Työkirveillä, muutamilla rautakangilla ja lapioilla. Kokemäen pitäjäläiset toimijoina emäkirkon rakennusprosessissa vuosina 1763 - 1786.
VIITANIEMI, ELLA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VIITANIEMI, ELLA
2003
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-09-10Sisällysluettelo
1. KIRKKO JA KRUUNU RAKENNUTTAJINA PITÄJÄLÄISET RAKENTAJINA 1 1.1. KIRKKO KESKELLE EMÄPITÄJÄÄ 1 1.2. KESKUSHALLINTO KIRKKORAKENTAMISEN SÄÄTELIJÄNÄ 3 1.3. SEURAKUNNAN JA PITÄJÄN YHTEISET PÄÄTTÄVÄT ELIMET JA PÄÄTÖKSENTEKIJÄT 6 1.4. TALONPOIKIEN YLLÄPITOVELVOLLISUUS 11 1.5. PITÄJÄNKOKOUS, TUOMIOKAPITULI, YLI-INTENDENTTI JA KUNINGAS LÄHTEISSÄ 14 2. MUUT SEURAKUNNAN JA PITÄJÄLÄISTEN SAMANAIKAISET RAKENNUSHANKKEET 16 2.1. YLLÄPITOA, RAKENTAMISTA JA KORJAAMISTA 16 2.2. PITÄJÄNTUPA 17 2.3. VANHAN KIRKON KELLOTAPULI 17 2.4. KÖYHÄINTALO 22 2.5. PAPPILA 24 3. UUDEN KIRKON RAKENTAMISEN SUUNNITTELU 29 3.1. MIKSI UUSI KIRKKO? 29 3.2. MARIAN KIRKKO VANHA KIRKKO 29 3.3. KIRKKOHERRAN EHDOTUS UUDEN KIRKON RAKENTAMISEKSI 32 3.4. KIRKON RAKENTAMISEN PAIKALLISET VS. VALTAKUNNALLISET SYYT 33 3.5. KASVAVA SEURAKUNTALAISTEN JOUKKO 35 3.6. TIIVISTYVÄ AHTAUS JA PENKKIJÄRJESTYKSET 38 3.7. EHDOTUKSESTA VÄHITELLEN TOIMEEN 43 4. ALKUVAIHEIDEN KIISTAKYSYMYKSET 46 4.1. VAIKEAT RATKAISUT 46 4.2. MATERIAALIKYSYMYS 46 4.2.1. Kivestä vai puusta? 46 4.2.2. Miksi kivinen kirkko? 51 4.2.3. Mestari Schyttin piirtämä kivikirkko 53 4.2.4. Yli-intendentti Adelcrantzin kädenjälki 55 4.3. PAIKKAKYSYMYS 57 4.3.1. Kummalle rannalle? 57 4.3.2. Lebellin ja Kraftmanin päätös 63 4.3.3. Kirkonpaikka liikenteellisenä ja infrastruktuurisena ongelmana 65 5. UUDEN KIRKON RAKENTAMISEN ALOITUS 68 5.1. ENSI ASKELEET 68 5.2. MESTARIN JA RAKENNUSTOIMIKUNNAN VALINTA 68 5.3. RATSUTILALLINEN KÖÖNIKKÄ JA PITÄJÄN MIESTEN OIKEUDET 71 5.4. TYYTYMÄTTÖMYYS 73 5.5. MESTARIN VAIHTO 74 6. RAKENTAMINEN 80 6.1. ”…JA AIKAISIN AAMULLA” 80 6.2. TULKKILAN MÄEN TYÖMAA 80 6.2.1. Ensimmäiset vuodet 80 6.2.2. Pysähtyneisyyden ja onnettomuuksien aika 83 6.2.3. Taitava mies, mestari Sundsten 85 6.2.4. Tornin teko 89 6.2.5. Rästit 92 6.2.6. Viimeistelytöiden vuosi 97 6.3. VALMIS KIRKKO 102 6.3.1. Kustaa 102 6.3.2. Rakennusprosessin jälkeen 103 7. PROSESSI JA PITÄJÄLÄISET 106 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS 111 LYHENTEET 111 ARKISTOLÄHTEET 111 JULKAISTUT LÄHTEET 113 KIRJALLISUUS 114 LIITTEET
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Kokemäen pitäjäläisten toimintaa emäkirkon rakennusprosessissa vuosina 1763-1786.
