Kannustin- ja velvoitelinja. Sosiaalipolitiikan hegemoninen projekti vuosituhannen vaihteen Suomessa.
MUSTAKALLIO, PETRI (2003)
2003
Sosiaalipolitiikka - Social Policy
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12293
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12293
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1 Tutkielman viritys 2 1.2 Keskeisten käsitteiden tarkentaminen 5 1.3 Tutkimuskysymysten täsmentäminen ja tutkielman kulku 13 2. TASA-ARVOISTAVASTA AKTIVOIVAAN SOSIAALIPOLITIIKKAAN 17 2.1 Jälkiekspansiivisen hyvinvointivaltion tilannekatsaus 17 2.1.1 Murros vai kriisi? 18 2.2 Uusia sosiaalipoliittisia avauksia 19 2.3 Työttömyysongelman muuttunut kuva 21 3. HYVINVOINTIVALTION UUSI HEGEMONINEN PROJEKTI 25 3.1 Kolmas tie ja New Labour 25 3.2 Kolmannen tien sosiaalipolitiikka 27 3.3 Produktivismi kaikki korkean työllisyyden puolesta! 30 3.4 Takaisin Suomeen: kannustin ja velvoitelinja 32 4. SOSIAALIPOLITIIKAN SUUNNANMUUTOS 34 4.1 Porvarihallitus 35 4.1.1 Julkisen sektorin saneeraus 36 4.1.2 Sosiaalinen korporatismi ja ansioturva tulilinjalla 37 4.1.3 Suhtautuminen työttömyyteen 40 4.1.4 Porvarihallitus ja hyvinvointivaltion reformi? 41 4.2 Sateenkaarihallitukset linja muuttui 42 4.2.1 Takaisin konsensukseen 44 4.2.2 Passiiviset tulonsiirrot leikkauspöydällä 45 4.2.3 Sosiaalivakuutus ulossulkevana klubina 46 4.2.4 Sosiaaliseen investointivaltioon 48 4.3 Universalismista tarveharkintaan 49 4.4 Kenen projekti? 51 5. PUOLUEOHJELMAT JA SOSIAALIPOLITIIKAN SUUNNANMUUTOS 58 5.1 Keskusta hegemoniakamppailua sosiaalidemokraattien kanssa 60 5.1.1 Karsintapolitiikan legitimointia 61 5.1.2 Uusliberalistisia vaikutteita 62 5.1.3 Perustulo, työn jakaminen ja työn käsitteen laajentaminen irtiottoja ”perinteisestä linjasta” 65 5.1.4 Työreformi 68 5.1.5 Sateenkaarihallitus jatkaa Keskusta valitsee uuden strategian 70 5.2 Kokoomus kannustimia ja moraalia 72 5.2.1 Valtiontalouden hoidon ensisijaisuus 73 5.2.2 Painotus työn verotuksen alentamisessa 74 5.2.3 Aktivointia ja kannustimia 75 5.2.4 Lasten kotihoito poikkeamana työlinjasta 77 5.2.5 Moraalista eetosta 78 5.3 SDP kolmatta tietä, vähemmällä äänellä 79 5.3.1 Demarit ja välttämättömyysoppi 81 5.3.2 Ansioturva työlinjan tukipilarina 83 5.3.3 Työ ennen tulonsiirtoja 84 5.3.4 Työn liike 85 5.4 Yhteenveto ja johtopäätökset puolueohjelmista 88 6. KANNUSTIN- JA VELVOITELINJA AIKAMME HEGEMONISENA PROJEKTINA 92 6.1 Ansioturva vs. vähimmäisturva historia toistaa itseään 92 6.1.1 Miksi karsinta painotettiin vähimmäisturvaan? 93 6.2 Laajalla konsensuksella 95 6.2.1 `Insiderit`ja `outsiderit` 98 6.3 Kaikki työhön! 99 6.4 Aikamme hegemoninen projekti 101 6.4.1 Uusi punamulta, muuttuuko projekti? 103 6.5 Muuttuiko suomalainen hyvinvointivaltiomalli? 105 6.6 Tutkimuskirjallisuuden relevanssi tälle tutkielmalle 108 7. KOLMATTA TIETÄ ETEENPÄIN? 110 LÄHTEET 113 - Kirjallisuus 113 - Puolueohjelma-aineisto 122 TAULUKOT: Taulukko 1. Talouspoliittisen paradigman muutos 9 Taulukko 2. A- ja B-luokan työttömät 98 Taulukko 3. Vuosituhannen vaihteen sosiaalipolitiikan hegemoninen projekti 101
Tiivistelmä
Tutkielmani keskittyy Suomen sosiaalipolitiikassa 1990-luvun alun jälkeen tapahtuneen suunnanmuutoksen tulkintaan. Käsittelen suunnanmuutosta siitä näkökulmasta, että kunakin aikana tietynlainen hegemoninen projekti nousee politiikassa hallitsevaan asemaan. Näkemykseni on, että korkean työllisyyden ja taloudellisen kasvun nimiin vannova produktivismi on aikamme kansainvälinen sosiaalipolitiikan hegemoninen projekti, joka ilmenee Suomessa ”kannustin- ja velvoitelinjana”. Kysyn tutkielmassani millaista muutosta kannustin- ja velvoitelinja Suomen sosiaalipolitiikassa merkitsi ja millaiset intressiryhmät ovat muutosta ajaneet.
