Lyhythoitoisten potilaiden kokemuksia leikkauksen jälkeen annetusta ohjauksesta ja selviytymisestä kotona.
HOVI, PIRJO-RIITTA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HOVI, PIRJO-RIITTA
2003
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2003-05-06Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa lyhythoitoisten leikkauspotilaiden sairaalasta saamasta ohjauksesta ja kotona selviytymisestä. Tutkimustehtävinä oli tutkia potilaiden kokemuksia ohjaustilanteesta, potilaiden tiedonsaantia, potilaiden saamaa taitojen opetusta ja psykososiaalista tukea leikkauksen jälkeisissä ohjaustilanteissa sekä potilaiden selviytymistä kotona leikkauksen jälkeen.
Tutkimusaineisto kerättiin itse laaditulla, kirjallisuuteen perustuvalla kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat yhden yliopistollisen sairaalan Lyhki-osaston sekä päiväkirurgisesti että lyhytjälkihoitoisesti leikatut potilaat. Kyselyyn vastasi 75 potilasta
( 78%). Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja ( 81) että avoimia ( 6) kysymyksiä. Tutkimusmenetelmänä määrällisessä aineistossa käytettiin ristiintaulukointia ja testauksena Khi2 -testiä. Avointen kysymysten analyysissä käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Potilaat saivat tietoa ja taitojen opetusta sairaalassa ollessaan riittävästi leikkaukseen liittyvistä asioista ja toimintaohjeista ongelmatilanteita varten. Asioista kerrottiin ymmärrettävästi ja perustellen. Kirjalliset kotihoito-ohjeet olivat selkeät, mutta eivät kuitenkaan henkilökohtaisesti laaditut. Kotona tarvittavia taitoja opetettiin potilaille vähän. Potilaat, joilla oli omahoitaja, saivat useimmin paljon opetusta haava-alueen hoidosta ja kipua lievittävistä asentohoidoista. Psykososiaalista tukea potilaat kokivat saaneensa hyvin hoitajilta ohjauksen aikana, ainoastaan henkistä tukea he kaipasivat enemmän. Neljä viidesosalla potilaista oli ongelmia kotitöistä selviytymisessä, vajaalla puolella oli ongelmia liikkumisessa, leikkaushaavan hoidossa ja omassa henkisessä jaksamisessaan kotona. Naiset tarvitsivat ulkopuolista apua miehiä useammin itsensä hoitamisessa ja kotitaloustöissä. Potilaat olivat kuitenkin tyytyväisiä sairaalasta saadun tiedon hyödynnettävyyteen kotona selviytymisessä, sairaalasta saatu tieto oli kohdentunut oikeisiin asioihin. Lähes puolet potilaista koki saaneensa kaiken kotona tarvitsemansa tiedon ja taitojen opetuksen sairaalasta ohjauksen aikana. Asiat, joista olisi haluttu enemmän tietoa ja opetusta, liittyivät kuntoutukseen, leikkausalueen hoitoon, leikkauksen jälkeiseen paranemiseen tai kotona selviytymiseen.
Johtopäätöksenä todetaan, että potilaiden ohjauksen aikana saama tieto, taitojen opetus ja psykososiaalinen tuki auttoi heitä selviytymään kotona. Potilaat pystyivät hyödyntämään saamaansa ohjausta selviytymisessään, tosin konkreettista tietoa ja taitojen opetusta he olisivat tarvinneet enemmän.
Avainsanat: lyhythoitoinen kirurgia, potilasohjaus, ohjaus, selviytyminen kotona
Tutkimusaineisto kerättiin itse laaditulla, kirjallisuuteen perustuvalla kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat yhden yliopistollisen sairaalan Lyhki-osaston sekä päiväkirurgisesti että lyhytjälkihoitoisesti leikatut potilaat. Kyselyyn vastasi 75 potilasta
( 78%). Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja ( 81) että avoimia ( 6) kysymyksiä. Tutkimusmenetelmänä määrällisessä aineistossa käytettiin ristiintaulukointia ja testauksena Khi2 -testiä. Avointen kysymysten analyysissä käytettiin induktiivista sisällön analyysia.
Potilaat saivat tietoa ja taitojen opetusta sairaalassa ollessaan riittävästi leikkaukseen liittyvistä asioista ja toimintaohjeista ongelmatilanteita varten. Asioista kerrottiin ymmärrettävästi ja perustellen. Kirjalliset kotihoito-ohjeet olivat selkeät, mutta eivät kuitenkaan henkilökohtaisesti laaditut. Kotona tarvittavia taitoja opetettiin potilaille vähän. Potilaat, joilla oli omahoitaja, saivat useimmin paljon opetusta haava-alueen hoidosta ja kipua lievittävistä asentohoidoista. Psykososiaalista tukea potilaat kokivat saaneensa hyvin hoitajilta ohjauksen aikana, ainoastaan henkistä tukea he kaipasivat enemmän. Neljä viidesosalla potilaista oli ongelmia kotitöistä selviytymisessä, vajaalla puolella oli ongelmia liikkumisessa, leikkaushaavan hoidossa ja omassa henkisessä jaksamisessaan kotona. Naiset tarvitsivat ulkopuolista apua miehiä useammin itsensä hoitamisessa ja kotitaloustöissä. Potilaat olivat kuitenkin tyytyväisiä sairaalasta saadun tiedon hyödynnettävyyteen kotona selviytymisessä, sairaalasta saatu tieto oli kohdentunut oikeisiin asioihin. Lähes puolet potilaista koki saaneensa kaiken kotona tarvitsemansa tiedon ja taitojen opetuksen sairaalasta ohjauksen aikana. Asiat, joista olisi haluttu enemmän tietoa ja opetusta, liittyivät kuntoutukseen, leikkausalueen hoitoon, leikkauksen jälkeiseen paranemiseen tai kotona selviytymiseen.
Johtopäätöksenä todetaan, että potilaiden ohjauksen aikana saama tieto, taitojen opetus ja psykososiaalinen tuki auttoi heitä selviytymään kotona. Potilaat pystyivät hyödyntämään saamaansa ohjausta selviytymisessään, tosin konkreettista tietoa ja taitojen opetusta he olisivat tarvinneet enemmän.
Avainsanat: lyhythoitoinen kirurgia, potilasohjaus, ohjaus, selviytyminen kotona