Tutkielmassa perehdytään erityisesti pitäjäläisten päätöksentekoon ja toimintaan kirkonrakentamisessa, joka oli suurin mahdollinen pitäjäläisten yhteishanke. Kokemäen emäkirkon rakentamiseen erityispiirteenä oli kivimateriaali. Kaikki pitäjäläiset vastustivat kiveä ja he halusivat rakentaa kirkkonsa puusta. Tuomiokapitulin ja maaherran asiamiehet tekivät asiasta paikan päällä selvityksen, jonka perusteella kuningas vahvisti, että kirkko oli rakennettava kivestä. Päätös perustui vuonna 1776 annettuun lakiin kivikirkkojen rakentamisesta, koskenperkauksissa tuotettuun kivimateriaalin saantiin sekä Kokemäen pitäjän riittävän suureen väkilukuun ja vaurauteen. Kirkon piirustukset laati turkulainen muurarimestari Johan Schytt ja ne muokattiin Tukholman intendentinkonttorissa, yli-intendentti Adelcrantzin johdolla, jonka jälkeen kuningas Kustaa III vahvisti ne.
Toinen merkittävä kysymys kirkonrakentamisen suunnittelun yhteydessä oli kirkon paikan valinta. Vanha Marian kirkko sijaitsi Kokemäenjoen pohjoisrannalla. Nyt vanha tontti ei enää ollut sopiva suuremmalle kivikirkolle, vaan paikka tuli vaihtaa. Mielipiteet kirkon tulevasta sijainnista jakaantuivat asuinpaikan mukaan. Molempien rantojen asukkaat olisivat halunneet kirkon omalle puolelleen. Tähän kiistakysymykseen tarvittiin jälleen tuomiokapitulin ja maaherran asiamiehen selvitys ja lopulta kuningas Kustaa III:n tekemä päätös.
Molemmat kiistat olivat melko yleisiä 1700-luvun lopun Suomessa, jossa kirkkoja rakennettiin paljon. Väkiluvun jatkuva kasvu sekä rauhan ja vähittäisen vaurastumisen aika loivat puitteet 120 puukirkon ja 12 kivikirkon rakentamiselle. Mutta myös itse rakennusprosessin aikana nousi esille uusia kiistakysymyksiä, jotka vaikeuttivat rakentamista. Ensimmäisenä rakennusvuonna kiisteltiin siitä, minkä veroyksikön mukaan rakennusmateriaaleja piti talollisten toimittaa. Myös muurarimestarin valinnasta sekä rakennustoimikunnan perustamisesta oltiin erimielisiä.
Erilaiset kiistat kuitenkin osoittavat, että pitäjän talolliset miehet, joilla oli äänioikeus pitäjänkokouksissa, toimivat aktiivisesti kirkonrakennusta koskevissa kysymyksissä. Uuden kirkon rakentaminen oli aikaa ja resursseja vievä, pitäjäläisten yhteinen projekti. Pitäjäläiset joutuivat toimittamaan rakennukselle materiaaleja, maksamaan ylimääräisiä suorituksia sekä tekemään päivätöitä. Talolliset halusivatkin olla itse mukana päättämässä suorituksistaan eikä pienen piirin muodostamaa rakennustoimikuntaa hyväksytty. Pitäjän miehet toimivat prosessissa maksumiesten ja rakennustyövoiman ohella paikallisina päätöksentekijöinä. Pitäjänkokous ymmärrettiin elimeksi, jossa pitäjän mielipide tulisi edustetuksi, vaikka äänioikeus puuttui kasvavalta tilattomien joukolta sekä naisilta.
Pitäjänkokoukset olivat keskustelevia foorumeita, joissa myös pitäjäläiset ja keskusvallan edustajat kohtasivat. Päätöksiä ei tehty ennen pitäjäläisten kuulemista, vaikka itse päätös olisikin ollut pitäjäläisten oman mielipiteen vastainen. Yhteisöllä oli siis ainakin mahdollisuus mielipiteensä julkituomiseen.
