Ranska itse suurena vai suuren varjossa? Tutkimus Ranskan ulkopolitiikan gaullistisesta jatkuvuudesta 11.9.2001 terrori-iskujen jälkeisenä aikana.
KURIKKALA, MARIA (2003)
2003
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12353
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12353
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 2 1.1. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTA 2 1.2. TUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS 13 2.1. ULKOPOLITIIKAN TUTKIMUS 13 2.1.1. IDEOLOGINEN JA ANALYYTTINEN LÄHESTYMISTAPA ULKOPOLITIIKKAAN 17 2.1.2. SYNDROOMAT ULKOPOLITIIKAN SELITTÄJINÄ 20 2.2. RANSKAN ULKOPOLITIIKAN HYVYYDEN TAI HUONOUDEN ARVIOINNISTA 22 2.2.1. SUURVALTADILEMMAN HOITOKEINOT 22 2.2.2. KAKSI- JA YKSINAPAISEN MAAILMANJÄRJESTELMÄN HANKALUUDET RANSKALLE 25 3. TUTKIMUKSEN METODI 28 3.1. YMMÄRTÄVÄ TUTKIMUS 28 3.2. AINEISTO 31 4. RANSKAN ULKOPOLITIIKAN GAULLISTINEN PERINNE: EI YHDYSVALLOILLE 34 4.1. CHARLES DE GAULLE JA TOISEN MAAILMANSODAN SYNDROOMAT 34 4.1.1. JALTAN KATASTROFI 36 4.1.2. NELJÄS TASAVALTA - YHDYSVALTOJEN HEIKKO SATELLIITTI 38 4.2. DE GAULLEN UUSI ULKOPOLITIIKKA 43 4.2.1. KANSALLISEN ITSENÄISYYDEN POLITIIKKA - ITSENÄINEN PUOLUSTUS 46 4.2.2. KANSAINVÄLISEN YHTEISTYÖN KOROSTAMINEN JA SUHTEIDEN LUOMINEN ITÄÄN 49 5. DE GAULLEN PERILLISET 51 5.1. GAULLISTIT 51 5.1.1. GEORGES POMPIDOU - RANSKALAIS-AMERIKKALAISESTA LIENNYTYKSESTÄ SUHTEIDEN UUDELLEEN HUONONEMISEEN 51 5.1.2. VALÉRY GISCARD D'ESTAING - KAIKKIEN KAVERI 54 5.2. POIS KYLMÄSTÄ SODASTA - KOHABITAATION AJAT 58 5.2.1. FRANOIS MITTERRAND -VASEMMISTON NOUSU 59 5.2.2. JACQUES CHIRAC - PALUU GAULLISMIIN? 64 6. RANSKAN ULKOPOLITIIKKA 11.9.2001 JÄLKEEN GAULLISTISEN HISTORIAN NÄKÖKULMASTA 68 6.1. KRITIIKKI YHDYSVALTOJA KOHTAAN 68 6.1.1.NATON VIIDES ARTIKLA, SOTILAALLISEN TUEN LUPAUS YHDYSVALLOILLE? 69 6.1.2. ILMAN PYYNTÖÄ SOTAAN MUKAAN? 75 6.2. MONINAPAISEN MAAILMAN PUOLESTA 80 6.2.1. MULTINATIONALISMI VS. UNILATERALISMI 81 6.2.2. RANSKAN ROOLI MAAILMASSA - KOLMANNEN MAAILMAN ÄÄNITORVI? 85 7. LOPPUPÄÄTELMÄT 91 LÄHDELUETTELO 99 LIITTEET 106
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa esitellään Roy C. Macridisin luoma ulkopolitiikan tutkimuksen teoria, jonka mukaan valtion historian ja kokemusten muovaamat mallit ohjaavat ja vaikuttavata ulkopolitiikkaan. Tutkimuksen kohteena on Ranskan ulkopolitiikka 11.9.2001 jälkeisenä aikana, Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, jolloin Ranska tuki Yhdysvaltoja terrorismin vastaisessa taistelussa.
Tutkimusongelma liittyy Ranskan ulkopolitiikan jatkuvuuteen, de Gaullesta alkaneeseen linjaan, joka on painottanut Ranskan suurvaltiutta ja näkynyt käytännössä kilpailuna ja epäluulona Yhdysvaltoja kohtaan. Tutkimuskysymys kuuluukin: muodostaako 11.9.2001. jälkeinen ajanjakso poikkeuksen Ranskan omaa suuruutta ja merkittävyyttä sekä eriytymistä Yhdysvaltoihin korostavassa ulkopoliittisessa linjassa? Antoiko perinteisesti kriittinen Ranska todellakin Yhdysvaltojen toimille Afganistanissa vankkumattoman tukensa ilman mitään vaatimuksia? Hypoteesina on oletus, että huolimatta Ranskan suhteellisesta näkymättömyydesta ja päälle päin varauksettomasta tuesta Yhdysvalloille, sen vanha kriittisyyteen ja eriytymiseen nojaava ja omaa suurvaltiutta edistävä ulkopoliittinen linja säilyy silti.
