Sairaanhoitotyö vuosina 1943-1960 sairaanhoitajan kuvaamana.
REITAMO, HELENA (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
REITAMO, HELENA
2003
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-16Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitotyötä ja sen muuttumista vuosina 1943 – 1960 Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa. Hoitotyö ei ole koskaan ollut erillään yhteiskunnallisesta kehityksestä, vaan se on aina sopeutunut ympäristön tarpeisiin ja puolestaan yhteiskunnan muutokset ovat heijastuneet hoitotyöhön.
Tutkimuskysymykset olivat 1. Millaista oli sairaanhoitotyö vuosina 1943 – 1947 oppilaan kuvaamana? 2. Millaista oli sairaanhoitotyö vuosina 1947 – 1960 sairaanhoitajan kuvaamana? ja 3. Miten yhteiskunnan muutokset ja sairaanhoitotyön muutokset näkyivät sairaanhoitajan työssä Helsingin Diakonissalaitoksella ja miten ne muuttivat sisarten työolosuhteita?
Tutkimuksen aineisto muodostui tiedonantajan haastatteluista, joita täydennettiin Helsingin Diakonissalaitoksesta kirjoitetuista dokumenteista, sairaanhoitajayhdistyksen ja Suomen sairaanhoitajatarliiton julkaisuista ja sairaanhoidon oppikirjoista vuosilta 1912 – 1959. Tutkimusaineistoa on analysoitu historian tutkimusmenetelmän keinoin.
Tutkimuksessa ilmeni, että sairaanhoidon päämäärä oli potilaan hyvä hoito. Sairaanhoitotyön perustana olivat omat potilaat, joiden hoidosta sairaanhoitaja vastasi työvuoronsa puitteissa. Sairaanhoito muodostui tarkasta hyvästä potilaan kokonaishoidosta, sairaan kärsimyksen lievittämisestä, potilaan ja ympäristön tarkasta havainnoinnista ja siitä lääkärille tiedottamisesta sekä lääkärin määräämien toimenpiteiden suorittamisesta.
Vuonna 1939 oli sairaanhoitajapula ja sotien aikana 1939 – 1945 pula vain syveni. Tilanteesta syntyi tarve lyhyemmän koulutuksen saaneista hoitajista. Suomessa aloitettiin vuonna 1945 apuhoitajakoulutus ja sairaanhoitotyön perustaksi tuli hoitajien tekemät tehtävät. Tehtäväkeskeinen työtapa vaati tiedottamisen kehittämistä.
Sairaanhoitajan työhön vaikutti palkan, eläkkeen ja työaikojen uudelleen järjestäminen ja kutsumusluonteinen työ alkoi muuttua ammattityöksi. Lääketieteen nopea kehittyminen vaati puolestaan sairaanhoitajilta erityisosaamista ja erikoistumisopinnot aloitettiin kokeiluna vuonna 1952. Vallitseva taustateoria oli lääketieteellinen. Virginia Hendersonin hoitotyön teorian myötä 1950-luvun lopussa lääketieteellinen orientoituminen alkoi väistyä. Helsingin Diakonissalaitoksen apuhoitajakoulu aloitti toimintansa vuonna 1957.
Avainsanat: Sairaanhoidon historia, sairaanhoito, sairaanhoitotyö
Tutkimuskysymykset olivat 1. Millaista oli sairaanhoitotyö vuosina 1943 – 1947 oppilaan kuvaamana? 2. Millaista oli sairaanhoitotyö vuosina 1947 – 1960 sairaanhoitajan kuvaamana? ja 3. Miten yhteiskunnan muutokset ja sairaanhoitotyön muutokset näkyivät sairaanhoitajan työssä Helsingin Diakonissalaitoksella ja miten ne muuttivat sisarten työolosuhteita?
Tutkimuksen aineisto muodostui tiedonantajan haastatteluista, joita täydennettiin Helsingin Diakonissalaitoksesta kirjoitetuista dokumenteista, sairaanhoitajayhdistyksen ja Suomen sairaanhoitajatarliiton julkaisuista ja sairaanhoidon oppikirjoista vuosilta 1912 – 1959. Tutkimusaineistoa on analysoitu historian tutkimusmenetelmän keinoin.
Tutkimuksessa ilmeni, että sairaanhoidon päämäärä oli potilaan hyvä hoito. Sairaanhoitotyön perustana olivat omat potilaat, joiden hoidosta sairaanhoitaja vastasi työvuoronsa puitteissa. Sairaanhoito muodostui tarkasta hyvästä potilaan kokonaishoidosta, sairaan kärsimyksen lievittämisestä, potilaan ja ympäristön tarkasta havainnoinnista ja siitä lääkärille tiedottamisesta sekä lääkärin määräämien toimenpiteiden suorittamisesta.
Vuonna 1939 oli sairaanhoitajapula ja sotien aikana 1939 – 1945 pula vain syveni. Tilanteesta syntyi tarve lyhyemmän koulutuksen saaneista hoitajista. Suomessa aloitettiin vuonna 1945 apuhoitajakoulutus ja sairaanhoitotyön perustaksi tuli hoitajien tekemät tehtävät. Tehtäväkeskeinen työtapa vaati tiedottamisen kehittämistä.
Sairaanhoitajan työhön vaikutti palkan, eläkkeen ja työaikojen uudelleen järjestäminen ja kutsumusluonteinen työ alkoi muuttua ammattityöksi. Lääketieteen nopea kehittyminen vaati puolestaan sairaanhoitajilta erityisosaamista ja erikoistumisopinnot aloitettiin kokeiluna vuonna 1952. Vallitseva taustateoria oli lääketieteellinen. Virginia Hendersonin hoitotyön teorian myötä 1950-luvun lopussa lääketieteellinen orientoituminen alkoi väistyä. Helsingin Diakonissalaitoksen apuhoitajakoulu aloitti toimintansa vuonna 1957.
Avainsanat: Sairaanhoidon historia, sairaanhoito, sairaanhoitotyö