Tutkimusaineistonani käytän aikalaiskirjallisuutta, jossa on käsitelty hyvinvointivaltion murrosta ja sosiaalipolitiikan suunnanmuutosta ennen kaikkea poliittisen toiminnan näkökulmasta. Tärkeää tutkimusaineistoani ovat esimerkiksi Suomen Akatemian lamaprojektiin osallistuneiden tutkijoiden kirjat ja artikkelit. Lisäksi analysoin Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n puolueohjelmia keskittyen erityisesti niiden retoriikan tulkintaan. Puolueohjelmien tutkimisella haen vastausta siihen, miten poliittinen valtaeliitti on kannustin- ja velvoitelinjan puolesta argumentoinut.
Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että kannustin- ja velvoitelinja merkitsi sosiaalipolitiikan muuttamista työorientoituneemmaksi ja yksilöiden aktiivisuutta sekä velvollisuuksia korostavammaksi. Keskeinen valtaeliitin mentaliteettiin ja harjoitettuun työllisyyspolitiikkaan liittyvä muutos oli työttömyyden siirtäminen yksilöiden passiivisuuteen ja huonoihin kannustimiin liittyväksi ongelmaksi. Hallinnan eetos eli valtaeliitin argumentaatio on korostanut harjoitetun politiikan välttämättömyyttä, yksilöiden omaa vastuuta ja aktiivisuutta sekä eri järjestelmien työkannustimia
Hegemonista projektia on 1990-luvun alkuvuosien jälkeen viety eteenpäin laajassa konsensuksessa. Sosiaalisen korporatismin pysyvyys ja vahvistuminen on ollut keskeinen taustatekijä 1990-luvun puolen välin jälkeen harjoitetun sosiaalipolitiikan institutionaalisen uudelleenmuotoilun toteuttamisessa. Hegemonisen projektin merkittävimmät puoluepoliittiset toimijat ovat olleet SDP ja Kokoomus. Muista toimijoista työmarkkinajärjestöillä ja virkamieseliitillä on ollut merkittävä rooli kannustin- ja velvoitelinjan toteuttamisessa.
Tutkimusaineistonani käytän aikalaiskirjallisuutta, jossa on käsitelty hyvinvointivaltion murrosta ja sosiaalipolitiikan suunnanmuutosta ennen kaikkea poliittisen toiminnan näkökulmasta. Tärkeää tutkimusaineistoani ovat esimerkiksi Suomen Akatemian lamaprojektiin osallistuneiden tutkijoiden kirjat ja artikkelit. Lisäksi analysoin Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n puolueohjelmia keskittyen erityisesti niiden retoriikan tulkintaan. Puolueohjelmien tutkimisella haen vastausta siihen, miten poliittinen valtaeliitti on kannustin- ja velvoitelinjan puolesta argumentoinut.
Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että kannustin- ja velvoitelinja merkitsi sosiaalipolitiikan muuttamista työorientoituneemmaksi ja yksilöiden aktiivisuutta sekä velvollisuuksia korostavammaksi. Keskeinen valtaeliitin mentaliteettiin ja harjoitettuun työllisyyspolitiikkaan liittyvä muutos oli työttömyyden siirtäminen yksilöiden passiivisuuteen ja huonoihin kannustimiin liittyväksi ongelmaksi. Hallinnan eetos eli valtaeliitin argumentaatio on korostanut harjoitetun politiikan välttämättömyyttä, yksilöiden omaa vastuuta ja aktiivisuutta sekä eri järjestelmien työkannustimia
Hegemonista projektia on 1990-luvun alkuvuosien jälkeen viety eteenpäin laajassa konsensuksessa. Sosiaalisen korporatismin pysyvyys ja vahvistuminen on ollut keskeinen taustatekijä 1990-luvun puolen välin jälkeen harjoitetun sosiaalipolitiikan institutionaalisen uudelleenmuotoilun toteuttamisessa. Hegemonisen projektin merkittävimmät puoluepoliittiset toimijat ovat olleet SDP ja Kokoomus. Muista toimijoista työmarkkinajärjestöillä ja virkamieseliitillä on ollut merkittävä rooli kannustin- ja velvoitelinjan toteuttamisessa.