Pitäjänkokouksissa useat päätökset perusteltiin tarkoin. Taustalla ovat hyödynaikakauden ajattelu. Mutta päätökset tuli perustella myös talollisten tähden, sillä pitäjän miehet punnitsivat tarkoin millaisiin projekteihin suostuivat. Vaikka pitäjäläisiä sitoi yleisten rakennusten ylläpitovelvollisuus, tarpeettomiksi ja liian kalliiksi katsottuihin rakennushankkeisiin ei suostuttu. Toinen tärkeä piirre pitäjän miesten toiminnassa oli, että pyrittiin sopimaan asioista yhdessä mahdollisimman pitkälle. Yhdessä sovittuihin velvoitteisiin sitouduttiin parhaiten ja yhteiset hankkeet myös etenivät toivotulla tavalla.
Tutkimuksen päälähteenä ovat Kokemäen emäseurakunnan pitäjänkokousten pöytäkirjat, jotka kertovat pitäjän tasolla päätöksenteosta ja prosessin etenemisestä. Pöytäkirjat luovat ikään kuin tutkimuksen rungon. Kirkon suunnittelun ja kiistakysymysten ratkaisemisen tarkastelemisessa suurena apuna ovat Tukholman valtionarkiston intendentinkonttorin aineisto sekä kuninkaallinen kirjeenvaihto. Turun maakunta-arkiston Turun tuomiokapitulin pöytäkirjat ja kirjeenvaihto kertovat osaltaan kirkkoherran ja tuomiokapitulin välisen kirjeenvaihdon kautta rakennusprosessin vaiheista. Kokemäen seurakunnan oman arkiston kirkon rakennuksen aikaiset kuulutukset kertovat varsinaisesta rakentamisesta ja pitäjäläisten erilaisista velvoitteista. Lisäksi työssä on käytetty Taulustolaitoksen Väkiluku- ja mortaliteettitauluja kuvaamaan pitäjän sääolosuhteita, katovuosia sekä väestöä ja sen kasvua. Maaherran kirjeenvaihtoa ei valitettavasti käsitellyltä ajalta ole säilynyt.
Tutkielmassa perehdytään erityisesti pitäjäläisten päätöksentekoon ja toimintaan kirkonrakentamisessa, joka oli suurin mahdollinen pitäjäläisten yhteishanke. Kokemäen emäkirkon rakentamiseen erityispiirteenä oli kivimateriaali. Kaikki pitäjäläiset vastustivat kiveä ja he halusivat rakentaa kirkkonsa puusta. Tuomiokapitulin ja maaherran asiamiehet tekivät asiasta paikan päällä selvityksen, jonka perusteella kuningas vahvisti, että kirkko oli rakennettava kivestä. Päätös perustui vuonna 1776 annettuun lakiin kivikirkkojen rakentamisesta, koskenperkauksissa tuotettuun kivimateriaalin saantiin sekä Kokemäen pitäjän riittävän suureen väkilukuun ja vaurauteen. Kirkon piirustukset laati turkulainen muurarimestari Johan Schytt ja ne muokattiin Tukholman intendentinkonttorissa, yli-intendentti Adelcrantzin johdolla, jonka jälkeen kuningas Kustaa III vahvisti ne.
Toinen merkittävä kysymys kirkonrakentamisen suunnittelun yhteydessä oli kirkon paikan valinta. Vanha Marian kirkko sijaitsi Kokemäenjoen pohjoisrannalla. Nyt vanha tontti ei enää ollut sopiva suuremmalle kivikirkolle, vaan paikka tuli vaihtaa. Mielipiteet kirkon tulevasta sijainnista jakaantuivat asuinpaikan mukaan. Molempien rantojen asukkaat olisivat halunneet kirkon omalle puolelleen. Tähän kiistakysymykseen tarvittiin jälleen tuomiokapitulin ja maaherran asiamiehen selvitys ja lopulta kuningas Kustaa III:n tekemä päätös.
