Ammattikorkeakoulun kuntoutusalan opiskelijoiden käsityksiä kuntoutuksesta ja sen opetuksesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla ja kartoittaa ammattikorkeakoulun kuntoutusalan opiskelijioiden käsityksiä kuntoutuksesta ja sen opetuksesta. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan kuntoutusta laaja-alaisena ilmiönä kuntoutuksen määritelmien, kuntoutustoiminnan kuvauksen ja kuntoutustyöntekijän roolin avulla. Kuntoutuksen opetusta lähestytään opiskelijoden motivaatioperustan muodostumisen ja opetuksen arvioinnin avulla.Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Käsityksiä kuntoutuksesta mitattiin avoimilla kysymyksillä, jotka koskivat kuntoutuksen määrittelyä ja keskeisiä käsitteitä sekä oman ammattialan edustajan roolia kuntoutuksessa. Käsityksiä opetuksesta mitattiin strukturoiduilla viisiportaisilla väittämäkysymyksillä, jotka koskivat kuntoutus moniperspektiivisenä ilmiönä I -opintojakson oppimiskokemuksia ja opiskelumotivaatiota sekä opetuksen arviointia ; lisäksi opiskelijat arvioivat opetusta numeerisesti ja esittivät avoimissa kysymyksissä kehittämisideoita opintojaksolle. Opetusta mittaavan osion konstruoinnin pohjana käytettiin Tampereen yliopiston ammattikasvatuksen tutkimuskeskuksen kasvutarveprojektiin kehitettyjä mittareita. Tutkimukseen valittiin harkinnanvaraisesti kaikki (N = 81) Helsingin väliaikaisen ammattikorkeakoulun ensimmäiset ja ensimmäistä lukuvuottaan opiskelevat apuneuvoteknikko-, fysioterapeutti-, jalkaterapeutti- ja toimintaterapeuttiopiskelijat. Vastausprosentti oli 77% (N = 62). Aineiston analysoinnissa käytettiin sisällön erittelyä, varianssianalyysia sekä faktori- ja askeltavaa regressioanalyysia.Opiskelijat kuvasivat kuntoutusta monella tavalla. Kuvauksista muodostettiin sisällön erittelyllä teemat, joista edelleen ala- ja pääluokat. Kuntoutujan kohtelussa tulivat esiin näkökulma ihmiseen, jossa korostui ihmisen kokonaisuus tai toimintakyky sekä asiakkaan kohtaaminen, jossa asiakas nähtiin toimenpiteiden kohteena ja yhteistyökumppanina. Kuntoutus toimintana oli luonteeltaan korjaavaa ja/tai ylläpitävää, ennalta ehkäisevää ja suunnitelmallista sekä ammatillista, jolloin siihen liittyi asiakaslähtöisyys, moniammatillinen yhteistyö ja kannustaminen. Ammattirooliin liittyi ammatillinen kohtaaminen, joka tapahtui tukijana, ohjaajana, yhteistyökumppanina sekä kuntoutusjärjestelmän edustajana oleminen, jolloin työntekijä oli alansa asiantuntijana, arvioijana ja yhteistyöryhmän jäsenenä. Selkeästi keskeiseksi kuntoutuksen käsitteeksi nousi asiakaslähtöisyys. Seuraavaksi eniten korostuivat yhteistyö ja toimintakyky.Opiskelijoiden käsitykset kuntoutuksen opetuksesta jakaantuivat kahteen aihekokonaisuuteen, opiskelijoiden motivaatioperustaan ja opetuksen arviointiin. Motivaatioperusta jäsentyi kuuteen osa-alueeseen, jotka olivat opiskelun mielekkyys, tehokkuususkomukset, opiskelun aiheuttama psyykkinen rasitus, ulkoiset attribuutiotulkinnat, sisäiset attribuutiotulkinnat ja tavoiteorientaatio. Opetuksen arvioinnin kuvailujärjestelmä muodostui opetuksen laadusta, palautteesta, opintojakson vaativuudesta ja opintojakson kokonaisarviosta. Opiskelijoiden käsitys kuntoutuksen opetuksesta kokonaisuutena oli melko myönteinen. Motivaatioperustan ja opetuksen arvioinnin joidenkin osa-alueiden erot taustamuuttujittain olivat tilastollisesti melkein merkitseviä koulutusammatin (tavoiteorientaatio, opintojakson vaativuus), sukupuolen (opiskelun mielekkyys) ja iän (tehokkuususkomukset) mukaan sekä tilastollisesti merkitseviä aikaisemmin suoritetun tutkinnon (kokonaisarvio opintojaksosta) mukaan ryhmiteltynä. Motivaatioperustan osatekijöistä opiskelun mielekkyydellä, tehokkuususkomuksilla sekä sisäisillä ja ulkoisilla attribuutiotulkinnoilla oli lineaarinen yhteys opetuksen laatuun sekä opintojakson kokonaisarvioon. Tehokkuususkomukset, sisäiset ja ulkoiset attribuutiotulkinnat selittivät yhdessä parhaiten (70%) opetuksen laatua. Opiskelijoiden esittämät runsaat kehittämisideat kohdistuivat harjoittelun tavoitteiden ja sisältöjen informointiin, jaksottamiseen ja ohjaukseen sekä yleiseen opetuksen toteutukseen ja pienryhmätehtäviin.Tutkimuksen perusteella voidaankin tehdä se johtopäätös, että opiskelijat kuvaavat kuntoutusta yksilöllisesti monista näkökulmista nostaen esiin tällä hetkellä teoriassa olevia ydinasioita. Kuntoutuksen opetukseen on muodostunut positiivinen asenne, josta on hyvä jatkaa. Tuloksia voidaan hyödyntää kuntoutuksen opetuksen kehittämisessä ja lisäksi kuntoutuskäsitystä kuvaavaa osiota oppimateriaalina.Asiasanat: kuntoutus - opetus, ammattikorkeakoulut - opetus - arviointi