Rekilaulun syntaksi. Suomen kansan sävelmiä -kokoelman rekilaulujen musiikki ja runomitta.

Abstract

Tutkielman keskeisimpänä aiheena on rekilaulujen modaliteetti- ja runomitta-analyysi. Tutkielma pyrkii selvittämään, luokittelemaan ja kuvailemaan aineistoa tekstin metri- ja musiikkianalyyttisesti.

Aluksi tutkielmassa tehdään katsaus teoreettiseen viitekehykseen, esitellään keskeiset ongelmat ja pohditaan lähdekritiikkiä. Rekilaulun ja sen tutkimuksen historiaa käsitellään yhdessä tutkielman luvussa.

Tekstin metrin analyysissä tukeudutaan tutkimusmenetelmissä määriteltyyn rekimetrin pohjakaavaan, jonka avulla tutkimusaineistoa luokitellaan. Tutkimusaineisto muodostuu "Suomen kansan sävelmiä. Toinen jakso. Laulusävelmiä." -nuottikokoelman sisältämistä rekilauluista.

Tutkielman modaalisessa analyysissä sovelletaan ja testataan Gábor L"ukon vuonna 1964 esittelemää musiikkianalyyttistä teorianmuodostusta, joka on ensimmäisen pyrkimys rakentaa kattava selitys indoeurooppalaisen ja slaavilaisen musiikin keskinäisistä suhteista sekä niiden pentatonisista piirteistä.

Sävelmien modaliteettianalyysi osoitti, että tutkimusaineistosta kyetään erottamaan erilaisia pentatonisia kerrostumia, jotka eroavat toisistaan tyyliltään ja mahdollisesti myös ajallisesti.

Tutkielman lopussa suoritetun soveltamisen yhteydessä tuli ilmi, että myös uudemmasta sävelmateriaalista on löydettävissä pentatonisia kerrostumia. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että Suomessa on ollut muinoin pentatoninen traditio, joka on hahmotettavissa vanhoista kansansävelmistä ja vielä muutamien vuosien takaisestakin sävelmateriaalista.

Anhemitoninen-, hemitoninen- ja myöhäispentatoninen pentatoniikka ja näiden edellisten erilaiset sulautumat vaikuttavat kuuluvan osana sekä arkaaiseen kansanlauluperinteeseen että myös uudempaan laulusävelmistöön. Tonaalisten sävelmien määrä viittaa siihen, että jossakin vaiheessa on tapahtunut murros, joka on muuttanut laulusävelmistön modaalista luonnetta kohti tonaalisuutta. Suosittelen kuitenkin tutkimuksessa läpikäydyn aineiston modaalista analysointia uudelleen, jotta tulosten kvantitatiivisessä esityksessä ilmenevät epätarkkuudet saataisiin minimoitua ja tutkimuksessa testatun teorian tarkkuutta saataisin vielä parannettua.