”Kaikki tämä on tapahtunut” Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 -romaanin monologiksi dramatisoinnin prosessit
PANTZAR, JONNI (2003)
2003
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12337
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12337
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee dramatisointia prosessina, joka koostuu dramatisoijan valinnoista. Valinnat alkavat dramatisoinnin kohteen valinnasta ja jatkuvat viimeisiin sanamuotojen hiomisiin ja taukojen paikkoihin asti. Tavallisesti dramatisointiprosessin kuvaukset keskittyvät ainoastaan ”oikeisiin” valintoihin, niihin, joiden vaikutukset näkyvät lopullisessa dramatisoinnissa. Ne tavat tai menetelmät, joiden avulla oikeisiin valintoihin on päädytty, jäävät usein hämärän peittoon. Tämä työ esittelee myös tekijän vääriä valintoja. Samalla ne tavat, joilla lopullisiin valintoihin on päädytty, tulevat näkyvämmiksi. Toisaalta tämä työ yrittää osoittaa, että virheet ovat monesti tärkeitä välietappeja matkalla kohti lopullisia valintoja.
Tämä tutkielma rakentuu A. J. Greimasin ja Kari Salosaaren semiotiikan viitekehykseen. Semiotiikkaa ei kuitenkaan käytetä dramatisoinnin metodina, vaan eräänlaisena turvaverkkona, jonka tarkoituksena on tunnistaa tehdyt virheelliset valinnat. Greimasin myyttinen aktanttimalli ja narratiivinen kaavio yhdessä semioottisen neliön kanssa toimivat välineinä, joiden avulla dramatisoija voi arvioida tekemiensä valintojen vaikutusta lopullisen dramatisoinnin rakenteen ja tematiikan kannalta.
Tämän tutkielman kohteena on Kurt Vonnegutin vuonna 1969 julkaistu romaani Teurastamo 5, eli Lasten ristiretki, joka dramatisoidaan monologiksi.
Asiasanat: dramaturgia, dramatisointi, strukturalismi, semiotiikka, monologi
Kohdehenkilö: Vonnegut
Tämä tutkielma rakentuu A. J. Greimasin ja Kari Salosaaren semiotiikan viitekehykseen. Semiotiikkaa ei kuitenkaan käytetä dramatisoinnin metodina, vaan eräänlaisena turvaverkkona, jonka tarkoituksena on tunnistaa tehdyt virheelliset valinnat. Greimasin myyttinen aktanttimalli ja narratiivinen kaavio yhdessä semioottisen neliön kanssa toimivat välineinä, joiden avulla dramatisoija voi arvioida tekemiensä valintojen vaikutusta lopullisen dramatisoinnin rakenteen ja tematiikan kannalta.
Tämän tutkielman kohteena on Kurt Vonnegutin vuonna 1969 julkaistu romaani Teurastamo 5, eli Lasten ristiretki, joka dramatisoidaan monologiksi.
Asiasanat: dramaturgia, dramatisointi, strukturalismi, semiotiikka, monologi
Kohdehenkilö: Vonnegut