Pahan manifestoitumisesta ja temaattisesta funktiosta suomalaisessa näytelmäkirjallisuudessa.
ROIHANKORPI, RIKU (2003)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ROIHANKORPI, RIKU
2003
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2003-06-06Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee ´pahan´ käsitteen ilmenemistä ja temaattista funktiota suomalaisessa näytelmäkirjallisuudessa kolmen eri näytelmän kautta. Rajaus ei pyri tuomaan esiin erityisiä kansallisia piirteitä tai painotuksia vaan toimii aineiston kehyksenä. Teoreettisena pohjana on käytetty moraalifilosofian ja psykologian, erityisesti psykoanalyyttisen koulukunnan määritelmiä ja tulkintoja pahuuden luonteesta ja ilmenemistavoista. Lisäksi on käytetty myös muita ihmisen käyttäytymistä tutkivia lähestymistapoja, sosiaalietiikkaa ja kulttuurintutkimusta. Näin aihetta voidaan lähestyä usealta eri suunnalta. Aineistoon perehdyttäessä ei aseteta erityisiä ennakko-oletuksia näytelmissä ilmenevän pahuuden selkeästä profiloitumisesta vaan kysymys on havaintojen ja tulkintojen tekemisestä, joiden avulla päästään käsiksi sen temaattiseen funktioon ja sanomalliseen merkitykseen. Tällä tavoin voidaan tehdä myös päätelmiä pahuuden esilletuomisen merkityksestä katsoja- ja lukijakunnalle ja s!
itä kautta yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tutkielma keskittyy kuitenkin pääasiassa itse näytelmäteksteihin ja niiden tuottamiin havaintoihin. Tutkimusaineistoksi on valittu Minna Canthin Työmiehen vaimo, Jussi Kylätaskun Runar ja Kyllikki sekä Kristian Smedsin Huutavan ääni korvessa. Kaikki kolme näytelmää aiheuttivat kantaesityksensä yhteydessä kiivasta keskustelua niiden merkityksestä kannanottoina ihmisyyteen. Tämän lisäksi näytelmien on nähty ilmentävän vahvasti erilaisia arvokäsityksiä ja niiden sisältämiä ristiriitaisuuksia. Pahuus tulee näytelmissä ilmi henkilöhahmojen toiminnan sekä dialogin kautta näiden toimiessa temaattisen kanavoinnin ja manifestoinnin välineinä. Näytelmistä on löydettävissä joitakin erityisiä painotuksia ja näkemyksiä, sanottavaa pahuuden luonteesta. Niiden huomio keskittyy yksilön ja yhteisön sekä toisaalta ideologioiden välisiin ristiriitoihin ja tällä tavoin yksilöllisen ja kollektiivisen moraalin vaikeaan yhteensovittamiseen. Pahuus ilmenee näiden ristiriitojen syinä ja seurauksina, yhteisöllisen ja yksilöllisen vastuun sekä harkinnan puutteellisuutena sekä toisaalta pakotettuina moraalikäsityksinä. Inhimilliseen kontaktiin perustuvan luonteensa vuoksi teatteri pystyy ilmentämään tehokkaasti arvokäsityksiä pohtivia tekstejä ja pitämään yllä keskustelua pahuuden vaikutuksista sekä keinoista estää sen toteutuminen. Asiasanat: paha, hyvä, näytelmäkirjallisuus, Minna Canth, Työmiehen vaimo, Jussi Kylätasku, Runar ja Kyllikki, Kristian Smeds, Huutavan ääni korvessa.
itä kautta yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tutkielma keskittyy kuitenkin pääasiassa itse näytelmäteksteihin ja niiden tuottamiin havaintoihin. Tutkimusaineistoksi on valittu Minna Canthin Työmiehen vaimo, Jussi Kylätaskun Runar ja Kyllikki sekä Kristian Smedsin Huutavan ääni korvessa. Kaikki kolme näytelmää aiheuttivat kantaesityksensä yhteydessä kiivasta keskustelua niiden merkityksestä kannanottoina ihmisyyteen. Tämän lisäksi näytelmien on nähty ilmentävän vahvasti erilaisia arvokäsityksiä ja niiden sisältämiä ristiriitaisuuksia. Pahuus tulee näytelmissä ilmi henkilöhahmojen toiminnan sekä dialogin kautta näiden toimiessa temaattisen kanavoinnin ja manifestoinnin välineinä. Näytelmistä on löydettävissä joitakin erityisiä painotuksia ja näkemyksiä, sanottavaa pahuuden luonteesta. Niiden huomio keskittyy yksilön ja yhteisön sekä toisaalta ideologioiden välisiin ristiriitoihin ja tällä tavoin yksilöllisen ja kollektiivisen moraalin vaikeaan yhteensovittamiseen. Pahuus ilmenee näiden ristiriitojen syinä ja seurauksina, yhteisöllisen ja yksilöllisen vastuun sekä harkinnan puutteellisuutena sekä toisaalta pakotettuina moraalikäsityksinä. Inhimilliseen kontaktiin perustuvan luonteensa vuoksi teatteri pystyy ilmentämään tehokkaasti arvokäsityksiä pohtivia tekstejä ja pitämään yllä keskustelua pahuuden vaikutuksista sekä keinoista estää sen toteutuminen. Asiasanat: paha, hyvä, näytelmäkirjallisuus, Minna Canth, Työmiehen vaimo, Jussi Kylätasku, Runar ja Kyllikki, Kristian Smeds, Huutavan ääni korvessa.