Uusi julkinen hallinto terveyspalvelujen järjestämisessä -Sisällönanalyysi Suomen Lääkärilehdessä käydystä keskustelusta vuosina 1993-2002.
JÄRVINEN, SOILE (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
JÄRVINEN, SOILE
2003
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2003-10-08Tiivistelmä
Avainsanat: New Public Management, terveydenhuolto,laskentatoimi, tulosohjaus, tulosjohtaminen, tilaaja-tuottaja-malli, yksityistäminen
_________________________________________________________________
Julkinen terveydenhuolto on ollut keskitetysti valtion normiohjauksen alaisena aina 1980-luvun lopulle saakka. Valtio on säännellyt ja ohjannut terveydenhuoltoa resurssiohjauksen muodossa, jolloin terveydenhuollon saamat määrärahat ovat perustuneet tuotettujen terveyspalvelujen kustannuksiin. 1990-luvun alussa valtion sääntelyä purettiin ja valta hajautettiin n. 460:lle kunnalle, joiden vastuulle terveyspalvelujen järjestäminen siirtyi.
Terveydenhuoltoa koskevaa normistoa on uudistettu koko 1990-luvun ajan. Valtionosuusuudistus on ollut merkittävä, koska terveyspalvelun rahoituksen vastuu on myös siirtynyt kunnille. Valtionosuus on terveyspalvelujen kokonaisrahoituksesta suuri, mutta laskennallisiin perusteisiin pohjautuva. Terveydenhuoltoon on syntynyt tarve löytää uusia ratkaisuja terveyspalvelujen takaamisen ja rahoittamisen yhteensovittamisessa.
Uuden julkisen hallinnon ajattelu on levinnyt 1990-luvulla vastustamaan jatkuvaa resurssitarpeiden kasvattamista. Julkista hallintoa on pidetty tehottomana ja välinpitämättömänä verorahoituksen käytön suhteen. Vastinetta rahalle ajattelua on vaadittu aikaisempaa enemmän. Terveyspalvelujen kohdalla palvelujen käyttäjät eli asiakkaat pyritään ottamaan aikaisempaa paremmin huomioon, koska he ovat palvelujen rahoittajia.
Tutkielman lähtökohdat asettuvat valtion hallinnossa toteutettuun budjettiuudistukseen, jonka seurauksena tulosohjaus on muodostunut kaikilla hallinonaloilla toimintaa ohjaavaksi tekijäksi. Lisäksi Suomen valtioneuvoston päätös julkisen sektorin uudistamisesta on painottanut tulosohjaukseen siirtymistä. Yksityisen sektorin toimintatapojen soveltaminen julkiseen hallintoon on suotavaa silloin, kun se edistää toiminnan tuloksellisuutta.
Tutkielmassa tarkastellaan keskeisimpiä normistossa tehtyjä uudistuksia, joilla on vaikutuksia terveydenhuollon järjestämiseen. Lisäksi tarkastellaan uuden julkisen hallinnon ajattelua siihen liitettyjen piirteiden ja tuloksellisuuskäsitteistön avulla, koska tuloksellinen toiminta on suotavaa julkisessa terveydenhuollossa. Tilaaja-tuottajamalli ja yksityistäminen kuvaavat uuden julkisen hallinnon ajattelun toteuttamiskeinoja terveydenhuoltoon. Suomen Lääkärilehden artikkeleihin perustuva sisällönanalyysi nostaa uuden julkisen hallinnon ajatteluun perustuvat tavoitteet esiin vuosina 1993-2002 käydystä keskustelusta.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä uuden julkisen hallinnon ajattelulla on tavoiteltu terveyspalvelujen järjestämisessä kymmenen viime vuoden aikana.