Molemmat kiistat olivat melko yleisiä 1700-luvun lopun Suomessa, jossa kirkkoja rakennettiin paljon. Väkiluvun jatkuva kasvu sekä rauhan ja vähittäisen vaurastumisen aika loivat puitteet 120 puukirkon ja 12 kivikirkon rakentamiselle. Mutta myös itse rakennusprosessin aikana nousi esille uusia kiistakysymyksiä, jotka vaikeuttivat rakentamista. Ensimmäisenä rakennusvuonna kiisteltiin siitä, minkä veroyksikön mukaan rakennusmateriaaleja piti talollisten toimittaa. Myös muurarimestarin valinnasta sekä rakennustoimikunnan perustamisesta oltiin erimielisiä.
Erilaiset kiistat kuitenkin osoittavat, että pitäjän talolliset miehet, joilla oli äänioikeus pitäjänkokouksissa, toimivat aktiivisesti kirkonrakennusta koskevissa kysymyksissä. Uuden kirkon rakentaminen oli aikaa ja resursseja vievä, pitäjäläisten yhteinen projekti. Pitäjäläiset joutuivat toimittamaan rakennukselle materiaaleja, maksamaan ylimääräisiä suorituksia sekä tekemään päivätöitä. Talolliset halusivatkin olla itse mukana päättämässä suorituksistaan eikä pienen piirin muodostamaa rakennustoimikuntaa hyväksytty. Pitäjän miehet toimivat prosessissa maksumiesten ja rakennustyövoiman ohella paikallisina päätöksentekijöinä. Pitäjänkokous ymmärrettiin elimeksi, jossa pitäjän mielipide tulisi edustetuksi, vaikka äänioikeus puuttui kasvavalta tilattomien joukolta sekä naisilta.
Pitäjänkokoukset olivat keskustelevia foorumeita, joissa myös pitäjäläiset ja keskusvallan edustajat kohtasivat. Päätöksiä ei tehty ennen pitäjäläisten kuulemista, vaikka itse päätös olisikin ollut pitäjäläisten oman mielipiteen vastainen. Yhteisöllä oli siis ainakin mahdollisuus mielipiteensä julkituomiseen.
Pitäjänkokouksissa useat päätökset perusteltiin tarkoin. Taustalla ovat hyödynaikakauden ajattelu. Mutta päätökset tuli perustella myös talollisten tähden, sillä pitäjän miehet punnitsivat tarkoin millaisiin projekteihin suostuivat. Vaikka pitäjäläisiä sitoi yleisten rakennusten ylläpitovelvollisuus, tarpeettomiksi ja liian kalliiksi katsottuihin rakennushankkeisiin ei suostuttu. Toinen tärkeä piirre pitäjän miesten toiminnassa oli, että pyrittiin sopimaan asioista yhdessä mahdollisimman pitkälle. Yhdessä sovittuihin velvoitteisiin sitouduttiin parhaiten ja yhteiset hankkeet myös etenivät toivotulla tavalla.
Tutkimuksen päälähteenä ovat Kokemäen emäseurakunnan pitäjänkokousten pöytäkirjat, jotka kertovat pitäjän tasolla päätöksenteosta ja prosessin etenemisestä. Pöytäkirjat luovat ikään kuin tutkimuksen rungon. Kirkon suunnittelun ja kiistakysymysten ratkaisemisen tarkastelemisessa suurena apuna ovat Tukholman valtionarkiston intendentinkonttorin aineisto sekä kuninkaallinen kirjeenvaihto. Turun maakunta-arkiston Turun tuomiokapitulin pöytäkirjat ja kirjeenvaihto kertovat osaltaan kirkkoherran ja tuomiokapitulin välisen kirjeenvaihdon kautta rakennusprosessin vaiheista. Kokemäen seurakunnan oman arkiston kirkon rakennuksen aikaiset kuulutukset kertovat varsinaisesta rakentamisesta ja pitäjäläisten erilaisista velvoitteista. Lisäksi työssä on käytetty Taulustolaitoksen Väkiluku- ja mortaliteettitauluja kuvaamaan pitäjän sääolosuhteita, katovuosia sekä väestöä ja sen kasvua. Maaherran kirjeenvaihtoa ei valitettavasti käsitellyltä ajalta ole säilynyt.