Venäläinen tytäryritys - yhäkö erityistapaus?

Abstract

Venäjää pidetään vaikeana liiketoimintaympäristönä. Yritystoiminnan riskit ovat edelleen suuret, koska rakenteelliset uudistukset kuten pankkisektorin ja rahoitusjärjestelmien kehittäminen ovat vielä kesken. Tästä voisi olettaa, että venäläinen tytäryritys olisi erityisen vaikea haaste ulkomaalaiselle omistajalleen. Tätä käsitystä tukevat myös suomalaisille liikemiehille tehdyt oppaat, jotka kehottavat erityiseen varovaisuuteen venäläisten kanssa.

Tässä opinnäytteessäni etsin vastausta kysymykseen, onko venäläinen tytäryritys yhä edelleen erityistapaus, kuten oppaat antavat ymmärtää. Kysymys on erityisen ajankohtainen nyt, kun Venäjä pyrkii määrätietoisesti harmonisoimaan oikeuslaitoksen ja talouden standardit länsimaiden kanssa. Selvitin opinnäytteessä venäläisen tytäryrityksen erityispiirteitä suomalaisen liikkeenjohdon näkökulmasta.

Tutkimukseni alaongelmana oli, millainen rooli tutkittavilla tytäryrityksillä on markkinoiden strategisen merkityksen ja yhtiön kompetenssin näkökulmasta katsottuna. Toinen alatehtävä oli selvittää, miten lakiuudistukset heijastuvat yritystoiminnan arkeen.

Tutkin aihettani kolmen yritystapauksen valossa. Tutkimuskohteinani olivat Fazer-leipomoiden, KONE Oyj:n ja Rödl&Partner Konsu Oy:n venäläiset tytäryritykset.

Rajasin tutkimuskohteideni tarkastelun näkökulman lähinnä kansalliseen kulttuuriin ja lainsäädäntöön. Lähtökohtanani oli kansainvälisen liiketoiminnan kulttuuriteoria, jossa taloudellinen hyöty, henkilökohtaiset motivaatiot ja informaation tulkinta nähdään kulttuurisidonnaisena. Lähtöoletuksenani oli että kansallinen kulttuuri on vähintäänkin yhtä merkittävä yrityksen menestykseen vaikuttava tekijä kuin yrityskulttuuri ja yrityksen johtamismallit. Siksi kulttuuristen erityispiirteiden tuntemus on hyödyllinen johdon apuväline.

Teoreettisena viitekehyksenä toimivat niin kansainvälistä liiketoimintaa koskeva kirjallisuus kuin kulttuuria koskeva kirjallisuus. Syventääkseni ymmärrystä Venäjästä liiketoimintaympäristönä sisällytin työhön myös Venäjän kulttuuria, historiaa ja menestystekijöitä koskevat katsaukset.

Oman tutkimusaineistoni käsittelyssä tutkimusmetodina oli laadulliseen tutkimusperinteeseen lukeutuva tapaustutkimus. Hankin tutkimusaineistoni keväällä 2003 suoritetuilla teemahaastatteluilla. Haastattelin yhteensä 12 johtohenkilöä.

Tapaustutkimuksen tutkimusperinteen mukaisesti pelkistin raakahavaintoni mahdollisimman suppeaksi havaintojen joukoksi. Päädyin tekemään yleisiä johtopäätöksiä vain niistä havainnoista, jotka löysin kaikista tutkittavistani. Tutkittavissa kohteissa havaitsemani erot otin puolestaan johtolangoiksi, joille löysin selityksen emoyritysten kulttuurimoninaisuutta kohtaan soveltamasta strategiasta.

Havaitsin että venäläinen tytäryritys omaa monia erityispiirteitä, mutta se ei tee siitä erityistapausta, sillä jokaisella maalla on omat erityispiirteensä, joihin kansainvälisen liikkeenjohdon on reagoitava tehokkaasti. Siitä huolimatta yksi tutkimistani yrityksistä suhteutui venäläiseen tytäryritykseen erityistapauksena, joka ilmeni ylimääräisenä tukiorganisaationa. Toisessa tapauksessa emo niin ikään piti itsellään monia tytäryrityksen toimintoja. Kolmannessa tapauksessa venäläinen tytäryritys omasi sen sijaan suuren itsenäisyyden.

Havaitsemieni erojen perusteella tein johtopäätöksen, että niillä kullakin oli erilainen asenne kulttuurimoninaisuuden suhteen, minkä esitin eroja selittäväksi tekijäksi. Käytin kulttuuriin kohdistuvien asenteiden tyypittelyssä Adlerin ja Perlmutterin typologioita.

Tein myös havainnon että emon taholta ongelmalliseksi koettuja osa-alueita löytyi lähes yhtä paljon kaikista tutkittavista. Pulmat vaihtelivat, joskin havaitsin että kaikille tutkittaville oli ominaista kolme ongelma-aluetta. Ne kaikki kokivat ongelmallisiksi tulevaisuuden suunnittelun, vastuun kannon ja tiedon kulun venäläisessä tytäryrityksessä. Nämä ongelmat esiintyivät olipa tytäryrityksen rooli, emon kulttuurimoninaisuuden strategia ja Venäjän markkinoille sisääntulomalli mikä tahansa. Esitin ongelma-alueiden selitykseksi Suomen ja Venäjän kansallisten kulttuurien välisiä eroja, jotka ankkuroin G. Hofsteden kulttuuridimensioihin. Selityksen lisäksi esitän joitakin ajatuksia kyseisten kulttuurierojen hallinnasta.

Tytäryrityksen roolin suhteen havaitsin että vain yhdellä tutkitulla oli markkinoiden strategisen tärkeyden kannalta optimaalisen kompetenssin omaava tytäryritys. Toiseen alaongelmaan, lakiuudistusten käytännön vaikutuksiin käytäntöihin, sain puolestaan skeptisen vastauksen.