Tutkielman aineisto on kerätty kotimaisista ja ulkomaisista julkaisuista. Tutkielman empiirisessä osuudessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Suomen Lääkärilehden aineistosta nostettiin esiin talouteen ja uuden julkisen hallinnon ajatteluun perustuvat artikkelit, joissa eri asiantuntijat ovat lausuneet näkemyksensä. Tutkimusaineiston analysoinnilla saatiin kategorioiksi:
1. Tehokkuutta parannettava
2. Kilpailulla ja ostopalveluilla uudet rakenneratkaisut
3. Yrittäjyyttä lisättävä
4. Liikkeenjohtajuus juurrutettava käytäntöön
5. Rahoituksen perusteet tasavertaisiksi ja
6. Terveydenhuollon roolit markkinalähtöisiksi
Empiirisen aineiston tuloksena saatiin seuraavaa: Asiakas valitsee terveyspalvelujen tuottajan, jolle rahoituksen tulisi ohjautua ja joka liikkeenjohtamistaidot omaavana yrittäjänä pyrkii tuottamaan hoitotarpeita vastaavat terveyspalvelut taloudellisesti.
Uuden julkisen hallinnon ajattelulla on tavoiteltu yritysmaailman kaltaista toimintaa terveydenhuoltoon niin tuotannon järjestämisessä kuin terveyspalvelujen käyttäjän eli asiakkaan huomioinnissa. Normistossa tapahtuneet uudistukset ovat antaneet hyvät edellytykset uuden julkisen hallinnon ajattelun leviämiselle terveydenhuollossa.
Käytönnöstä on kuitenkin löydettävissä vielä useita toteuttamisen esteitä. Näitä ovat mm. tilaajien ja tuottajien väliset kytkökset, yksityisen ja julkisen sektorin erilainen verokohtelu ja perusteetonhinnoittelu julkisella sektorilla. Hinnoittelun epätarkkuuteen on löydettävissä osasyyksi kustannuslaskennan osaamattomuus.
Kilpailun edistäminen ja markkinoiden luominen on tavoiteltavaa terveydenhuollossa ja erityisesti tilaaja-tuottajamallin ja yksityistämisen taustalta on löydettävissä nämä tavoitteet. Molemmat mallit tarjoavat tilaisuuden löytää sopivin terveyspalvelujen tuottamismuoto, joka vastaa parhaiten tarpeita ja taloudellisia voimavaroja. Malleilla tavoitellaan soveltuvimman terveyspalvelujen tuottamismuodon löytämistä siten, että terveydenhuollon toiminnasta saadaan tuloksellista.
_________________________________________________________________
Julkinen terveydenhuolto on ollut keskitetysti valtion normiohjauksen alaisena aina 1980-luvun lopulle saakka. Valtio on säännellyt ja ohjannut terveydenhuoltoa resurssiohjauksen muodossa, jolloin terveydenhuollon saamat määrärahat ovat perustuneet tuotettujen terveyspalvelujen kustannuksiin. 1990-luvun alussa valtion sääntelyä purettiin ja valta hajautettiin n. 460:lle kunnalle, joiden vastuulle terveyspalvelujen järjestäminen siirtyi.
Terveydenhuoltoa koskevaa normistoa on uudistettu koko 1990-luvun ajan. Valtionosuusuudistus on ollut merkittävä, koska terveyspalvelun rahoituksen vastuu on myös siirtynyt kunnille. Valtionosuus on terveyspalvelujen kokonaisrahoituksesta suuri, mutta laskennallisiin perusteisiin pohjautuva. Terveydenhuoltoon on syntynyt tarve löytää uusia ratkaisuja terveyspalvelujen takaamisen ja rahoittamisen yhteensovittamisessa.
Uuden julkisen hallinnon ajattelu on levinnyt 1990-luvulla vastustamaan jatkuvaa resurssitarpeiden kasvattamista. Julkista hallintoa on pidetty tehottomana ja välinpitämättömänä verorahoituksen käytön suhteen. Vastinetta rahalle ajattelua on vaadittu aikaisempaa enemmän. Terveyspalvelujen kohdalla palvelujen käyttäjät eli asiakkaat pyritään ottamaan aikaisempaa paremmin huomioon, koska he ovat palvelujen rahoittajia.