Metodina tutkimuksen hypoteesien testaamiselle toimii laadullinen sisällönanalyysi, joka on luettavissa ymmärtävän metodologian piiriin. Aineistona tutkimukselle toimivat Ranskan presidentti Jacques Chiracin, entisen pääministeri Lionel Jospinin ja entisen ulkoministeri Hubert Védrinen 11.9.2001 jälkeen antamat lausunnot., joita tarkastellaan gaullismin periaatteiden 'valossa'. Sen vuoksi ennen analyysiä tutustutaan Ranskan ulkopolitiikan historiaan toisen maailman sodan jälkeisestä ajasta nykypäivään ja todetaan, että Ranskan ulkopolitiikan linjaan on kuulunut de Gaullesta saakka kriittinen suhtautuminen Yhdysvaltojen politiikkaan ja asemaan maailmassa, sekä Ranskan oman merkityksen voimakas korostaminen muun muassa kaksinapaisuuden kyseenalaistamisen ja multilateralismin painottamisen kautta.
Laadullinen sisällönanalyysi osoitti, ettei Ranskan Yhdysvalloille antama tuki ollut täysin kritiikitöntä. Huolimatta poliittisesta tuestaan, Ranska säilytti ehtona omalle sotilaalliselle osallistumisellensa pääsemisen mukaan operaatioiden suunnitteluun ja niiden tavoitteiden laadintaan. Vaikka Yhdysvaltojen sotilasoperaatiota ja toimintaa terrorismin vastaisessa sodassa ei suoraan kritisoitukaan, ei Yhdysvaltojen unilateralismiin taipuvainen ulkopolitiikka säästynyt arvostelulta. Ranska pyrki myös profiloitumaan tapahtumien aikana suurvaltana sekä kolmannen maailman ymmärtäjänä ja puolestapuhujana historiallisen roolinsa mukaisesti. Historialliset mallit näkyvät siis yhä voimakkaina Ranskan ulkopolitiikassa ja toimivat sen selittäjinä. Maailma on muuttunut suuresti de Gaullen ajoista. Tutkimuksen mukaan Ranskan ulkopolitiikka sen sijaan on pysynyt sangen muuttumattomana samana ajanjaksona. Samat ulkopolitiikan mallit siis voivat toimia erilaisina aikoina. Vai onko Ranskan ulkopolitiikan johto jäänyt sokeaksi muutoksille ja noudattaa malleja, jotka eivät päde enää?
Tutkimusongelma liittyy Ranskan ulkopolitiikan jatkuvuuteen, de Gaullesta alkaneeseen linjaan, joka on painottanut Ranskan suurvaltiutta ja näkynyt käytännössä kilpailuna ja epäluulona Yhdysvaltoja kohtaan. Tutkimuskysymys kuuluukin: muodostaako 11.9.2001. jälkeinen ajanjakso poikkeuksen Ranskan omaa suuruutta ja merkittävyyttä sekä eriytymistä Yhdysvaltoihin korostavassa ulkopoliittisessa linjassa? Antoiko perinteisesti kriittinen Ranska todellakin Yhdysvaltojen toimille Afganistanissa vankkumattoman tukensa ilman mitään vaatimuksia? Hypoteesina on oletus, että huolimatta Ranskan suhteellisesta näkymättömyydesta ja päälle päin varauksettomasta tuesta Yhdysvalloille, sen vanha kriittisyyteen ja eriytymiseen nojaava ja omaa suurvaltiutta edistävä ulkopoliittinen linja säilyy silti.
Metodina tutkimuksen hypoteesien testaamiselle toimii laadullinen sisällönanalyysi, joka on luettavissa ymmärtävän metodologian piiriin. Aineistona tutkimukselle toimivat Ranskan presidentti Jacques Chiracin, entisen pääministeri Lionel Jospinin ja entisen ulkoministeri Hubert Védrinen 11.9.2001 jälkeen antamat lausunnot., joita tarkastellaan gaullismin periaatteiden 'valossa'. Sen vuoksi ennen analyysiä tutustutaan Ranskan ulkopolitiikan historiaan toisen maailman sodan jälkeisestä ajasta nykypäivään ja todetaan, että Ranskan ulkopolitiikan linjaan on kuulunut de Gaullesta saakka kriittinen suhtautuminen Yhdysvaltojen politiikkaan ja asemaan maailmassa, sekä Ranskan oman merkityksen voimakas korostaminen muun muassa kaksinapaisuuden kyseenalaistamisen ja multilateralismin painottamisen kautta.
Laadullinen sisällönanalyysi osoitti, ettei Ranskan Yhdysvalloille antama tuki ollut täysin kritiikitöntä. Huolimatta poliittisesta tuestaan, Ranska säilytti ehtona omalle sotilaalliselle osallistumisellensa pääsemisen mukaan operaatioiden suunnitteluun ja niiden tavoitteiden laadintaan. Vaikka Yhdysvaltojen sotilasoperaatiota ja toimintaa terrorismin vastaisessa sodassa ei suoraan kritisoitukaan, ei Yhdysvaltojen unilateralismiin taipuvainen ulkopolitiikka säästynyt arvostelulta. Ranska pyrki myös profiloitumaan tapahtumien aikana suurvaltana sekä kolmannen maailman ymmärtäjänä ja puolestapuhujana historiallisen roolinsa mukaisesti. Historialliset mallit näkyvät siis yhä voimakkaina Ranskan ulkopolitiikassa ja toimivat sen selittäjinä. Maailma on muuttunut suuresti de Gaullen ajoista. Tutkimuksen mukaan Ranskan ulkopolitiikka sen sijaan on pysynyt sangen muuttumattomana samana ajanjaksona. Samat ulkopolitiikan mallit siis voivat toimia erilaisina aikoina. Vai onko Ranskan ulkopolitiikan johto jäänyt sokeaksi muutoksille ja noudattaa malleja, jotka eivät päde enää?