Minä ja muut -yhdessä tapaustutkimus dysfaattisen pojan ja liikuntavammaisen pojan integraatiosta.

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää dysfaattisen pojan ja liikuntavammaisen pojan integraation toteutumista ja sitä, miten suhtautuminen ulkoisesti poikkeavaan ja tiedollisesti poikkeavaan eroaa toisistaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena keväällä 2002. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä teemahaastattelua, havainnointia, sosiometristä mittausta sekä kirjallisia dokumentteja.

Tutkimuksesta ilmenee, että integraatio on molempien tutkittavien kohdalla toteutunut hyvin; tiedolliset, motoriset ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet. Integraation toteutumisen tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat molemmilla tutkittavilla vahva itsetunto, sosiaalinen luonne sekä kodin ja opettajan tuki. Suurimmat vaikeudet dysfaattisella pojalla olivat sosiaalisten suhteiden luominen luokassa ja tuen riittämättömyys opiskelussa. Liikuntavammaisella oli ongelmia ainoastaan liikuntatuntien järjestämisessä. Yleisopetus koettiin molemmille oppilaille oikeaksi paikaksi opiskella. Integraatio ja inkluusio toimivat, jos niiden järjestämiseen on mahdollista käyttää riittävästi resursseja. Jokainen siirto pitää kuitenkin miettiä yksilöllisesti.

Avainsanat: dysfasia, liikuntavammaisuus, erityinen oppilas, integraatio, inkluusio