Parantaako talouskasvu ympäristön tilaa? Suomen päästöaikasarjojen tarkastelu EKC-hypoteesin avulla.

Abstract

Tutkielmassa pyritään selvittämään taloudellisen kasvun vaikutusta ympäristön tilaan. Niin kutsuttu EKC-hypoteesi väittää, että ympäristön kehitys saattaa olla eri tulotasoilla erilaista. Hypoteesin mukaan matalilla tulotasoilla päästöt pyrkivät kasvamaan, koska maiden budjettirajoitteet ja taloudellisten rakenteiden taantuneisuus ehkäisevät teknologian ja ympäristöasenteiden kehitystä. Tietyn tulotason jälkeen tapahtuu kuitenkin käänne parempaan, ja ympäristöpaineet alkavat tulojen noustessa laskea. Tämä johtuisi rakenteellisesta siirtymästä kohti palvelutuotantoa, teknologisesta kehityksestä ja ympäristötietoisuuden parantumisesta. EKC-hypoteesin mukaan talouskasvulla on siis pitkällä aikavälillä positiivisia ympäristövaikutuksia.

Aihepiirin useimmat empiiriset tutkimukset on tehty suurista paneeliaineistoista. Näitä tutkimuksia on kuitenkin arvosteltu siitä, että ne eivät ota maiden välisiä eroavaisuuksia ja yksittäisen maan dynamiikkaa huomioon. Saattaakin olla, että suuri osa aiemmista tutkimuksista on epäluotettavia, ja näin ollen globaalia Kuznets-käyrää ei olisi olemassa. Viime aikoina on kuitenkin alettu tehdä tutkimuksia, joissa aikaa, yksittäisiä maita ja muuttujien pitkän aikavälin riippuvuutta koskevat ulottuvuudet on otettu paremmin huomioon.

Tämän tutkimuksen empiirisessä osassa pyrittiin selvittämään, ovatko rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiilidioksidipäästöt kehittyneet Suomessa EKC-hypoteesin tavoin. Resurssitaloustieteestä pohjautuvan kasvumallin avulla tutkittiin, kumoaako niin sanotun päästöintensiteetin lasku talouskasvun haitalliset ympäristövaikutukset. Tutkimustulokset ovat suhteellisen ristiriitaisia. Näyttäisi kuitenkin siltä, että talouskasvu kasvattaa päästöjä ainakin lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan pitkällä aikavälillä muut tekijät, kuten teknologian kehitys ja ympäristöpolitiikan tiukentuminen näyttäisivät selittävän ympäristöpaineiden muutosta paremmin. Ympäristön ja tulojen riippuvuuden tutkimisessa tarvitaankin kuitenkin tulevaisuudessa parempia rakenteellisia ja dynaamisia malleja, jotta vuorovaikutusta pystytään hahmottamaan syvemmin.

Vaikka yksittäisten maiden ja yksittäisten päästöjen kohdalla Kuznets-käyrä olisikin voimassa, kokonaistasolla sen olemassaolo vaikuttaa lähes mahdottomuudelta. Ja vaikka relaatio pitäisikin paikkansa, päästöt tulevat nousemaan vielä pitkään kehitysmaiden teollistuessa, ja teollisuusmaidenkin miettiessä keinoja omien päästöjensä vähentämiseen. Lisäksi on hyvin kyseenalaista, voidaanko lähihistorian ympäristökehityksen perusteella ennustaa tulevaisuuden kehitystä; mahdollinen Kuznets-käyrä saattaa kuvata ainoastaan menneisyydessä olleita ympäristön tilan parannusmahdollisuuksia. Ympäristöpoliittisten virhetulkintojen välttämiseksi EKC-hypoteesia olisikin pidettävä enemmän kuvaavana empiirisenä ohjenuorana kuin absoluuttisena totuutena.

Avainsanat: taloudellinen kasvu, ympäristöongelmat, EKC-hypoteesi, päästöintensiteetti