Elämänkerrallinen kuvaus sairaanhoitajan kasvatustoiminnoista.
KIVELÄ, SEIJA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KIVELÄ, SEIJA
2003
Aikuiskasvatus - Adult Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-15Sisällysluettelo
1 TARINAN KERTOJAN ELÄMÄ 1 2 ELÄMÄKERTATUTKIMUKSEN VIITEKEHYS 4 3 ELÄMÄKERRALLINEN LÄHESTYMISTAPA 8 3.1 Elämäkertatutkimus ja aikaisemmat tutkimukset... ... 15 3.2 Elämäkertamenetelmän elementtejä... ... ... ... 21 3.2.1 Tutkimusaineisto ... ... ..22 3.2.2 Elämäkerran käsitteitä... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... .26 3.2.2.1 Fiktion ja faktan symbioosi 27 3.2.2.2 Narratiivin olemus ... 29 3.2.3 Elämäntarina ja luotettavuus ... .33 3.2.3.1 Luotettavuus ja vastaavuus... ... ... ... ... ... ...35 3.2.3.2 Eettinen vastuu ... 40 3.3 Elämäkerran ainutkertaisuus ja arvioitavuus... ... 42 4 ELÄMÄNKULKU 53 5 IDENTITEETTI ...59 5.1 Identiteetti ja kulttuurin vaihtuminen... ... ... ... ... 59 5.2 Persoonallinen minä ja narratiivinen identiteetti ... ... ... .63 5.3 Ammatillinen identiteetti... ... ... ... ... ... ... ... ... ... ... 74 6 KASVATUKSELLINEN VUOROVAIKUTUS ...78 6.1 Kasvattajan omaperäisyys... ... 79 6.2 Opettavainen kasvatustilanne... ... ... ... ... ... ... 79 6.3 Tunnepitoisia kasvatustilanteita... ... ...81 6.4 Osastonhoitaja kasvattajana... ... ... ... ... ... ... ... ... ..87 6.5 Tahdon merkitys kasvatustilanteissa... ... ... ... ... ...88 7 ELÄMÄNTAVAN VALIKOITUMINEN 91 7.1 Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset... ...91 7.2 Aktiivinen toiminta sodan aikana ..95 7.3 Kasvattaja työyhteisössään... .. .. ... .. .. .. . .. .99 8 PÄÄTELMIÄ KASVATTAJAN PROFIILlSTA 104 9 KASVATUKSELLISEEN VUOROVAIKUTUKSEEN LIITTYVIÄ TUTKIMUSHAASTEITA 109 LÄHTEET ...111 LIITTEET .............
Tiivistelmä
Tutkimus, Elämäkerrallinen kuvaus sairaanhoitajan kasvatustoiminnoista, on sairaanhoidon opettajan raportti johtavassa asemassa olleen sairaanhoitajan elämästä ja kasvatustilanteista. Se kuvaa lida Mari Räihän ( os. Känninen) elämäkertaa, hänen kertomiaan tarinoita ja omaperäistä käyttäytymistään.
Tarkoituksena on kuvata ja selvittää lida Marin poikkeuksellisia kasvatukselliseen vuorovaikutukseen liittyviä tapahtumia, sekä analysoida ja löytää vastauksia hänen yllättäviin käyttäytymistilanteisiinsa.
Lähtökohtana on elämäkertamenetelnä, joka perustuu Antikaisen ja Huotelinin (1996) toimittamaan, Oppiminen ja elämänhistoria, Aikuiskasvatuksen vuosikirjaan. Viitekehyksen muodostaa Elämäkerrallinen lähestymistapa, Elämänkulku, Identiteetti ja Kasvatuksellinen vuorovaikutus.
Haastatteluaineisto koostuu Seija Kivelän kirjoittamasta elämäkerrallisesta romaanista, Löttö-Heikin perintö (2002), jossa lida Mari on päähenkilö. Lisäksi informaationa on käytetty hänen haastattelukasettiansa vuodelta 1985, lehtihaastattelua 1996 ja samana vuonna videoitua kuvanauhaa Iida Marin sota-ajan sairaanhoitoon liittyvistä kokemuksista, sekä lida Marin laatimaa perhekronikkaa vuodelta 1955 ja keskusteluja hänen tyttärensä ja työkavereidensa kanssa.
Tutkimuksessa tarkastellaan elämäkerrallista menetelmää lähestymistapana ja siihen liittyviä elämäkertamenetelmän elementtejä. Tutkimushaaste, poikkeuksellisesta kasvattajasta, perustuu aikaisempiin tutkimuksiin. Käsitteistä merkittäväksi nousee narratiivinen olemus. Tutkimuksen luotettavuutta selvitellään vastaavuuksien: ja eettisyyden näkökulmista. Perusteluja lida Marin omaperäiseen käyttäytymiseen haetaan hänen elämänkulkunsa ja identiteettinsä muodostumisesta. Lisäksi analysoidaan ja kuvaillaan hänen elämänsä tapahtumia ja kasvatuksellisia vuorovaikutustilanteita.
