Mää oon ihan integraation puolesta, mutta ei sillä lailla, että niitä niinkun rahan säästämiseks laitetaan yleisopetuksen sekaan. Luokanopettajien kokemuksia erityistä tukea tarvitsevasta oppilaasta yleisopetuksen luokassa.
NIEMINEN, HELI; HUILLA, HANNI (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIEMINEN, HELI
HUILLA, HANNI
2003
Kasvatustiede, opettajankoulutus - Education, Teacher Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2003Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää luokanopettajan kokemusta erityistä tukea tarvitsevasta oppilaasta yleisopetuksen luokassa, hänen valmiuksiaan kohdata tällainen oppilas sekä hänen työlleen saamaansa tukea.
Teoreettisena pohjana on integraatio ja inkluusio ja niihin liittyvä lähikäsitteistö. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on luokiteltu väljästi siten, että erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla tarkoitettiin niitä oppilaita, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, käyttäytymis- ja tarkkaavaisuushäiriöitä tai jokin fyysinen vamma. Käsitteeseen sisällytettiin myös oppilaat, joilla ei ole erityisoppilaan statusta, mutta joilla oli opettajan mielestä edellä mainitun kaltaisia ongelmia. Näin mukana olivat myös ne oppilaat, jotka esimerkiksi resurssien puutteen tai vanhempien vastustuksen takia eivät olleet päässeet tutkimuksiin. Samoin sisällytettiin käsitteeseen lahjakkaat oppilaat sekä maahanmuuttajaoppilaat.
Lisäksi teoriaosassa on käsitelty opettajan professiota ja ammattietiikkaa.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Kohdejoukko oli kuusi eri-ikäistä luokanopettajaa kolmelta eri paikkakunnalta. Naisia oli viisi ja miehiä yksi. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että luokanopettajat kokivat erityistä tukea tarvitsevan oppilaan luokassa toisaalta muiden oppilaiden kannalta rikastuttavaksi ja erilaisuuden ymmärtämiseen opettavaksi, toisaalta kuitenkin oli käytännössä tehtävää valintaa ns. normaalioppilaiden ja erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen välillä. Työ koettiin raskaaksi ja turhauttavaksi.
Koulu instituutiona ei antanut riittävästi tukea: aineelliset resurssit olivat huonot, koulutettuja koulunkäyntiavustajia ei säästöjen vuoksi palkattu kuin vaikeimmin vammaiselle, työllistämistuella palkatut avustajat vaihtuivat eivätkä aina olleet työhön motivoituneita. Erityisopettajan tuki koettiin tärkeäksi voimavaraksi, mutta kiireen takia sitä saatiin riittämättömästi. Muiden ammattiauttajien tuki oli pirstoutunutta ja sitä häiritsi vaitiolovelvollisuus. Työyhteisön hyvä henki ja tuki koettiin voimavaraksi, mutta myös sitä häiritsi alituinen kiire.
Oma ammattitaito koettiin enimmäkseen riittäväksi. Vain puolet opettajista oli aktiivisesti hakeutunut tai hakeutumassa lisäkoulutukseen
Asiasanat: integraatio, inkluusio, normalisaatio, erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, professio, ammattietiikka
Teoreettisena pohjana on integraatio ja inkluusio ja niihin liittyvä lähikäsitteistö. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat on luokiteltu väljästi siten, että erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla tarkoitettiin niitä oppilaita, joilla on erilaisia oppimisvaikeuksia, käyttäytymis- ja tarkkaavaisuushäiriöitä tai jokin fyysinen vamma. Käsitteeseen sisällytettiin myös oppilaat, joilla ei ole erityisoppilaan statusta, mutta joilla oli opettajan mielestä edellä mainitun kaltaisia ongelmia. Näin mukana olivat myös ne oppilaat, jotka esimerkiksi resurssien puutteen tai vanhempien vastustuksen takia eivät olleet päässeet tutkimuksiin. Samoin sisällytettiin käsitteeseen lahjakkaat oppilaat sekä maahanmuuttajaoppilaat.
Lisäksi teoriaosassa on käsitelty opettajan professiota ja ammattietiikkaa.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Kohdejoukko oli kuusi eri-ikäistä luokanopettajaa kolmelta eri paikkakunnalta. Naisia oli viisi ja miehiä yksi. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että luokanopettajat kokivat erityistä tukea tarvitsevan oppilaan luokassa toisaalta muiden oppilaiden kannalta rikastuttavaksi ja erilaisuuden ymmärtämiseen opettavaksi, toisaalta kuitenkin oli käytännössä tehtävää valintaa ns. normaalioppilaiden ja erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen välillä. Työ koettiin raskaaksi ja turhauttavaksi.
Koulu instituutiona ei antanut riittävästi tukea: aineelliset resurssit olivat huonot, koulutettuja koulunkäyntiavustajia ei säästöjen vuoksi palkattu kuin vaikeimmin vammaiselle, työllistämistuella palkatut avustajat vaihtuivat eivätkä aina olleet työhön motivoituneita. Erityisopettajan tuki koettiin tärkeäksi voimavaraksi, mutta kiireen takia sitä saatiin riittämättömästi. Muiden ammattiauttajien tuki oli pirstoutunutta ja sitä häiritsi vaitiolovelvollisuus. Työyhteisön hyvä henki ja tuki koettiin voimavaraksi, mutta myös sitä häiritsi alituinen kiire.
Oma ammattitaito koettiin enimmäkseen riittäväksi. Vain puolet opettajista oli aktiivisesti hakeutunut tai hakeutumassa lisäkoulutukseen
Asiasanat: integraatio, inkluusio, normalisaatio, erityistä tukea tarvitsevat oppilaat, professio, ammattietiikka