Tutkielman lähtökohdat asettuvat valtion hallinnossa toteutettuun budjettiuudistukseen, jonka seurauksena tulosohjaus on muodostunut kaikilla hallinonaloilla toimintaa ohjaavaksi tekijäksi. Lisäksi Suomen valtioneuvoston päätös julkisen sektorin uudistamisesta on painottanut tulosohjaukseen siirtymistä. Yksityisen sektorin toimintatapojen soveltaminen julkiseen hallintoon on suotavaa silloin, kun se edistää toiminnan tuloksellisuutta.
Tutkielmassa tarkastellaan keskeisimpiä normistossa tehtyjä uudistuksia, joilla on vaikutuksia terveydenhuollon järjestämiseen. Lisäksi tarkastellaan uuden julkisen hallinnon ajattelua siihen liitettyjen piirteiden ja tuloksellisuuskäsitteistön avulla, koska tuloksellinen toiminta on suotavaa julkisessa terveydenhuollossa. Tilaaja-tuottajamalli ja yksityistäminen kuvaavat uuden julkisen hallinnon ajattelun toteuttamiskeinoja terveydenhuoltoon. Suomen Lääkärilehden artikkeleihin perustuva sisällönanalyysi nostaa uuden julkisen hallinnon ajatteluun perustuvat tavoitteet esiin vuosina 1993-2002 käydystä keskustelusta.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä uuden julkisen hallinnon ajattelulla on tavoiteltu terveyspalvelujen järjestämisessä kymmenen viime vuoden aikana.
Tutkielman aineisto on kerätty kotimaisista ja ulkomaisista julkaisuista. Tutkielman empiirisessä osuudessa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Suomen Lääkärilehden aineistosta nostettiin esiin talouteen ja uuden julkisen hallinnon ajatteluun perustuvat artikkelit, joissa eri asiantuntijat ovat lausuneet näkemyksensä. Tutkimusaineiston analysoinnilla saatiin kategorioiksi:
1. Tehokkuutta parannettava
2. Kilpailulla ja ostopalveluilla uudet rakenneratkaisut
3. Yrittäjyyttä lisättävä
4. Liikkeenjohtajuus juurrutettava käytäntöön
5. Rahoituksen perusteet tasavertaisiksi ja
6. Terveydenhuollon roolit markkinalähtöisiksi
Empiirisen aineiston tuloksena saatiin seuraavaa: Asiakas valitsee terveyspalvelujen tuottajan, jolle rahoituksen tulisi ohjautua ja joka liikkeenjohtamistaidot omaavana yrittäjänä pyrkii tuottamaan hoitotarpeita vastaavat terveyspalvelut taloudellisesti.
Uuden julkisen hallinnon ajattelulla on tavoiteltu yritysmaailman kaltaista toimintaa terveydenhuoltoon niin tuotannon järjestämisessä kuin terveyspalvelujen käyttäjän eli asiakkaan huomioinnissa. Normistossa tapahtuneet uudistukset ovat antaneet hyvät edellytykset uuden julkisen hallinnon ajattelun leviämiselle terveydenhuollossa.
Käytönnöstä on kuitenkin löydettävissä vielä useita toteuttamisen esteitä. Näitä ovat mm. tilaajien ja tuottajien väliset kytkökset, yksityisen ja julkisen sektorin erilainen verokohtelu ja perusteetonhinnoittelu julkisella sektorilla. Hinnoittelun epätarkkuuteen on löydettävissä osasyyksi kustannuslaskennan osaamattomuus.
Kilpailun edistäminen ja markkinoiden luominen on tavoiteltavaa terveydenhuollossa ja erityisesti tilaaja-tuottajamallin ja yksityistämisen taustalta on löydettävissä nämä tavoitteet. Molemmat mallit tarjoavat tilaisuuden löytää sopivin terveyspalvelujen tuottamismuoto, joka vastaa parhaiten tarpeita ja taloudellisia voimavaroja. Malleilla tavoitellaan soveltuvimman terveyspalvelujen tuottamismuodon löytämistä siten, että terveydenhuollon toiminnasta saadaan tuloksellista.