"Aika avaraa hommaa" : kvasikokeellinen tutkimus kuudennen luokan oppilaiden matemaattisista spatiaalisista taidoista ja niiden kehityksestä spatiaalisuusopetusjakson pohjalta

Abstract

Tutkimus on lähinnä kvantitatiivisella tutkimusotteella toteutettu kartoitus kolmen kuudennen luokan spatiaalisista taidoista ja niiden kehityksestä matematiikassa, alkutestein ja lopputestein mitattuna. Kahdelle luokalle pidettiin alku- ja lopputestin välillä itsekehitetty spatiaalisia asioita käsittävä seitsemän oppitunnin pituinen opetusjakso ja kolmas luokka toimi näille

kontrolliluokkana. Tutkimus aloitettiin keväällä 1997, kenttävaihe toteutettiin syksyllä 1997 ja tutkimus saatettiin päätökseen kesällä 1998. Koehenkilöitä oli tutkimuksessa mukana kaikkiaan 73.Tutkimus on tyypiltään kvasikokeellinen. Analyysimenetelminä on käytetty tilastollista analyysia alku- ja lopputestien perusteella ja päätelmien tekoa. Lisäksi oppitunteja observoitiin opetusjakson aikana. Tilastollisena analyysimenetelmänä on lähinnä käytetty kaksisuuntaista varianssianalyysia.Tutkimuksella pyrittiin selvittämään kuudesluokkalaisten spatiaalisia taitoja alkutestillä, sekä näiden taitojen kehittymistä opetusjakson aikana ja jälkeen. Tutkimustehtävinä oli selvittää millaisten oppilaiden spatiaaliset taidot parantuivat eniten opetusjakson vaikutuksesta. Koehenkilöitä ryhmiteltiin älykkyyden, spatiaalisten taitojen ennen opetusjaksoa ja sukupuolen mukaan. Myös näitä yhdistelyvariaatioita haluttiin selvittää. Haluttiin saada tietoa myös kenellä on hyvät spatiaaliset kyvyt ilman opettamista. Tutkimuksen tulosten perusteella pohdittiin myös voiko spatiaalisia taitoja opettaa. Spatiaalisuusteorioissa käsiteltiin länsimaisen, lähinnä Piaget´n, ja venäläisen koulukunnan tutkimuksia. Teoriaosuudessa pohdittiin avaruudellisen ajattelun kehittymistä, spatiaalista kykyä ja sen yhteyttä matematiikkaan sekä sukupuolieroja spatiaalisuudessa. Opetusjakson teoreettisena viitekehyksenä käytettiin pääasiassa Galperinin orientaatiomallia.Tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että spatiaalisuutta voidaan opettaa ja voidaan sanoa myös, että spatiaalisten taitojen tehokkaaseen harjoittamiseen tarvitaan jatkuvaa, pitkäkestoista opetusta. Alkutestissä pojat pärjäsivät tyttöjä paremmin, mutta opetusjakson jälkeen tytöt eivät olleet huonompia spatiaalisuudessa kuin pojat, mistä voidaan todeta erojen sukupuolten välillä johtuvan ympäristön ja aikaisemman opetuksen vaikutuksesta.Asiasanat: spatiaalinen havaitseminen - koululaiset, matematiikka - osaaminen - lapset, ajattelu - kehitys, havaitseminen - lapset