omille yhteistyötä koskeville kommenteille.
Saatujen tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että ministeriön ja kansalaisjärjestökentän välillä ei ole olemassa mitään vakiintunutta tapaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyön laajuus, useus ja vuorovaikutteisuus riippuvat lähinnä toimintasektorista ja käsiteltävästä aihealueesta osapuolten välillä. Politiikkaa tehdään nykyään ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä paljolti tiedon ja tiedon tuotannon kautta, joka on erityinen haaste osapuolten välisen vuorovaikutuksen kehittämiselle. Ministeriössä arvostetaan kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta ja pitkäaikaista yhteistyösuhdetta. Yhä enemmän asioista ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä sovitaan epävirallisissa verkostoissa.
Ministeriön ja kansalaisjärjestöjen välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä keskeistä on avoimen hallintokulttuurin arvojen vahvistaminen. Avoimen hallintokulttuurin piirteisiin kuuluvat muun muassa tiedon jakaminen, kokemusten ja näkemysten vaihtaminen sekä ymmärryksen edistäminen ja yhdessä tekeminen.