Tutkimustuloksen muodostaa Iida Marin kasvatuksellinen vuorovaikutus, josta oleellisimpia havaintoja ovat narratiivinen identiteetti ja emotionaalinen älykkyys. Iida Mari toimii
emotionaalisen älynsä ohjaamana niin että rauhallisessa tilanteessa aktivoituu narratiivinen identiteetti ja yllättävissä tilanteissa tahto ja tunnepurkaus.
Lopuksi herätetään useita kasvatuksellisia tutkimushaasteita eri kasvatuksen sektoreille: Varhaiskasvatuksen kokemusten merkitys emotionaaliselle älykkyydelle ja narratiiviselle identiteetille, vastuullisuuden ja vaitiolon painolastin vaikutus kasvatusvastuussa olevien sairaanhoitajien elämään ja työskentelytapaan sekä nykypäivän terveydenhuollon käytännöntyöskentelyn ohjaajien koulutus opiskelijoiden kasvattajina sekä piilo-opetuksen vaikutus ohjaustilanteissa.
Asiasanat: Elämäkerta, elämänkulku, identiteetti, kasvatuksellinen, narratiivi, emotionaalisuus
Tarkoituksena on kuvata ja selvittää lida Marin poikkeuksellisia kasvatukselliseen vuorovaikutukseen liittyviä tapahtumia, sekä analysoida ja löytää vastauksia hänen yllättäviin käyttäytymistilanteisiinsa.
Lähtökohtana on elämäkertamenetelnä, joka perustuu Antikaisen ja Huotelinin (1996) toimittamaan, Oppiminen ja elämänhistoria, Aikuiskasvatuksen vuosikirjaan. Viitekehyksen muodostaa Elämäkerrallinen lähestymistapa, Elämänkulku, Identiteetti ja Kasvatuksellinen vuorovaikutus.
Haastatteluaineisto koostuu Seija Kivelän kirjoittamasta elämäkerrallisesta romaanista, Löttö-Heikin perintö (2002), jossa lida Mari on päähenkilö. Lisäksi informaationa on käytetty hänen haastattelukasettiansa vuodelta 1985, lehtihaastattelua 1996 ja samana vuonna videoitua kuvanauhaa Iida Marin sota-ajan sairaanhoitoon liittyvistä kokemuksista, sekä lida Marin laatimaa perhekronikkaa vuodelta 1955 ja keskusteluja hänen tyttärensä ja työkavereidensa kanssa.
Tutkimuksessa tarkastellaan elämäkerrallista menetelmää lähestymistapana ja siihen liittyviä elämäkertamenetelmän elementtejä. Tutkimushaaste, poikkeuksellisesta kasvattajasta, perustuu aikaisempiin tutkimuksiin. Käsitteistä merkittäväksi nousee narratiivinen olemus. Tutkimuksen luotettavuutta selvitellään vastaavuuksien: ja eettisyyden näkökulmista. Perusteluja lida Marin omaperäiseen käyttäytymiseen haetaan hänen elämänkulkunsa ja identiteettinsä muodostumisesta. Lisäksi analysoidaan ja kuvaillaan hänen elämänsä tapahtumia ja kasvatuksellisia vuorovaikutustilanteita.
Tutkimustuloksen muodostaa Iida Marin kasvatuksellinen vuorovaikutus, josta oleellisimpia havaintoja ovat narratiivinen identiteetti ja emotionaalinen älykkyys. Iida Mari toimii
emotionaalisen älynsä ohjaamana niin että rauhallisessa tilanteessa aktivoituu narratiivinen identiteetti ja yllättävissä tilanteissa tahto ja tunnepurkaus.
Lopuksi herätetään useita kasvatuksellisia tutkimushaasteita eri kasvatuksen sektoreille: Varhaiskasvatuksen kokemusten merkitys emotionaaliselle älykkyydelle ja narratiiviselle identiteetille, vastuullisuuden ja vaitiolon painolastin vaikutus kasvatusvastuussa olevien sairaanhoitajien elämään ja työskentelytapaan sekä nykypäivän terveydenhuollon käytännöntyöskentelyn ohjaajien koulutus opiskelijoiden kasvattajina sekä piilo-opetuksen vaikutus ohjaustilanteissa.
Asiasanat: Elämäkerta, elämänkulku, identiteetti, kasvatuksellinen, narratiivi, emotionaalisuus